tiistai, 18. syyskuu 2007
200 ekr-1985: Maa on litteä
Ylivanha uskomus maan litteydestä on jyrätty maan tasalle monta kertaa. Aristoteles kiinnitti huomiota siihen, kuinka horisontissa näkyviin tulevasta laivasta näkyy ensimmäisenä masto. Näin ei tapahtuisi, jos meri olisi tasainen. Erikoisempi todistelu maan pyöreydelle oli Aristoteleen mielestä - norsut. Kun Kreikasta lähdetään itään, vastaan tulee norsuja. Kun Kreikasta lähdetään etelään, vastaan tulee, jopas jotakin, norsuja. Aristoteleen tietoon ei oltu saatettu, että idän ja etelän norsut olivat eri lajia.
Varhainen kristillinen kirkko hyväksyi laajasti Aristoteleen näkemyksen maasta pallona, mutta kerettiläisiä soraääniäkin kuului. Raamattuhan puhui maan neljästä kolkasta (kulmasta), mistä oli pääteltävissä, että maan todellinen muoto oli nelikulmio. Raamatun näkemykset pohjautuivat egyptiläiseen kosmologiaan, jonka tunsi hyvin mm. faaraon hovissa vaikuttanut hahmo nimeltä Mooses.
Ilmeisesti ensimmäisenä maapallon ympärysmitan laski Erastothenes (276-195 eKr.) Juhannuksena, jolloin aurinko paistoi kohtisuoraan Egyptin yläpuolella, hän järjesti mittauskampanjan. Syene (nykyinen Assuan) sijaitsi 5000 stadionin päässä Aleksandriasta etelään samalla meridiaanilla. Juhannuksena keskipäivällä Syenessä aurinko ei jättänyt varjoa obeliskien sivulle, koska se paistoi suoraan yläpuolella. Sen sijaan pohjoisempana Aleksandriassa voitiin mitata varjon pituus. Kun tiedettiin kaupunkien välimatka ja Aleksandrian varjon kaltevuus (7,2 astetta), Erastothenes laski, että maapallon ympärysmitta on 39459 kilometriä. Maantiedon kirja kertoo meille tänään, että maapallon ympärysmitta on 40008 kilometriä.
Kun näin oli selvitetty ennen ajanlaskumme alkua että maa on pallo ja sen ympärysmittakin oli tiedossa, tarvittiin huomattava määrä jääräpäisyyttä ja heikohkoa historiankirjoitusta, jotta 1800-luvulla saatiin iskostettua oppilaille sukupolvesta toiseen, että vasta Kolumbus todisti, että maa on pallo. Kolumbusta käytettiin käytännön esimerkkinä, jolla haluttiin torjua 1800-luvulla uudelleen virinnyt ajatus maan litteydestä.
1800-luvun alussa Englannissa kukoistivat zeteettiset seurat. Zeteetti tarkoittaa skeptikkoa, ja tinkimättömän skeptisesti zeteetit haastoivatkin totunnaiset tieteen näkemykset maan muodosta. Huomattavin heistä oli Samuel Birley Rowbotham, joka nautti hieman kyseenalaista mainetta ja josta uskottiin, että hän tuskin itse uskoi siihen mitä saarnasi. Hänen merkkiteoksensa Earth Not A Globe vuodelta 1849 julisti auringonnousun ja auringonlaskun optisiksi illuusioiksi ja teki tieteellisen läpimurron ilmoittamalla ensimmäistä kertaa luotettavasti auringon läpimitan: 32 mailia.
John Hampden, joka perusti Totuudenetsijöiden Oraakkeli ja Pyhien Kirjoitusten Tieteellinen Katsaus –nimisen lehden 1876, löi vetoa luonnontieteilijä Alfred Wallacen kanssa siitä, voidaanko veden tasaisuus todeta Old Bedfordin kanavassa. Kokeen seurauksena molemmat ilmoittivat näkemystensä tulleen todistetuksi. Kokeen tuloksista riemastuneena aatteeseensa palavasi uskonut Hampden kiirehti kirjoittamaan Wallacen vaimolle mm. "Jos paholaismainen roistomiehenne tuodaan jonain päivänä kotiin paareilla, hänen jokainen luunsa muusina, niin tiedätte syyn".
1896 Ulysses G. Morrow toisti kokeen Illinoisissa ja huomasi hämmästyksekseen että vedenpinta kaartui ylöspäin. Tämä sopi mainiosti hänen ajatuksiinsa, sillä hän kannatti Cyrus Reed Teedin näkemystä, jonka mukaan maa on ontto pallo, jossa elämme sen pinnan sisäpuolella, maailmankaikkeus pallon keskellä. Morrow toisti kokeitaan lukuisissa paikoissa aina samoin tuloksin, ja koska kriitikot kiistivät hänen tuloksensa valon hajonnalla, hän kehitti menetelmän, jossa ei tarvittu valoa. 1897 Floridan kokeessa hän sai tuloksen, että maa oli kovera ja sen säde oli noin 4000 mailia.
Skottilainen John Dowie toi brittiläiset nykyaikaista hömpötystä epäilevät ajatukset Amerikkaan ja perusti Chicagoon Kristillisen Katolisen Kirkon, jonka suojissa hän levitti oppiaan litteästä maasta. Hänen seuraajansa Wilbur Glenn Voliva otti käyttöön nykyaikaiset julistusmenetelmät, ja levitti litteän maan sanomaa mm. 100 kilowatin tehoisen radioaseman kautta: "Koko aivoitus että aurinko on miljoonien mailien läpimittainen ja 91 miljoonan mailin päässä, on höpsähtänyt. Aurinko on vain 32 mailin läpimittainen eikä kauempana kuin 3000 mailin päästä maasta. Tämä on täysin järkeenkäyvää. Jumala loi auringon valaisemaan maata, ja siksi se on sijoitettava lähelle paikkaa, jossa se täyttää tehtävänsä. Mitä itse ajattelisitte, jos joku mies rakentaisi talon Zioniin, mutta sijoittaisi lukulampun Kenoshaan?" Silloin kun Voliva ei pauhannut pyöreää maata ja evoluutiota vastaan, hän ennusti maailmanloppua, mm. vuodeksi 1923, 1927, 1930, ja vielä kerran vuodeksi 1935.
Volivan Zionin ihanneyhteisössä pidettiin muutenkin kyseenalaiset hupsutukset tiukasti aisoissa. Zionissa oli laittomia mm. seuraavat asiat: lyhyet hameet, korkeat korot, uimapuvut, huulipuna, kinkku, pekoni, osterit, alkoholi, tupakka, rohdoskaupat, sairaalat, elokuvateatterit, viheltäminen sunnuntaina jne. Ulkonaliikkumiskielto astui voimaan joka ilta kello 22, ja järjestystä ylläpiti Volivan pretoriaanikaarti, jonka kypärissä komeili sana "kärsivällisyys", ja joiden univormujen hihoihin oli kuvattu kyyhkysiä. Tuliaseen sijasta poliisijoukot kantoivat mukanaan vyöllä Raamattua ja pamppua. 1930-luvun lama teki Volivan valtakunnasta lopun ja kilpailevat kirkkokunnat lakkauttivat hänen uskonnolisen monopolinsa.
1956 Englannissa kylttimaalari Samuel Shenton, niin Kuninkaallisen Tähtitieteen Seuran kuin Kuninkaallisen Maantieteellisen Seuran jäsen, elvytti uudestaan zeteettien järjestön ja antoi kerhon nimeksi International Flat Earth Society. Kerhon tarkoitus oli selväpiirteinen: kiistattomalla järkeilyllä ja tosiasiatodisteilla osoitettaisiin että vallitseva teoria, jonka mukaan maa on pallo, joka kiertää kerran 24 tunnissa akselinsa ympäri ja samaan aikaan auringon ympäri 66000 mailin tuntinopeudella, on vastoin kaikkea kokemusperäistä tietoa ja tervettä järkeä.
"Antiikin aikoina maa katsottiin litteäksi tasoksi, ja kirjallisuudessa tämä näkemys esiintyy selvästi ilmaistuna vielä muutama vuosisata sitten. Sittemmin teoria on joutunut epäsuosioon, mikä johtuu nykyaikaisen tieteen ja kouluopetuksen dogmaattisuudesta. On aina suuri sääli, että väärät teoriat hyväksytään kyseenalaistamatta niitä, ja toivomme että Litteän Maan Seura voisi korjata vahingon." Ilmoitti seura asiallisesti muotoillussa pamfletissaan.
Seura sai pian melkoisesti huomiota, kun Shentonille näytettiin uudenuutukaisia avaruudesta otettuja valokuvia, joissa maa näkyi, hm, pallona. Shenton vastasi ykskantaan "on helppoa havaita, kuinka tämänkaltaiset valokuvat voivat erehdyttää kouliintumatonta silmää". Jonkin ajan päästä Shenton ilmoitti johtopäätöksenään, että avaruudesta otetut valokuvat ja koko avaruusohjelma on tiedemiesten huiputusta, jolla he epätoivoisesti yrittävät pelastaa kasvonsa.
Shentonia seurasi seuran puheenjohtajana Charles Johnson, joka perusti sanomalehden International Flat Earth News. Lehden otsikkologossa luki slogan "Palautamme tervejärkisyyden maailmaan". Johnson turvautui raamatulliseen auktoriteettiin ja esitti, että maa on pannukakku, jonka keskus on pohjoisnapa ja jonka reunoilla sijaitsee Etelämantereen jäälakeudet. Tässä maailmankaikkeudessa aurinko ja kuu ovat maan tavoin litteitä kiekkoja, jälleen kerran 32 mailin läpimittaisia ja 3000 mailin päässä. Tähdet ovat hieman kauempana, 4000 mailin etäisyydellä. Lentokoneet ja satelliitit eivät kulje pallon ympäri, vaan ympyrää maakiekon yllä. Tietenkään avaruusmatkoja ei ole koskaan tehty. Gravitaatio myöskin on tässä maailmankatsomuksessa joutavaa mystiikkaa, ylimääräistä hömpötystä, jollaista ei tarvitse looginen ja terveeseen järkeen luottava ihminen, joka tuntee Okkamin partaveitsen: "ei pidä olettaa tarpeettomia olioita". Raskaat esineet putoavat alas, koska ne ovat raskaita. Tätä on terve järki. Johnson myös mielellään siteerasi vaimonsa Marjoryn hämmästyttäviä kokemuksia Australiasta. Australiassa käydessään Marjory Thompson ei kääntynyt ylösalaisin, eikä tippunut taivaalle! Mitäs siihen sanotte?
Johnson näki päävastustajakseen huumorintajuisen kanadalaisen Leo Ferrarin, jolla oli myös oma järjestö. Sen nimi oli, yllättävää yllättävää, The Flat Earth Society.
Leo Ferrari oli professori St.Thomaksen yliopiston filosofian laitoksella ja hoiti Litteän Maan Seuraansa harrastuksekseen vapaa-ajallaan. Hän kopioi seuran ohjelmaan useimmat tutuksi tulleet litteän maan kannattajien argumentit, jotka Ferrarin muotoilemassa muodossa saivat lukijansa pään pyörälle: "We believe in terra firma, and the more firmer the less terror". Tieteenfilosofinen väittämä "Kaikki tiede, kuten kaikki filosofia ja kaikki uskonto, on loppujen lopuksi vertauskuvallista, ja todellisuus on olennaisilta osiltaan mystistä ja runollista" on täyttä tavaraa. "Tarkoituksemme on palauttaa usko terveeseen järkeen. Ken näkee, hän uskoo. Ihmisiä sokaistaan metafysiikalla, aivopestään suosituilla uskomuksilla, ja simputetaan kieltämään todisteet, jotka hän näkee omin silmin."
Vitsin perusta oli todellinen ja kipeä havainto: Teknologian aikakaudella ihmiset ovat alkaneet hyväksyä kaikenkarvaisia teorioita kyselemättä, sokeassa uskossa. Tästä seuraa tarve edistää kriittistä ajattelua. Niinpä Litteän Maan Seura päätti kiistää juuri sen seikan, mitä tieteellinen länsimainen sivilisaatio pitää kiistämättömimpänä: että maa on pallo. Seura otti iskulauseekseen: "Earth is flat, any fool can see that".
Ferrarin Litteän Maan Seura oli korostetusti eliittiklubi. Jäseneksi otettiin henkilöitä, joilla katsottiin olevan vaikutusvaltaa omalla alallaan. Samalla tehtiin eroa muihin litteän maan asiaa ajaviin yhdistyksiin. Niinpä jäsenluetteloa komistivat kirjailija Raymond Fraser, kirjailija Alden Nowlan, tietokirjailija Alphonsus Pittman, runoilija Gwendolyn MacEwen, TV-juontaja Paul Soles, runoilija Elisabeth Brewster ja kirjailija Lawrence Block. Nämä litteän maan kannattajat kävivät eri medioissa humoristisia taisteluita globulistisia kerettiläisiä vastaan, kunnes heidän asiansa vähitellen katosi julkisuudesta 1980-luvulla. Nykypäivän postmodernissa internet-kulttuurissa asiantuntemuksen despotia joka tapauksessa alkaa olla taakse jäänyttä aikaa, minkä pikainen google-haku tästäkin aiheesta voi helposti osoittaa.
Kommentit