1315300567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Venetsian tasavalta, joka oli keskiajalta alkaen Euroopan parhaiten järjestetty valtio, alkoi suistua taantumaan 1500-luvun lopulla. Kuuluisa voitto Lepanton meritaistelussa ei pystynyt estämään sitä, että Kypros menetettiin. Habsburgit, Savoiji, Modena, Ranska ja Espanja lipoivat huuliaan ja halusivat ahmaista kukin mieleisensä maakunnan. Itäisen Välimeren kauppa, jota Venetsia oli hallinnut vuosisatoja, alkoi valua käsistä, kun Itävalta sai valmiiksi sataman naapuriin Triesteen sillä seurauksella että koko Saksan vienti ja tuonti ohjautui sinne.

1585 tilanne oli mennyt jo niin pahaksi, että meren häissä, joista Carlo Chendi ja Romano Scarpa kertoivat Suomen nuorisolle Aku Ankan taskukirjassa 2 (Paperino e gli anelli dei dogi, 1963), doge joutui pudottamaan laguuniin kultasormuksen sijasta hopeasormuksen. Näin häpeällisen alas Venetsia ei ollut koskaan ennen vajonnut.

Juuri kun kaikki oli synkimmillään, Venetsiaan kutsuttiin maan kansalainen Marco Bragadino, joka oli viettänyt elämänsä kiertolaisena ympäri Eurooppaa. Hänen astuessaan tasavallan maaperälle 26.11.1589 Venetsialle oli koittava uusi rikkauden ja kukoistuksen aikakausi. Kaikki velat kuitattaisiin ja vanhat saatavat annettaisiin anteeksi. Herra Bragadino oli nimittäin alkemisti, joka osasi tehdä kultaa. Hänet suurinpiirtein kaapattiin Mantovan herttuan luota ja kuljetettiin pikimmiten kolmen kaljuunan saattelemana takaisin isänmaahansa.

Bragadino syntyi (luultavasti) Kyproksella 1545 kun saari oli vielä venetsialaisten hallussa. Hänen elämänsä alkuvaiheista ei kukaan tiennyt mitään, mikä tarjosi hänelle sen vapauden, että hän saattoi mainostaa olevansa Famagustan viimeisen puolustajan samanniminen poika. Kapteenikenraali Marco Antonio Bragadin oli pitänyt yllä taipumatonta vastarintaa ylivoimaisia ottomaaneja vastaan Venetsian viimeisessä linnoituksessa Famagustassa 1570-1571, kunnes muurit murtuivat ja kapteeni nyljettiin elävältä. Bragadino ei ollut siis ainoastaan ihmeidentekijä, vaan sukua kansallissankarille.

Suosituksia oli. 1574-1579 Bragadino oli vaikuttanut Firenzessä, jossa hän oli luvannut parantaa suurruhtinattaren hedelmättömyyden viisastenkivellä. Jossakin vaiheessa suurruhtinatar ilmeisesti huomasi sijoituksensa epäviisauden ja Bragadino pakeni velkojiaan Roomaan, missä hän ryhtyi kapusiinimunkiksi. Hän karkasi luostarista 1588 ja sai inkvisition peräänsä. Hän kuitenkin onnistui hankkimaan taidoillaan ja lupauksillaan suojelua vaikutusvaltaisilta henkilöiltä. Kun hän sai kutsun josta ei voinut kieltäytyä ja saapui Venetsiaan, hänellä oli hallussaan Mantovan kreivin maksamat 25 000 scudia alkemistisia projekteja varten.

Venetsian senaatti suhtautui näin huomattavaan kuuluisuuteen yllättävän kriittisesti ja halusi tutkia, onko Bragadinon mainostetulla kullantekotaidolla tieteellistä pohjaa. Bragadino suoritti yleisön edessä kullantekonäytöksen. Alkemisti täytti upokkaan elohopealla, lisäsi taikajauhetta, ja kuumensi astiaa tulessa. Ei aikaakaan, kun elohopea oli muuttunut kullaksi. Bragadino ei vaikuttanut mitenkään yllättyneeltä lopputuloksesta, vaan arvioi senaatille pystyvänsä tuottamaan kuusi miljoonaa dukaattia, tai miten paljon he nyt tarvitsisivatkaan. Itselleen Bragadino ei vaatinut mitään. Hän oli nöyrin palvelijanne, isänmaansa suuri poika.

Jos tämä kuvaus Bragadinon kullanvalmistustaidosta on tosi, niin haluaisin kysyä lukijoiltani retorisesti, tiedättekö mitä.

Tiedättekö mitä? Uskon joka sanan. Olen itsekin nähnyt, peräti näköradiovastaanottimesta, kuinka se tapahtuu. Kullan erottaminen kuona-aineista elohopean avulla on luultavasti maailman tunnetuin tapa. Huuhdottua kultasoraa, joka on hyvin hienoa hiekkaa, ja elohopeaa heitetään vaskooliin tai muuripannuun, jota kuumennetaan liekillä. Elohopea yhdistyy epäpuhtauksiin ja kiehuu höyrynä pois. Pannun pohjalle jää sulanut lettu, joka on puhdasta kultaa. Köyhät kullankaivajat, jotka turvautuvat tähän menetelmään, eivät tietenkään omista minkäänlaisia suojavarusteita. Paitsi, että menetelmä on kullanhuuhtojan terveydelle vaarallinen, se on syypää maaperän ja vesistöjen saastumiseen Brasiliassa, Afrikassa ja Indonesiassa.

Temppu on olemassa ja se voidaan tehdä, ja koska Roope Ankka on aina käyttökelpoinen viite, niin uskoisin myös että on mahdollista maalata kultahiekka peitevärillä Karhukoplan harhauttamiseksi.

Bragadinon taikajauheesta ei valitettavasti koskaan ilmaantunut esiin kuutta miljoonaa dukaattia. Hän nautti ylhäisön suosionosoituksista, eleli ylellisesti, mutta hänen kultatehtaansa tuotanto pysyi hämmästyttävän vähäisenä. Bragadino yritti selittää, että prosessi on hyvin hidas, mutta tasavallan kärsivällisyys alkoi huveta odottamattoman nopeasti. Bragadino katsoi parhaaksi siirtyä vaivihkaa pahasti velkaantuneen Baijerin herttuan Wilhelm Hurskaan hoviin Trausnitzniin. Valitettavasti tällä välin paavi oli vaihtunut, ja uusi paavi Gregorius XIV noudatti jokseenkin jyrkkää linjaa kerettiläisiä kohtaan. Noituutta avoimesti harjoittava hovialkemisti oli toimitettava päiviltä. Bragadinon pää asetettiin pölkylle Münchenissä 26.4.1591 ja kömpelö pyöveli tarvitsi kolme iskua ennen kuin tehtävä oli selvä.

Aikanaan Venetsiastakin tuli loppu. Napoleonin marssiessa Venetsiaan 1797 Euroopan suurimmalla merimahdilla oli enää neljä kaljuunaa ja seitsemän kaljaasia. Maat luovutettiin Habsburgeille, mikä sai nuoritalialaiset pitämään lopputulosta törkeänä petoksena, ja tämä seikka korjattiinkin seuraavalla vuosisadalla kun Italiaa luotiin. 

Akun ja Roope Ankan seikkailut Venetsiassa dogejen mereen heittämiä kultasormuksia sukeltamassa tuottivat muuten Roope Ankalle viisi liiraa voittoa romukaupan kautta, mikä sai suurliikemiehen murisemaan, että mokomalle matkalle ei olisi ikinä kannattanut lähteä.