Egyptin kuningas Faruk peri valtaistuimen 16-vuotiaana, ja herätti pian huomiota kansainvälisenä playboyna ja vauhdin ystävänä. Jos jokin auto yritti ohittaa hänet, hän yksinkertaisesti ampui sen renkaat puhki. Vaikka hän oli uskomattoman rikas, hänellä oli kuninkaalliselle yllättävä taipumus kleptomaniaan. Suurisuuntaisempaa ryöstöä Farukin aikana oli tietysti se, että kuningas kavereineen omisti 90% Egyptin viljeltävästä pinta-alasta, mutta sivuutamme sen, koska se on näissä merkeissä liian tavallista.

Faruk kähvelsi kaiken häntä kiinnostavan, jopa ystäviltään ja muilta kuninkaallisilta. Kun Jemenin emiiri kävi vierailulla, hän pian oli jalokivikoristeista tikariaan kevyempi. Kun Iranin shaahi kuoli Etelä-Afrikassa, ja ruumis kuljetettiin kotiin Kairon kautta, Faruk salaa pihisti arkusta seremoniamiekan ja mitalit. Hänen alaisensa lähetettiin tiedustelukäynneille yksityiskoteihin muka jotakin muuta asiaa toimittamaan, ja samalla he tekivät tarkkoja havaintoja kaikesta mielenkiintoisesta irtaimistosta, joka saattaisi miellyttää Farukia.

Faruk oli taitava taskuvaras, ja hän kerskaili vapauttaneensa erään vangin vain jotta tämä opettaisi häntä. Kun Churchill istui illallisella Farukin pöydässä, Churchill huomasi, että hänen kellonsa oli kateissa. Faruk kiivaasti kiisti varastaneensa kellon ja poistui pöydästä. Sitten hän palasi takaisin kellon kanssa, ja selitti Churchillille, että hän oli onnistunut nappaamaan oikean varkaan. Faruk myös esitteli ylväänä urheilupalkintoja, jotka hän oli voittanut keksityissä kilpailuissa.

1952 Faruk syöstiin vallasta. Kun Nasserin hallinto otti palatsin omakseen, luetteloitiin maanpakoon lähteneen kuninkaan omaisuus: tuhansia arvokkaita kelloja, harvinaisia kolikoita ja postimerkkejä, tuhansittain tulitikkuetikettejä, partateräpakkauksia, kultaisia virvoitusjuomapullonpitimiä, tonneittain pornoa, amerikkalaisia sarjakuvalehtiä, ja 75 kiikaria. Eräs lehtimies arvioi, että Farukilta jälkeenjäänyt omaisuus oli "maailman suurin ja kallein kokoelma roinaa".