1214801.jpg

Tänään jatkuvat keksaistut hahmot ja sopimukset, jotka ovat aina olleet kiitollinen tapa harrastaa opiskelijahuumoria. Erikoisempaa on, että ilmiö on ollut edustettuna saksalaisessa politiikassa.

Jakob Maria Mierscheid on toiminut kansanedustajana Saksan liittopäivillä joulukuusta 1979. Vuosina 1981-1982 Mierscheid toimi pien- ja keskisuuren teollisuuden komitean varapuheenjohtajana. Bundestagin sivuston mukaan katolinen Mierscheid on syntynyt 1933 Morbach/Hunsrückissa ja edustaa sosiaalidemokraatteja. Neljän lapsen isän julkaisutoimintaan kuuluu joitakin artikkeleita Vorwärts-lehdessä, joista vuonna 1983 ilmestynyt artikkeli "Mierscheid-Gesetz" für die SPD - Neue Forschungsergebnisse zur Wahlprognostik löysi yhteneväisyyksiä liittopäivävaalien tuloksen ja maan teollisuustuotannon välillä. Kts. http://www.bundestag.de/mdb/miersja0.html Mierscheid on kaikesta päätellen ollut tyytyväinen asemaansa rivikansanedustajana, sillä hän ei ole pitkän uransa aikana käyttänyt yhtäkään puheenvuoroa.

Kuten sivun kuvasta voi päätellä, parlamentaarikko Mierscheid on jotakuinkin tekaistu hahmo. Edes hänen syntymäpäivästään ei ole varmuutta, sillä vanhat sosiaalidemokraatit muistelevat, että kun he Weimarin tasavallan aikaan 1920-luvulla kävivät syömässä, he jättivät ravintolalaskun avokätisen edustajatoverinsa Mierscheidin maksettavaksi. Saksan liittopäivillä on 614 edustajaa, mutta Mierscheidin ansiosta liittopäivien edustajamatrikkelissa on esitelty 615 parlamentaarikkoa.

Asiassa ei olekaan enää muuta ihmeteltävää kuin että mistä tällaisia kansanedustajia saataisiin Suomeen. Tässä olisi vihdoinkin harmiton henkilö, jota voisi turvallisin mielin äänestää.

Saksassa vaikuttaa myös lakimies Friedrich Nagelmann ja diplomaatti Edmund F. Dräcker, jotka ovat kartuttaneet tililleen huomattavan julkaisuluettelon omilla aloillaan. Artikkeleita on ilmestynyt arvovaltaisissakin lehdissä, joskin ne usein tuntuvat jostain syystä lähestyvän ei-järin-vakavaa nollatutkimusta. Herrat ovat päässeet saksalaisiin Kuka-kukin-on-kirjoihin.

Nagelmann, joka kuoli 105-vuotiaana 1994, tutustui diplomaatti Dräckeriin Saksan Itä-Afrikassa 1914. Monialainen Nagelmann opiskeli ornitologiaa, kansantaloustiedettä ja havaintopsykologiaa. Hänen oikeusopillinen mietelmänsä "Jotkin asiat ovat samanlaisia, jotkin asiat erilaisia" mainitaan sittemmän saksalaisen oikeusopillisen ajattelun suuntaa-antavaksi pääteesiksi. 1930-luvulla Nagelmann kieltäytyi natsipuolueen jäsenyydestä ja julkaisi runokirjan ja omaelämäkerran Esikaupunkijunkkarin kokemuksia. Mikä mainiointa, sodan jälkeen Nagelmann sattui toimimaan nousevan sosiaalidemokraattisen poliitikon Jakob Maria Mierscheidin opettajana.

Edmund F. Dräcker toimi 1910-luvulla Bombayn varakonsulina, kunnes hänet kutsuttiin Saksan Itä-Afrikkaan, jossa hän tutustui Friedrich Nagelmanniin. Aktiivinen eläkeläinen Dräcker osallistui vielä 1985 Brysselissä Euroopan Yhteisön pyrkimyksiin luoda direktiivi, jolla standardisoitaisiin merimiesjutut. Ulkopoliittista kokemustaan Dräcker hyödynsi liittopäiväedustaja Mierscheidin luotettuna neuvonantajana. Näyttävimpään suoritukseen Dräcker ylsi tammikuussa 1982 nostaessaan Saksan Liittotasavallan lipun jäävuorelle Antarktiksen saaristossa. Dräcker uusi valtauksensa siitä alkaen vuosittain huhtikuun ensimmäisenä päivänä, mihin DDR:n lehdistö vastasi paheksumalla tapahtunutta imperialistisena aggressiona.

1985 Länsi-Saksan vihreät valmistautuivat ensimmäiseen hallituskauteensa. Schröderin hallituksen ulkoministeriksi nimettiin Joschka Fischer. Sosiaalidemokraattien ja vihreiden neuvottelut hallitusohjelmasta eivät sujuneet vaivattomasti. Viimeisenä neuvotteluiltana Vihreät vaativat neuvotteluja johtaneelta Hessenin pääministeri Holger Börneriltä, että Liittotasavallan on liityttävä Shanghain fugu-sopimukseen. Väsyneet demarit suostuivat ja kirjasivat asian hallitusohjelmaan.

Vihreiden kanta oli, että hengenvaarallisena herkkuna tunnettu fugu-kala edellyttää kokeilta korkeaa ammattitaitoa, johon kykenevät vain aasialaiset kokit. Koska ravitsemusalalla työlupien saanti oli jatkuvasti vaikeutunut ja vaatimuksia alituisesti kiristetty, ravintoloilla oli suuria vaikeuksia löytää ammattitaitoista henkilökuntaa, joka osaisi käsitellä fugua asianmukaisesti. Shanghain fugu-sopimukseen sisältyvät erityissäännökset, joiden nojalla fugukokki saa kansainvälisesti tunnustetun aseman. Liittymällä sopimukseen ja antamalla tässä kohdin periksi omasta lainsäädännöstään Liittotasavalta ratkaisisi ongelman.

Kesti vuosia, ennen kuin tajuttiin, että koko Shanghain fugu-sopimusta ei ollut olemassakaan.