Viralliset illalliset Ranskassa kattokruunujen loisteessa. Pitkän pöydän äärellä muiden joukossa rinnakkain pääministeri ja ulkoministeri. Herrat keskustelevat keskenään vain toisesta suupielestä puhuen, koska tilanne on kiusallinen.

VANHANEN:
Voi itku.

STUBB:
No?

VANHANEN:
Näiden piti olla tavalliset työillalliset, mutta täällä pidetäänkin puheita. Kohta tulee meidän vuoro. Etkö sinä voisi pitää puhetta?

STUBB:
Sinä se pääministeri olet.

VANHANEN:
Kyllä mä puhuisinkin, jos ei oltaisi Ranskassa. Nämä ranskalaiset aina haluaa että niille puhutaan ranskaa. Minä en osaa ranskaa yhtään.

STUBB:
Sano vaan oui, non ja oo lalaa. Ne sinä osaat kyllä.

VANHANEN:
Juu juu, randevuu. Mutta ei niistä puhetta saa…

STUBB:
Hys!

VIERUSTOVERI:
Monsieur Vanjaneee?

VANHANEN:
Oui!

VIERUSTOVERI:
C'est un plaisir de vous voir ici.

VANHANEN:
Non!

VIERUSTOVERI:
Excusez moi?

VANHANEN:
Oo la laa! Randevuu.

VIERUSTOVERI:


VANHANEN (jälleen Stubbille):
Nyt riittää. Muutan nimekseni Matti Vanhenen. Jokainen minuutti täällä harmaannuttaa hiuksiani vuoden verran.

STUBB:
Kuule. On yksi niksi. Huomasin että tuossa salin vieressä on iso kirjasto.

VANHANEN:
Niin.

STUBB:
Kun kohta ruokalaji vaihtuu ja porukka käväisee veskissä, niin mene kirjastoon. Ota jokin vanha ja arvokkaan näköinen ranskalainen kirja ja siteeraa siitä. Siitä saat puheen.

(Lyhyt tauko.)

VANHANEN:
On se parempi kuin ei mitään. Kunhan vaan se ei ole puhelinluettelo.

STUBB:
Mikä tahansa klassikko käy, luulen mä. Sanot vaan alkuun Mesdames et messieurs, un grande  kirjailija francaise öö escirit…

VANHANEN (kirjoittaa muistiin)  
Mitä on kirjailija ranskaksi?

STUBB:
Muistan ihan kohta. Nyt muistan. Auteur.

VANHANEN:
Mesdames et messieurs, un grande auteur ranskalainen esciscirit…

STUBB:
Ecritiztitit.

VANHANEN:
Hyvät naiset ja herrat, suuri ranskalainen ateria kitisee. Menen hakemaan sen kirjan…

(Vanhanen menee.)

STUBB:
Ei huono. Tämä voi toimia.

(Vanhanen palaa.)

STUBB:
Just ajoissa. Ei kai se ole puhelinluettelo.

VANHANEN:
Näkyy olevan romaani.

STUBB:
No sitten luet valikoidusti eri lukujen ensimmäisiä kappaleita. Lukujen ensimmäisissä kappaleissa on aina niitä filosofisia ajatuksia. Ne toimii joka paikassa.

VANHANEN:
Randevuu.

STUBB:
Randevuu ei tarkoita kuule samaa kuin oolrait.

VANHANEN:
Eikö? Mitä se sitten on?

STUBB:
Se--- nyt on vuorosi.

VANHANEN (nousee seisomaan ja avaa kirjan):
Mesdames et messieurs. Un grande randevuu francaise escribixitcit den följande.

(Vanhanen vilkaisee huolestuneena Stubbiin. Stubb huitaisee kädellä että anna mennä vaan.) 

VANHANEN:
”Ce fut Curval qui, ce matin-là, fut se prêter aux masturbations de l'école, et comme les jeunes filles commençaient à faire des progrès.”

(Stubb vilkuilee yleisön reaktioita)

VANHANEN (selaa eteenpäin):
”Duclos avertit ce matin-là qu'elle croyait prudent, ou d'offrir aux jeunes filles d'autres plastrons pour l'exercice de la masturbation que les fouteurs que l'on y employait.”

(Hihitystä ja muutama naurahdus. Stubbin kasvoilla viivähtää tutkimaton ilme.)

STUBB (kuiskaa):
Sano jotain presidentistä.

VANHANEN (selaa eteenpäin ja löytää tutun sanan lauseen alussa):
”Le président, qui couchait cette nuit-là avec sa fille Adélaïde s'en étant amusé jusqu'à l'instant de son premier sommeil.”

(Matala hörähdys)

VANHANEN (taas suupielestä):
No, miten meni.

STUBB (ottaa kirjan ja katsoo):
Ihan hyvin, ottaen huomioon että tämä oli taatusti ensimmäinen kerta kun Ranskan presidentin tarjoamilla illallisilla luettiin ääneen markiisi de Sadea.

(hiljaisuus)

VANHANEN (iloissaan):
No hyvä ettei paikalla ollut amerikkalaisia!

STUBB:
Randevuu…