1128374.jpg

Monesti on muistutettu, kuinka El Salvadorin ja Hondurasin välinen jalkapallosota 1969 ei syttynyt jalkapallo-ottelusta. Jugoslavian sodatkaan eivät syttyneet Djordje Martinovicin onanointiyrityksestä. Mutta niitä ei kannata myöskään vähätellä. Ne olivat osa kuormaa, joka katkaisi lopulta neljännen nikaman.

Toukokuussa 1985 Kosovon serbi, maanviljelijä Djordje Martinovic (1929-2000) saapui Gnjilanen sairaalaan hoidettavaksi. Hänen vaivansa oli nolohko. Herra Martinovicin anuksessa oli rikkoutunut olutpullo. Hoitohenkilökunnalle Martinovic kertoi, että kaksi Kosovon albaania oli hyökännyt hänen kimppuunsa kun hän oli rauhassa puuhaillut pellollaan. Viranomaisten suorittamassa kuulustelussa Martinovic kertoi muuta. Asiaa tutkivalle Jugoslavian armeijan upseerille Martinovic paljasti, että vammat johtuivat itsetyydytysyrityksestä, joka oli mennyt hiukkasen vinoon. Tutkimuksen johtopäätös oli, että hra Martinovic oli asettanut kepin maahan, laittanut olutpullon sen nenään, ja istunut päälle. Tapahtumien edetessä keppi oli antant periksi ja hra Martinovic tömähtänyt maahan takapuoli edellä kohtalokkain seurauksin.

Kaikkein kohtalokkaimpia seuraukset olivat kosovolaisten kannalta. Martinovicin tapauksesta tuli suuren luokan uutinen ja poliittinen ase, joka oli todistavinaan jokaisen agendan oikeaksi. Kun Martinovic siirrettiin Belgradiin, Jugoslavian kaikkia osavaltioita edustanut lääkärikollegio lausui kantanaan, että Martinovicin vammat olivat syntyneet "brutaalilla voimalla" ja että tätä ei olisi kukaan voinut tehdä itse. Ristiriitaisia lausuntoja selvittämään asetettiin tutkimuskomitea, jota johti professori Janez Milcinski. He tulivat siihen tulokseen, että vammat olivat täysin selitettävissä sillä, että keppi katkesi Martinovicin painon alla.

Mutta nyt Martinovic olikin perunut tunnustuksensa. Hän väitti, että häntä oli hiostettu kolme tuntia ja luvattu että hänen lapsensa palkattaisiin töihin, jos hän tunnustaisi aiheuttaneensa vammansa itse. Martinovicin poika kertoi lehdistölle, että hänen isäänsä vastaan oli hyökätty vain koska hän oli serbi. Jutusta ei nostettu yhtäkään syytettä, eikä syyllisiä vakavasti metsästetty, ei edes sen jälkeen kun Serbia lakkautti Kosovon itsehallinnon 1989.

Tapauksella ei olisi ollut sen ihmeempää merkitystä, ellei siitä olisi tehty suuren luokan esimerkkitapausta ja propaganda-asetta. Puolueen pää-äänenkannattaja Politika väitti, että hyökkääjät olivat albaaneja, jotka olivat suuttuneet siitä että Martinovic ei ollut myynyt maataan heille. Monille tuli etsimättä mieleen myös ottomaanien aikainen turkkilainen tapa seivästää viholliset. Kosovon albaanit rinnastettiin vanhoihin vainoojiin, turkkilaisiin, joita vastaan oli käytettävä samoja keinoja mitä he itse olivat aikoinaan käyttäneet. Kun 1988 serbialaiset naiset marssivat parlamenttiin vaatimaan Kosovon itsehallinnon lakkauttamista, he julistivat "emme aio enää katsella, kuinka veljiämme varrastetaan teroitetun seipään nokkaan".

Tapaus Martinovic hallitsi Serbian kirjallisuusliiton vuoden 1985 kokousta. Kriitikko Zoran Gluscevic jylisi, että Kosovon serbivähemmistön tilanne on verrattavissa fasistien kauhistavimpiin sodanaikaisiin kokeisiin. Mica Popovicin maalauksessa Pyhän Bartolomeuksen marttyyrikuolemasta näkyy albanialaisia pääkallolakeissaan ristiinnaulitsemassa Martinovicia, yhdellä olutpullo kädessään. Serbialaiset mielipidevaikuttajat julkaisivat vetoomuksen, jossa sanottiin, että "Djorde Martinovicin tapauksesta on tullut yhtä koko serbikansakunnan kohtalon kanssa Kosovossa". Psykiatri Jovan Raskovic puhui ammattikunnalleen tyypillisesti enemmän itsestään kun hän totesi, että "muslimit ovat fiksoituneet psykososiaalisen kehityksen anaalivaiheeseen".

Martinovicin tapaus oli ensimmäinen kerta, kun muualla Jugoslaviassa havahduttiin huomaamaan, kuinka avointa kansallismielistä retoriikkaa oli alettu käyttää. Monet vuosikymmenet sotamarsalkka Titon aikana kansalliset ylpeydet oli nielty ja niihin vetoaminen oli suurinpiirtein rangaistavaa. Nyt ne alkoivat purkautua esiin voimakkaina ja hallitsemattomina, kuten seuraavalla onnettomalla vuosikymmenellä saatiin nähdä.

Muutamien mielestä tapausten kulussa ei ollut mitään ihmeellistä. Sen symboliikka oli aivan täydellinen ja erittäin luonteva. Ei voi olla mikään uutinen, että politiikka nyt kertakaikkiaan on perseestä ja poliitikot anaalisia elämänmuotoja.