186904.jpgFoto: Kultuur ja elu

1988 valmistauduttiin Soulin olympialaisiin. Pasilan kirjaston lukusalin Neues Deutschlandin sivuilla näki pitkästä aikaa muutakin kuin Erich Honeckerin kuvia, mutta urheilutuloksia ei uutterasta etsimisestä huolimatta löytänyt hakemallakaan. Sen sijaan etusivulla herra Erich vastaanotti DDR:n teollisuuden mestariluomuksen, megatavun sirun prototyypin, jolla oli kokoa vain tulitikkurasian verran. Eesti TV:ssä seurattiin Neuvostoliiton yleisurheilumestaruuskilpailuja Tallinnassa. Gennadi Avdejenko näytti olevan pian vireessä, jossa hän hätyyttelisi maailmanennätyskorkeuksia. Kun päivän kisalähetykset olivat ohi, söpö kuuluttajatar Eve Kaselaan esitteli Eesti TV:n viiden minuutin mittaisen mainostelevision, Reklaamiklubin, jossa mustalasinen perheenisä bulgarialaisessa keinokuitupaidassaan kävi Kaubamajassa ostamassa mattoja (vaibad). Ei sentään Raivola rüsäpöksyjä.

Tuona kesänä 1988 Eesti TV:ssä puolenyön maissa useina iltoina esitettiin kerta kerran jälkeen sama musiikkivideokooste, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Ankealla lehdettömällä kummulla soitti yhtye, johon kuului muun muassa viiksekäs palavasilmäinen laulaja, pellavapäinen mustaan nahkatakkiin sonnustautunut kitaristi, joka tarjosi kitaransa kaulaa kameran linssistä sisään, ja peikkomainen kosketinsoittaja. Yhtyeen nimi oli Ruja, eikä kukaan tiennyt heistä lahden toisella puolella mitään. Ainoa henkilö Suomessa, joka soitti sen levyjä hyvin harvakseltaan radiossa, oli M.A.Numminen, eikä hän ollut vakituinen radiotoimittaja. Kaiken lisäksi itäblokin televisiossa oli eri standardi kuin lännessä. Äänen sai kuuluviin, jos viritti aseman pieleen, mutta silloin meni kuva. Kuvan sai näkyviin, jos viritti aseman toiseen suuntaan pieleen, mutta silloin meni ääni.

No mida sa teed, kui oled kõigile võõras
ja koduni miljoneid miile on tee.
Tea, sa kaotad pea.
Dokumentideta vööras linnas.

Miliisin pilli vislaa joka säkeistön välissä. Viiksekkään laulajan ääni kaikuu harkitun vääristyneenä kuin megafonista. Kuinka he voivat esittää tällaista, olkoonkin että vasta puolenyön aikaan, kun sensorit ovat nukkumassa? Eikö Liittoutuneiden Valvontakomissio ymmärrä, mitä sanoissa todella sanotaan? Ja kuinka on mahdollista, että tuossa sadan kilometrin päässä on yhtye, joka soittaa paremmin kuin yhdetkään suomalaiset kollegansa. Tämähän oli silkkaa Juice Leskistä sillä erotuksella, että kappaleissa oli enemmän musiikillista voimaa ja taitoa, niin paljon että ne toimisivat yhtä hyvin instrumentaaleina.

Mikä hitto oli Ruja? Kesti vuosikaupalla, ennen kuin löysin vastauksen, ja se kuului: Viron tarkimmin varjeltu salaisuus.

Ruja perustettiin 1971. Yhtye oli kasassa kymmenen vuotta ennen kuin he saivat Neuvostoliiton valtiolliselta levy-yhtiöltä Melodijalta armollisen oikeuden julkaista ensimmäiset neljä (4) kappaletta. Pitkään ainoa Rujan tuotannon levityskanava oli Tallinnan Radio, joka otti yhtyeen itse asiassa house-bändikseen. Ohjelmien välillä soitetun instrumentaalimusiikin oli säveltänyt Rujan kitaristi Jaanus Nõgisto. Aeg on nagu rongin kitarasoolo oli sittemmin TV-uutisten tunnusmusiikki.

Perustamishetkellään 1971 Ruja oli jotakin, mitä ei olisi pitänyt olla edes olemassa: Neuvostoliitossa toimiva rock-yhtye, jonka tavoite oli esittää kiinnostavaa musiikkia viroksi. Rujan eri kokoonpanoja on turha mainita. Kaikkia, jotka joskus olivat Viron pop-musiikissa jotakin, sitoi Rujaan jokin linkki. Jokainen tunsi jonkun, joka oli joskus soittanut Rujassa.

Yhtyeen kulmakivi oli tuo viiksekäs laulusolisti, jolle myöhemmin löytyi nimikin: Urmas Alender, progressiivisen rockin ja John Lennonin ihailija, joka antoi tyttärelleen nimeksi Yoko. Useimmissa kokoonpanoissa hänen rinnallaan soittivat virtuoosimainen kosketinsoittaja Rein Rannap ja 1974 yhtyeeseen teinipoikana liittynyt lapsinero, pellavapäinen kitaristi Jaanus Nõgisto, jolla oli kuulas ja melodinen, helposti tunnistettava tapa fraseerata. Laulujen tekstejä kirjoitti aluksi mm. runoilija Juhan Viiding, yhtyeen loppuvaiheissa Alender itse.

Suuruudenhullun progeoopperan huippuaikaan 1975-1979, jolloin kappale ei ollut mistään kotoisin ellei se kestänyt vähintään kymmenen minuuttia, Rujan kokoonpanossa tapahtui lukuisia vaihdoksia. Kulminaatioksi koitui lopulta The Whon Tommyn esimerkkiä mukaillen luotu virolainen rock-ooppera Johnny, jota esitettiin Tallinnassa kokonaista kolme kertaa ennen kuin se kiellettiin epäobjektiivisena ja neuvostovastaisena esityksenä. Alender puuhasi samaan aikaan Viron ensimmäisessä punk-yhtyeessä Propeller. Kun Propeller vuorostaan kiellettiin, niin kymmenvuotias jo kuolleeksi luultu Ruja koottiin uudestaan. Sen suuruuden aika oli vasta edessä.

1981 julkaistiin Rujan ensimmäiset levyt. Kunnianhimoinen ja kiinnostava proge oli väistynyt ja tilalle oli astunut poppia hölkkäävä kokoonpano, joka ainakin lauloi viroksi. Propellerin aikainen jättihitti Eile nägin ma Eestimaad tuli julkaistuksi nyt Rujan versiona, ja kaiken huipuksi Alender lauloi Melodijan julkaisemalla LP:llä muistolaulun murhatulle John Lennonille – englanniksi!

Kuten monille yhtyeille käy, levy josta ei tullut koskaan mitään, koitui heille kohtalokkaaksi. Rujaline roostevaba maailm jäi kesken. Rein Rannap jätti yhtyeen toisen (kolmannen? neljännen?) kerran. Hänet korvasi Igor Garshnek, loistavan hullu venäläisen kapellimestari Anatoli Garshnekin poika, sinfoniasäveltäjä ja elektronimuusikko, joka toi Rujaan aivan uutta särmää. Kolmikko Alender, Nõgisto ja Garshnek veivät 1980-luvun puolivälissä Rujan Eesti TV:seen ja matkalle ilman papereita vieraaseen kaupunkiin – kirjaimellisesti. 

Juri Altov, epämääräinen henkilö, jolla oli epämääräisiä yhteyksiä, oli otettu yhtyeen potentiaalista. Hän halusi, että Ruja tulisi tunnetuksi muuallakin kuin Virossa. Niinpä hän järjesti suuren maailmanvalloituskiertueen - Siperiassa ja Tadzkistanissa. Se että Rujan jäsenet olivat järjestelmän kannalta dissidenttejä, ei ollut tärkeää. Kaikkihan tällä alalla Neuvostoliitossa olivat sellaisia. Sen sijaan  edellytyksenä oli, että Ruja ryhtyisi esiintymään venäjäksi. Yhtyeellä, joka oli perustettu esittämään kiinnostavaa musiikkia viroksi ja joka 16-vuotisen olemassaolonsa aikana oli saanut julkaista kokonaiset 2 LP:tä, ei ollut mahdollisuutta hylätä tarjousta saada levyttää. Kolmas LP Pust budet vsjo oli tehty vakavissaan, mutta kaukana kotoa Irkutskin tienoilla suuri Neuvostoliiton-kiertue yleisölle, joka ei tiennyt mitä tuli kuuntelemaan, alkoi vaikuttaa juuri niin naurettavalta kuin mitä se olikin. Kaikki ryyppäsivät rankasti, erimielisyydet kärjistyivät etenkin Altovin ja Nõgiston välillä, ja lopputulos oli että Nõgisto palasi yksin Tallinnaan kesken kiertueen. Tarton rock-festivaaleilla kesällä 1988 Alender hoippui lavalla umpitunnelissa, tyytymättömänä yhtyeen tilaan ja Nõgiston soundia kaivaten. Tuo onneton konsertti jäi Rujan viimeiseksi.

Lopulta Urmas Alender sai tarpeekseen häirinnästä ja puhelinkuuntelusta. Hän lähti Ruotsiin 1989 juuri kun asiat olivat muuttumassa. Samana vuonna Jaanus Nõgisto ilmoitti kantansa antamalla ensimmäisen soololevynsä nimeksi "Selgest Eesti keeles". Rujan bändikaverit vainusivat, että yhtyeen täytyy pysyä valmiudessa sen päivän varalta jolloin punalippu vaihtuu sinimustavalkeaan, mutta kun tuo päivä valkeni, Ruja oli jo lopullisesti kuopattu. Urmas Alender itse täytti velvollisuutensa loppuun astumalla 27.9.1994 Estonia-laivaan. Ruja koottiin viimeisen kerran 14.10.1994 hyväntekeväisyyskonserttiin, joka järjestettiin Alenderin teini-ikäisen tyttären Yokon elatuksen turvaamiseksi. Konsertin viimeinen laulu, Nii vaikses kõik on jäänüd (Kaikki on hiljennyt) esitettiin nauhalta. Lavalle ei noussut enää ketään.

"Ruja oli Viron Yes, Viron Genesis, Viron Rolling Stones, Viron Pink Floyd. Ruja inspiroi, Ruja provosoi, Ruja nauratti, Ruja itketti, ja Ruja muistutti Viron olemassaolosta neuvostomiehityksen aikana, jolloin sen henkiinjääminen oli epävarmaa", sanotaan Estproge-sivulla.

Eile nägin ma Eestimaad!
Suvilaid, Soome saunasid,
nägin baare ja plaažisid,
nägin uhkeid garaažisid!
Eile nägin ma Eestimaad!

Eile nägin ma Eestimaad!
Laiu siledaid asfalteid,
teksapükstes ja nailonis,
prinke rindu ja pepusid!
Eile nägin ma Eestimaad!

Eile nägin ma Eestimaad!
Õliseid laineharjasid,
nummerdatud noorkarjasi.
Ilus aeg, pole varjusid!
Eile nägin ma Eestimaad!


Pakollinen oppimäärä:
Aeg on nagu rong
Dokumentideta vööras linnas
Eilen nägin ma Eestimaad
Mis saab sellest loomusevalust
Need ei vaata tagasi
Nii vaikses kõik on jäänüd
Tsepeliini Triumf
Vana auruvedur