1755086.jpg

1700-luvun ylivoimaisesti kurjin hovilääkäri oli herra Guy Crescent Fagon (1638-1718), "prinssien tappaja", joka teki jotakin mihin monet hänen edeltäjänsä ja seuraajansa eivät kyenneet vuosienkaan uurastuksen tuloksena. Kuukauden sisällä vuonna 1712 tri Fagon toimitti lähes koko Ranskan Aurinkokuninkaan hovin mullan alle, kiitos hoitomenetelmien, joilla hän paransi tuolloin riehunutta tuhkarokkoepidemiaa. Kuninkaallisten kasvihuoneiden ja puutarhojen johtajan Fagonin mielestä tauti lähti hikoilemalla, oksentamalla ja suoneniskennällä. Siinä hän oli oikeassa, mutta samalla lähti myös henki.

Ensimmäisenä tartunnan sai prinsessa Marie-Adelaide, joka kuoli 12.helmikuuta. Vaimonsa vuoteen vierellä valvonut herttua Ludvig menehtyi kuusi päivää myöhemmin samaan tuhkarokkoon ja murheeseen. Tuolloin ilmeni että myös heidän kahdella pojallaan oli tartunta. Vanhemman pojan Bretagnen suonta iskettiin innolla, kunnes hän kuihtui pois 8.3.1712. Nelivuotias Ludvig XV selvisi tehokkaasta kuurista, koska hänen hoitajansa Madame de Ventadour kieltäytyi antamasta prinssiä lääkärin käsiin ja kätki hänet.

Burgundilainen Fagon oli antanut Ludvig XIV:lle neuvokkaan ohjeen nauttia juomiseksi yksinomaan Fagonin kotimaakunnan tisleitä, koska se edisti terveyttä. Ludvig XIV hallitsi lopulta 72 vuotta. Hänen kuollessaan tohtori Fagonia kiitettiin epäröimättä monista palveluksista joita hän oli majesteetin suvulle tarjonnut, sillä muidenkaan palvelukset eivät olisi olleet sen kummoisempia. Joidenkin aikalaisten mielestä Fagon oli olemukseltaan pelottava. Kts. kuva.

Englantilaisella kirurgilla Sir William Arbuthnot Lanella (1856-1943) oli kaksi suurta intohimoa, seuratanssit ja paksusuoli. Paksusuoli oli kaikkien sairauksien syy. Lane neuvoi öljyämään paksunsuolen päivittäin menetelmällä, jossa tuli nauttia kerran vuorokaudessa kolpakollinen kermaa ja nukkua vatsallaan. Lisäksi Lane keksi että punatukkaiset naiset ovat luonnostaan immuuneja ummetukselle. 1903 Lane oli päässyt mielestään niin pitkälle, että hän oli valmis julistamaan koko paksunsuolen tarpeettomaksi. Hän aikoi vapauttaa maailman paksunsuolen hajuista ja vaivoista, joten potilaat jotka tulivat tohtorin luo vähäisemmissä asioissa, saivat pian huomata olevansa vailla paksuasuolta.

Lanen ajatuksiin vaikutti kohtalokkaasti tapaaminen nobelilla palkitun venäläisen bakteriologin Elie Metshnikoffin kanssa. Lane oli päätellyt työläisten luurangoista, että Darwinin kuvailema luonnonvalinta tapahtuu paljon nopeammin kuin mitä Darwin oli aavistanut. Se tapahtui itse asiassa suoraan silmien edessä. Metshnikoff oli samaa mieltä, ja esitti kantanaan, että monet ruumiinosat käyvät tarpeettomiksi evoluution kuluessa. Paksusuoli oli juuri sellainen. Ei aikaakaan, kun paksusuoli surkastuisi samanlaiseksi jäänteeksi kuin umpilisäke ja olisipa hienoa jos paksusuolesta voisi päästä eroon jo nyt kädenkäänteessä. 

Kaiken huipuksi teoriasta tuli muoti. Kannattajat ympäri maailmaa olivat samaa mieltä, että paksusuoli oli syypää syöpään ja tuberkuloosiin. Vasta ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Lanen teoria romutettiin näyttävästi lääketieteellisessä kongressissa. G.Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän Doctor's Dilemma.

Amerikkalainen tohtori Henry Cotton hankki maineensa tekemällä yllättävän keksinnön: mielisairaus ei sijaitse mielessä. Mielisairaudelle on selvä fysiologinen syy ja se on löydettävissä eliminoimalla tulehtuneet ruumiinosat yksi kerrallaan. Luennoillaan Princetonin yliopistossa 1921 Cotton ylpeili että 87 prosenttia hänen käsittelemistään potilaista on parantunut.

Vuosina 1919-1921 Trentonin Valtionsairaalassa New Jerseyssa Cotton määräsi potilailta vedettäväksi 11000 hammasta, ja jos hammashoito ei riittänyt saamaan potilasta järkiinsä, jatkettiin hienommalla kirurgialla ja poistettiin mahalaukku, suolet tai sukupuolielimet. Kohdun (hystera) poisto oli hysteerikkojen parantamisessa erityisen kätevää. Ruumiinosia ja sisälmyksiä kannettiin leikkaussalista ulos koreissa toimistotyttöjen järkytykseksi, mikä sai jotkut nopeasti luopumaan virasta. Hampaansa menettäneet saivat tietysti kulkea hampaattomina, sillä valtion budjetissa ei ollut määrärahaa tekohampaille.

Kun jostain kumman syystä tri Cottonin menetelmät alkoivat kerätä osakseen kritiikkiä, suoritettiin puolueeton tutkimus joka osoitti että laitoksen onnistumisprosentti ei ollut aivan 87, vaan 20. Lievästi huomiotaherättävältä vaikutti sekin, että parantuminen oli onnistuneinta niissä tapauksissa, joita ei oltu hoidettu tri Cottonin menetelmillä. Hoidettujen potilaiden kuolleisuus oli päälle 40%.

Tohtori Cottonin leski perusti 1951 palkinnon, joka jaetaan Trentonin esimerkillisimmälle mielenterveyshoitajalle. Palkinnon nimi on "Cotton Award For Kindness".

Helmikuussa 1995 diabeetikko Wiliam King meni Tampan Yliopistolliseen sairaalaan poistattamaan oikean jalkansa, jossa oli kuolio. Ennen amputaatiota King vitsaili kirurgi Rolando Sanchezille "Varokaa sitten, ettette poista väärää jalkaa". Herättyään nukutuksesta King saattoi vain todeta, että juuri näinhän tässä pitikin käydä. Menetettyään kummatkin jalkansa polven alapuolelta herra King nosti luonnollisesti syytteen. Osapuolten kesken sovittiin 250 000 dollarin korvauksesta. Kun viranomaiset halusivat kuulla, mihin toimenpiteisiin sairaala oli ryhtynyt siltä varalta, ettei tällaista enää sattuisi, sairaala ilmoitti kehittäneensä nerokkaan ratkaisun ongelmaan. Tulevaisuudessa raajoihin, joita ei pidä poistaa, kirjoitetaan paksulla vedenkestävällä tussilla suurin kirjaimin "NO".

Kerää koko sarja:
Länsimaisen lääketieteen hienouksia
Maissihiutaleilla eroon himojen orjuudesta
Kivessiirrännäisillä impotenssia vastaan
Kaasutteleva Hitler
Tohtori House tsaarin hovissa