1293919300_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Oikeanpuoleista hakemistoa pitäisi päivittää. En viitsi tehdä sitä nyt. Sen sijaan saatte jutun.

William James Sidis (1898-1944) oli häikäisevä lapsinero, joka aikuisella iällä heittäytyi erakoksi, kääntyi perhettään vastaan, joutui lehdistön pilkan kohteeksi, ja kirjoitti tutkimuksia, joiden sisältö ymmärrettiin vasta kauan hänen kuolemansa jälkeen. Jos joku muistaa kuulleensa William Sidisin nimen aiemmin, hän saattaa muistella populaarifilosofi Robert M. Pirsigin teosta Lila.

1. Evankeliumi Faidrosin mukaan

Lilassa Pirsigin kertojaminää Faidrosta vaivasi kysymys, omaksuivatko lännen uudisraivaajat enemmän intiaaneilta kuin mitä he uskaltaisivat myöntääkään. Seuloessaan Amerikan intiaaneihin liittyvää aineistoa Pirsigin silmiin osui motellihuoneessa lehtikirjoitus, jossa kerrottiin lapsineron vaivalloisesta elämästä.

Artikkeli kertoi lapsinerosta, jolla oli mahdollisesti korkein ikinä havaittu älykkyysosamäärä, ja jonka elämä ei johtanut lopulta mihinkään. Aprillipäivänä 1898 syntynyt William James Sidis osasi puhua viisivuotiaana viittä kieltä ja luki Platonia alkukielellä. Kahdeksanvuotiaana hän läpäisi Harvardin pääsykokeet, mutta joutui odottamaan vielä kolme vuotta hyväksyntää oppilaitokseen. Hänestä tuli silti 16-vuotiaana nuorin Harvardista valmistunut opiskelija. Ripleyn Usko tai älä-palstan vakiotähtenä Sidis pääsi New York Timesin etusivulle 19 kertaa.

Valmistuttuaan Harvardista ihmelapsi suuntasi omille hämärille teilleen, jotka näyttivät merkityksettömiltä. Lehdistö, joka oli ihastellut Sidisiä, kääntyi häntä vastaan. New Yorkerissa 1937 ilmestynyt artikkeli Aprillipäivän hölmö oli pahin esimerkki. Siinä pilkattiin Sidisiä kaikesta alkaen hänen harrasteistaan (trainspotting, raitiovaunut ja logistiikka) ja päättyen hänen selibaattiinsa ja ulkomuotoonsa. Sidis nosti oikeusjutun, sai vähäiset korvaukset, mutta korkein oikeus päätyi ennakkopäätöksessään sille kannalle, että artikkeli ei loukannut julkisen henkilön yksityisyyttä. Hänen kuollessaan muistokirjoitukset pitivät Sidisiä epäonnistuneena ja keskenpalaneena nerona, joka ei koskaan saavuttanut mitään merkittävää kyvyistään huolimatta.

Faidroksen lukemassa artikkelissa mainittiin, että Dan Mahony luki ihmelapsesta vuonna 1976 ja alkoi ihmetellä mitä hän todella sai aikaan. Sidis oli töissä milloin missäkin minimipalkalla, mutta niinhän Einsteinkin kehitti suhteellisuusteoriansa ollessaan töissä patenttivirastossa. Mahony käytti kymmenen vuotta tutkiakseen asiaa. Eräältä pölyiseltä ullakolta hän löysi paksun käsikirjoituksen, jossa Sidis perustelee vakuuttavan tuntuisesti, että Uuden Englannin poliittiseen järjestelmään on perinjuurin vaikuttanut Penacook-intiaanien demokraattinen malli.

Faidros/Pirsig hätkähtää tästä, mutta artikkeli jatkui vielä: Kun 1979 Mahony lähetti Sidisin kirjan The Animate and Inanimate xerox-kopiot toiselle eksentriselle nerolle, Sidisin Harvardin aikaiselle luokkatoverille Buckminster Fullerille, Fuller totesi, että kyseessä on ”hieno kosmologinen esitys”, joka ennustaa hämmästyttävän tarkasti mustien aukkojen olemassaolon – vuonna 1925!

 

2. Evankeliumi Edwardsin mukaan

 

1960-luvulla suosituksi tullut mysteerien metsästäjä, radiotoimittaja ja ufokirjailija Frank Edwards kertoo toisenlaisen tarinan.

 

Boris Sidis opetti abnormaalia psykologiaa (pistäisikö tähän piruilun vaiko ei?) Harvardissa ja kirjoitti alaltaan arvostettuja teoksia. Tohtori Sidis päätti kokeilla eräitä henkisen kehityksen teorioitaan käyttämällä poikaansa koekaniinina. Sidiksen lempiteoria oli, että aivoja voidaan kehittää kuten lihaksia, aloittamalla harjoitukset hyvin varhain ja lisäämällä rasitusta koko ajan. Kun William syntyi, ylpeä isä ripusti kirjainkortit naruihin vauvan kehdon yläpuolelle ja opetti kirjaimia lapselle ääntämällä ne samalla. Ei ollut mikään ihme, että William Sidis tunsi kaikki aakkoset ollessaan kuuden kuukauden ikäinen.

 

Tarmokas kasvattaja päätti, ettei pojalle jankata typeriä lasten loruja tai lauluja. Niiden sijasta poika sai kuullakseen jännittäviä tarinoita maantieteen, geometrian, fysiologian ja kreikan kielen oppikirjoista. Frank Edwards toteaa, että ”Näin hän tuhosi kahden ihmisen elämän. Pojalla ei saanut olla leikkitovereita. Hänen koko maailmansa oli rajattu oppimista varten. Kuukaudesta toiseen jatkui uskomaton henkinen kehitys isän kollegoiden ihmeeksi ja avuttoman äidin tyrmistykseksi.”

 

Kun William oli kahdeksanvuotias, hän alkoi oudosti hihittää mitä sopimattomimmalla hetkellä. Se oli ilmeisesti hysteerinen reaktio, joka ilmeni heti kun poika sai eteensä ratkaisemattoman ongelman. 14-vuotiaana hänet lähetettiin joksikin aikaa hermolevolle parantolaan.

 

Vappuna 1918 Sidis joutui hankaluuksiin poliisin kanssa. Hän oli johtanut New Hampshiressä vappukulkuetta, johon ei oltu myönnetty lupaa. Kulkue päättyi mellakkaan. Oikeudessa Sidis julisti olevansa ateisti, pasifisti, ja sosialisti. Vanhemmat tulivat väliin ja saivat oikeuden suostutelluksi siihen, että kauhukakaraksi heittäytynyt ihmelapsi heitettiin vuodeksi parantolaan, jossa he yrittivät saada pojan järkiinsä uhkaamalla lukita hänet mielisairaalaan.

 

Frank Edwards tiivistää tarinan lopun lyhyeen. ”Lopulta hänen isänsä vanha ystävä löysi hänet eräästä kaupasta apulaisena. Siellä William Sidis työskenteli väärällä nimellä kahdenkymmenenkolmen dollarin viikkopalkalla. Neron henkisistä korkeuksista hän oli laskeutunut melkein rappiotasolle. Vanhan tuttavan alituisiin kehotuksiin lopulta suostunut Sidis lupasi pitää julkisen esitelmän planeetta Marsin mahdollisesta elämästä. Hän ei kuitenkaan puhunut Marsista, vaan yli tunnin ajan raitiovaunujen siirto-oikeudesta saaden vähän väliä hihityskohtauksia. Kesällä 1944 suuri yleisö ei tiennyt mitään siitä, että muuan ruokkoamaton mies oli kuollut keuhkokuumeeseen eräässä Brooklynin vuokratalossa. William Sidis ei ollut koskenut huomattavaan isänperintöönsä, sillä katkeraan loppuunsa asti hän kieltäytyi ottamasta vastaan hänet tuhonneen isän rahoja.”

 

3. Evankeliumi Wallacen mukaan

 

Seuraava Sidisin apostoli on Amy Wallace, jonka Sidis-elämäkerta The Prodigy ilmestyi vuonna 1986.

 

Sidisin äidillä Sarahilla oli joitakin periaatteita lasten kasvattamiseksi. Rangaistusta tulisi välttää viimeiseen saakka, koska se synnyttää vain pelkoja. Ei kannata sanoa ”älä”, vaan on parempi selittää miksi jotakin ei saa tehdä. Oppimisen avain on uteliaisuuden herättäminen, ja siihen pitäisi kannustaa. Lasten kysymykset eivät ole tyhmiä, ja niihin pitäisi yrittää vastata. Lasta ei kannata pakottaa oppimaan mitään, eikä häntä pidä arvioida aikuisten mittapuiden mukaan. Ajatuksia kannattaa istuttaa mieleen juuri ennen nukkumaanmenoaikaa. Älä valehtele lapsellesi. Äläkä kuvittele, että lapsi on näyttelyesine.

 

Kuulostaa suorastaan rakastettavalta. Ja kuitenkin Williamin käytännössä pikkumainen äiti oli silti se, jota William alkoi vihata yli kaiken ja vältteli millä hinnalla tahansa. Sarah oli se, joka luki hänelle iltasatuja kreikaksi. Edwardsin ”tyrmistynyt avuton äiti” ei voisi olla kauempana totuudesta. Williamin sisarelle Helenalle ei osoitettu laisinkaan huomiota. Kun hänen isänsä Boris kuoli vuonna 1923, William ei saapunut hautajaisiin.

 

Kolmivuotiaana Sidis opetteli kirjoittamaan koneella. Hänen pienet sormensa takoivat paperille ”Osaan nyt kirjoittaa koneella kuten isänikin. Tunnen itseni tosi vanhaksi. Olen varmaan 120-vuotias.”

 

Vieraiden syntymäpäivän viikonpäivän laskeminen oli vanha seuratemppu, jolla William viihdytti yleisöä jo nuorella iällä. Vuonna 1930 hän sai patentin ikuiselle kalenterille, joka huomioi karkausvuodet. Koulussa hän paneutui vain niihin kysymyksiin, joihin hän ei tiennyt vastausta. Kolmen kuukauden opetuksen jälkeen vanhemmat ottivat hänet lukiosta pois. Opettajat olivat huojentuneita.

 

Nuoruuden idealistisessa tartunnassa oli syynsä irlantilaisella sosialistitytöllä Martha Foleylla, mikä saattaa tulla yllätyksenä, niin paljon kuin Sidisin selibaattia on pilkattu. Myöhemmin Sidis havaitsi sekä sosialismin että kommunismin ”älyllisesti vastenmielisiksi” aatteiksi. Samalla hän heitti jäähyväiset kaikkien kansallisuuksien irlantilaistytöille, sillä hänen 154 kohdan elämänsäännöissään luki selvästi ”naiset eivät houkuta minua”. Martha Foleyn muistelmissa William Sidis kuitataan yhdellä lauseella.

 

Sosialismin tilalle Sidis omaksui kvasi-libertaarisen utopian, jonka hän esitteli teoksessa The Hesperia Constitution. Wallace kuvaa teosta niin tiheäksi ja lakikieliseksi, että vain huippuälykäs kykenee sellaiseen. Avioliitto on lakkautettu. Moniavioisuus on sallittua. Henkilöt, joilla on sukupuolitauti, karkoitetaan maasta ja pakkosteriloidaan. Pojat on vapautettu rasittavien äitien ja ilkeiden äitipuolien ikeestä ja heidät kasvattavat isät. Eikä utopiassa ole Harvardia, eikä luultavasti lehdistöäkään.

 

4. Elämä on epäreilu, koska se toteuttaa kaikki toiveet

 

Sen jälkeen kun Sidis keksittiin uudelleen, hänestä näyttää tulleen jonkinlainen kultti. Hänen jälkeenjääneisiin kirjoituksiinsa suhtaudutaan toisinaan kuin Nostradamuksen ennustuksiin. Niistä on löydettävissä kaikki, turvallisesti jälkikäteen, heti kun tietää mitä etsiä.

 

Pirsig löytää hänestä hengenheimolaisensa: ”Faidrosista näytti siltä, että 30-luvulla Sidis oli ollut täsmälleen samoilla jäljillä kuin hän. Hän yritti kertoa ihmisille tärkeitä asioita heidän omasta maastaan, ja kiitokseksi häntä kutsuttiin typerykseksi, eikä häntä julkaistu. --- Hän jopa tiesi, että vaikka hän saisi nähdäkseen Sidisin paperit, niistä ei olisi paljoa apua. Ongelma ei ollut se, etteikö tämä kaikki olisi totta. Ongelma on se, että ketään ei kiinnosta.”

 

”Haluan elää täydellisen elämän”, kirjoitti William Sidis. ”Ainoa tapa elää täydellinen elämä on elää erakkona. Olen aina vihannut väkijoukkoja.” Hänen tutkimuksensa ovat sellaisia mitä voi odottaakin henkilöltä, jolla oli tavatonta kykyä ja tarmoa paneutua kysymyksiin, joita tiedeyhteisö piti turhanaikaisina. Ja koska hän eli erakkona niin kaukana valtavirran ulkopuolella, hän ei ikinä saanut tilaisuutta ottaa vastaan asiallista kritiikkiä, joka olisi saattanut korjata hänen virheitään ja johdattanut todella merkittävien löytöjen äärelle – olettaen että sellainen olisi häntä kiinnostanut. Voi vain ihmetellä, mitä olisi tapahtunut, jos vaikka Niels Bohr olisi opettanut hänelle 1920-luvulla kvanttifysiikan alkeita.

 

William Sidis oli valtavan lahjakas ihminen, joka näki miellyttävämmäksi elää Havukka-Ahon ajattelijan elämää turhuuksista syrjässä. Hänen aikanaan sellainen ei saanut osakseen hyväksyntää. Syykin on selvä. Sehän tarkoittaisi sitä, että ihminen itse päättäisi omasta elämästään. Kelvottominkin psykologi osaa ladella ulkomuistista, mikä on elämän tosiasiallinen tavoite, Maslow’n tarvehierarkian pyramiidin ylin huippu: itsensä toteuttaminen. Mutta Luoja auttakoon sitä, joka todella tulee ja tekee niin.

 

Vaikkapa työskentelemällä sekatavarakaupan apulaisena ja teeskentelemällä, että on samanlainen kuin kaikki muutkin.