33186.jpg

Renessanssin alkuhämärissä prostituutio oli Roomassa niin yleistä, että paavit eivät vain sallineet sitä, vaan myös verottivat ja sääntelivät elinkeinoa. Erään arvion mukaan 1490 Rooman 100 000:sta asukkaasta 6800 oli "kunnioitettuja kurtisaaneja". Satunnaisia ammatin harjoittajia ei laskettu. Prostituoidut olivat järjestäytyneet. Heillä oli oma ammattikiltansa, omat suojeluspyhimyksensä (Maria Magdalena), ja joulun juhlallisuuksissa he marssivat juhlaparaatissa, joka aina houkutteli runsaasti katselijoita. Eri vaiheissa renessanssin aikoina prostituoiduilta perittiin maksua vaunuissa ajamisesta. Toisinaan heidän tuli hankkia virallinen lisenssi ammattinsa harjoittamiselle. Hinta oli noin 10% heidän vuotuisista tuloistaan.

Paavi Sixtus IV (1471-1484) tyytyi verottamaan prostituoituja. Alexander VI (1492-1503) tarjosi vuokralle useita rakennuksia bordellitarkoituksiin, kuten on luettavissa ediktistä 23.6.1496. Alexander VI on paremmin tunnettu aiemmalla nimellään, hän oli kardinaali Rodrigo Borgia. Hän otti rakastajattarekseen 15-vuotiaan Giulia Farnesen, joka oli jo naimisissa Orsino Orsinin kanssa. "Orsini oli hyvä aviomies. Hänen toinen silmänsä oli sokea ja toista silmää hän osasi iskeä." Paavin tytär Lucrezia Borgia ei tuhlannut aikaa, vaan meni naimisiin 13-vuotiaana. Häiden silminnäkijäkuvauksessa kerrotaan, että "Karamelleja viskottiin naisten rinnoille, etenkin kauniiden naisten. Tämä kaikki tehtiin Jumalan ja Rooman kirkon ylistykseksi ja kunniaksi." Jos haluaa nähdä paavin rakastajattaren kuvan, se on mahdollista. Giulia Farnese oli mallina lukuisissa Vatikaanissa nähtävissä uskonnollisissa maalauksissa, kuten Rafaelin mosaiikissa, josta kuva yllä.

Aikalaismuistelmien mukaan paavin bordellit toimivat vielä pitkälle 1500-luvun loppuun. Julius II (1503-1513) julkaisi 2.7.1510 bullan, jolla rajoitettiin bordellien toiminta-aluetta. Ilotalot paavin palatsin vierestä suljettiin ja toiminta rajattiin tarkoitusta varten rajatulle alueelle. Siitä tuli punaisten lyhtyjen kaupunginosan esikuva, joka kopioitiin moniin Euroopan kaupunkeihin. Paavit Leo X (1513-1521) ja Klemens VII (1523-1534) sallivat prostituution ehdolla, että prostituoidun kuoltua neljänneksen hänen omaisuudestaan perisi Pyhän Maria Magdalenan seurakunta.

Sen jälkeen kun prostituoidut ajettiin omiin kortteleihinsa, julkaisi paavi Pius IV (1559-1565) bullan, jossa kiellettiin "huonomaineisia naisia" asumasta kirkkorakennusten lähellä, ja kiellettiin alle seitsemänvuotiaita tyttöjä myymästä "sikuria" kaduilla. "An Underground Education"-kirjan kirjoittaja Richard Zacks epäilee, että kukkienmyynti oli tässä tapauksessa eufemismi. Prostituoitujen liikkuminen julkisilla paikoilla oli rajattu arkipäiviin. Rikkomuksesta rangaistiin julkisella ruoskinnalla, joka keräsi runsaasti yleisöä, jos kohteena oli kuuluisa kurtisaani.

Paavi Pius V (1566-1572) lopulta päätti, että prostituoidut olivat liian näkyvä ilmiö. Paavi Paavali IV oli rakennuttanut kymmenen vuotta aiemmin muurin juutalaisten asuttaman kaupunginosan, getton, ympärille. Pius V rakennutti 1569 samanlaisen muurin prostituoitujen kortteleiden ympärille. Muurissa oli vain kaksi sisään- ja uloskäyntiä. Portit lukittiin yöksi. Pius V sai hurskaudessaan päähänsä, että olisi aiheellista pitää portit lukittuna koko paastokuukauden ajan 1570. Kun prostituoidut alkoivat kuolla nälkään, paavi ilmoitti kustantavansa nälkiintyneille kurtisaaneille ruokatarvikkeita kunhan portit pysyisivät kiinni.

Mikäli muistan oikein, niin viimeinen juhlaparaati nähtiin 1958, kun prostituutio saatettiin Italiassa lainvastaiseksi. Viimeisenä päivänä prostituoidut ja heidän asiakkaansa järjestivät monissa Italian kaupungeissa paraatikulkueita merkkipäivän muistoksi.