1598067.jpg
kuva: wikipedia (jossa on nyttemmin saatavilla myös kiinnostava SUOMEN POSTINUMEROLUETTELO! Meilläpä on postinumero! Onkos teillä?)

Suomalainen urheiluyleisö on mieltynyt raamatulliseen tehtävänasetteluun. Kun on eteen annettu juostava matka, se on kuljettava loppuun saakka vaikka raajoja putoilisi matkan varrelle. Muuten on luopio, lusmu, pelle ja turisti. Keskeyttämisen häpeällisyys oli vielä 1980-luvun alussa niin itsestäänselvä katsantokanta, että siitä sai osansa myös Keke Rosberg, mikä oli melkoisen hämmästyttävää. Asiaan syventymättä olisi erehtynyt luulemaan, että kun Keken auto sanoo poks, niin Keke ei sen jälkeen liiku mihinkään, vaikka kuinka kikka sen olisi varoa pikkasen. Onneksi tietävämmät ja paremmin urheiluun perehtyneet kansanosat täydensivät tietojani syyttämällä mr. Rosbergia yrityksen puutteesta – hän nimittäin ei esim. yrittänyt kantaa autoaan maaliin.

Ainakin urheilua seuraavan vanhemman yleisön mielestä seuraavat mitääntekemättömät lönköttelijät ovat ilmoittautuneet rapaiseen häpeätauluun, josta heidän nimeään ei kirkasta mikään.

Lasse Viren, keskeytti olympiamaratonilla (Moskova 1980)
- muita vähäisiä saavutuksia 4 olympiakultaa ja 1 EM-pronssi.
Hannes Kolehmainen, keskeytti olympiamaratonilla (Pariisi 1924)
- muita minimaalisia näyttöjä 4 olympiakultaa ja 1 olympiahopea.
Albin Stenroos, keskeytti olympiamaratonilla (Amsterdam 1928)
- muita surkeita suorituksia 1 olympiakulta.
Mikko Hietanen, keskeytti olympiamaratonilla (Lontoo 1948)
- muita toivottomia räpellyksiä 1 EM-kulta.
Viljo Heino, keskeytti olympialaisten 10000 metrillä (Lontoo 1948)
- muita pohjattomia perseilyjä 10 maailmanennätystä, 1 EM-kulta.

Vastakkaiseksi esimerkiksi käy Mikko Ala-Leppilampi. Ennen Münchenin 3000 metrin esteiden finaalia 1972 hän meni lyömään päänsä pukusuojan naulaan. Saavuttuaan "ymmärrettävästi sekavassa mielentilassa" areenalle turbaani päässä Ala-Leppilampi kruunasi suorituksensa kaatumalla alkumatkasta kuivaesteellä ja murtamalla käsivartensa. Hän jaksoi kuitenkin maaliin ja voitti pari kilpailijaa sijouttuen kymmenenneksi. 1970-luvun lopulla Ala-Leppilampi uhosi Hymy-lehdessä voittavansa kultaa Moskovassa, jonne häntä ei edes valittu. Edesmennyt Ala-Leppilampi kirjoitti vuonna 2000 "Mitä sitten tulee huippu-urheiluun, niin kannattaisin veritankkausta tai jotakin muuta keinoa, jotta saataisiin sama lähtökohta kenialaisten ja muiden afrikkalaisten kanssa. Nyt tilanne on turhauttava ei-afrikkalaisille. - - Terveisin Mikko Ala-Leppilampi – Taistelija ennen ja nyt"