1254051894_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Asunnoton opiskelija Matti Vanhanen puolustautui koko politiikan ja kansanvallan puolesta Radio Suomessa 27.9. klo 14.03.

”On ihme ja kumma, kuinka ajat, lait, ihmiset ja tavat voidaan luoda kokonaan toisiksi aivan silmänräpäyksessä.

En tahdo siirtyä kauemmaksi kuin mitä jokainen meistä muistaa. Miten olivat asiat tuona aikana, jota syystä nimitettiin turmeluksemme ajaksi ja joka onneksemme on päättynyt? Silloin ei vallanpitäjillä ollut koskaan mielestään tarpeeksi valtaa. Kuinka kohdeltiinkaan silloin usein kansalaisten oikeutta? Kuinka virkoja silloin myytiin ja ostettiin, vieläpä pappissäädyssä? Kuinka elettiinkään hekumassa ja ylellisyydessä, hukaten huolettomasti aikaa tärkeimien asiain jäädessä hoitoa vaille? Kuinka tulkittiinkin lakeja omien tarkoitusten mukaan? Kuinka autettiin suosikkeja pääsemään eteenpäin? Kuinka kohotettiin lapsia virkoihin ja kuinka vähän kunnioitettiin arvokkaimpiakin virkamiehiä? Kuinka levitettiinkään juoruja ja valheita yleisön johtamiseksi harhaan? Mitä välitettiin kansan äänestä, kun oma tahto yksin määräsi? Kaikkea en kehtaa mainita.

Onko mahdollista hämmästymättä nähdä, kuinka lehti on kääntynyt ja kuinka onnen aika on yhdessä päivässä voinut palata? Nyt on kuningas meidän lakimme ja laki meidän kuninkaamme. Nyt hoidetaan oikeutta siten, että tappiolle joutuva asianomainen itse huomaa olleensa väärässä; nyt on ansiokkuus ainoa tie, joka vie onneen; nyt vain sellaiset huvitukset on käytännössä, jotka jalostavat taideaistia ja vakaannuttavat sen luonnetta; nyt on kuninkaalla yksi suosikki ja se on Ruotsin kansa; nyt on virkamies, uuttera, uskollinen, rehellinen virkamies arvossa ja palkittuna; nyt on sekä valhe että imartelu vaiennut; lyhyesti sanoen: kukapa olisi tuntematta meidän aikakauttamme, meidän onnellista aikakauttamme? Kukapa olisi tietämättä, että esimerkit vaikuttavat enemmän kuin parhaiten kirjoitettu laki? – Mutta hämmästyn kosketellessani näin suurenmoista aihetta: tuhannet kielet eivät riitä tulkitsemaan kansan ylistyslauluja eivätkä tuhannet runoilijat riitä laulamaan yksityistä riemuamme, yhteistä iloamme, onneamme, autuuttamme.”

Pehr af Lund, Päivälehti Siunattu Painovapaus, Tukholma 1781-1784.

Seuraavaksi: 1789.