1243852447_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Belgialaisessa yliopistokaupungissa Louvain-la-Neuvessa, 30 kilometriä Brysselistä etelään, avattiin viikko sitten Tintti-museo. Peruskivi muurattiin Hergén syntymän satavuotispäivänä toukouussa 2007. Museon on rahoittanut Hergén leski Fanny, joka peri Hergén töiden kaikki oikeudet miehensä kuoltua 1983.

Jos ikinä on tuntunut Gail Zappan touhuja seuratessa siltä, että kaikkein suurimmat kulttuurin viholliset ovat tekijöiden muistoa mustasukkaisesti vaalivat omaiset, niin Fanny Rémi ei tee säännöstä poikkeusta. Oikeudet omistavan Moulinsart-yhtiön Nick Rodwell lienee myös Ranskan ja Belgian vähiten rakastettuja ihmisiä.

Tintti-museon avajaiset olivat Pekka Tiilikaisen sanoja käyttääkseni Grande Katastroph International. Paikalle oli kutsuttu lukuisia median edustajia, tv-ryhmiä Englantia ja Ruotsia myöten. Kun kutsutut vieraat olivat saapuneet paikalle, heille kerrottiin että elo- ja valokuvaaminen museon tiloissa oli kielletty. Fanny Rémi ja Nick Rodwell eivät halunneet antautua haastateltavaksi. Isäntien taholta oli paikalle järjestetty kokonaista yksi henkilö, joka puhui muutakin kuin ranskaa, piirtäjä Joost Swarte. Haloo, kuuleeko Teophilus Tuhatkauno, kuuntelen?

Ruotsin TV:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Rolf Fredriksson puhkui harmiaan ActuaBD:lle: ”Meidät kutsuttiin tänne raportoimaan avajaisista. Minä ja työryhmäni ovat ruotsalaisia. Meillä on täällä kameramies, äänittäjä, ja leikkaaja. Kukaan ei varoittanut, että kuvaaminen museon sisällä on kielletty. Miten tällaisissa oloissa voi tehdä raportin? Maksaako Moulinsart-yhtiö korvauksia hukkareissusta?”

Rolf Fredriksson oli kuitenkin väärässä, Belgian ranskalainen yleisradioyhtiö RTBF oli osannut varautua museoisäntien yhteistyöhalukkuuteen ja pystyi näin toimittamaan seikkaperäisen minuutin mittaisen antiraportin, joka esitettiin tällaisenään ajankohtaisohjelmassa Actu24.

Aiemmin Moulinsart-yhtiö on tullut tunnetuksi siitä, että heidän mielestään Tintin kuvaa ei ole laillista käyttää uutiskuvituksena edes Tintti-uutisissa tai alan artikkeleissa. Joka on erehtynyt toimimaan toisin, on saanut vastaanottaa laskun, näin siitäkin huolimatta että laki takaa sitaattioikeuden. Tämä on johtanut siihen, että Tintti-tutkimusta käsittelevissä julkaisuissa on käytetty kansikuvana Tintti-postimerkkiä, koska postimerkit ovat julkisia asiapapereita.

Suomalainen Tintti-tutkija Reijo Valta ei ole yllättynyt uusimmasta pölhöilyn virstanpylväästä, salaisesta museosta. ”Esim. Tom McCarthyn Tintin and the Secret of Literature olisi lukijoille paljon helpommin avautuva kuvituksen kera.” Toteaa Valta Kvaakissa. ”Positiivisesti perusvapauksiin suhtautuvissa yhteiskunnissa voisi jopa ajatella, että Moulinsart haastettaisiin käräjille vastaamaan tekijänoikeus-, sananvapaus-, tieteenvapaus- ja taiteenvapausrikkomuksista. Tai ainakin harhaanjohtamisesta, uhkailuista ja väärien tietojen antamisesta, eli vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan vaarantamisesta.”

Samaan aikaan toisaalla: Hergén ystävät –yhdistyksen perustajajäsen ja sitä alusta alkaen 24 vuotta johtanut ex-koomikko ja Hergén ystävä Stéphane Steeman (76-v.) on eronnut yhdistyksen johdosta. Hän oli väsynyt vääntämään loputtomasti kättä Moulinsart-yhtiön kanssa. Yhdistyksellä, joka kokoaa riveihinsä Hergén tuotannon innokkaimmat fanit ympäri maailmaa, on 1300 jäsentä. Aiemmin Moulinsart oli mm. nostanut kanteen faniyhdistystä vastaan siitä, että se oli julkaissut ja käyttänyt Tintti-artikkeleissaan ja Tintti-tutkimuksissaan hmh, mitäpä muutakaan kuin Tinttiä.

Steeman on uhannut kirjoittaa monivuotisen kärhämän vaiheista paljastuskirjan, jossa kerrotaan kaikki. Hän ennustaa, että tulevaisuudessa perustetaan vielä uusi yhdistys Moulinsartin viholliset.

http://www.objectiftintin.com/whatsnew_Tintin_5039.lasso

Ne bassibadzuukit! Ne toissavuotisen kaljakeiton hyytyneet jämät! Tseremissit! Advokaatit! Kuvainraastajat! Kannibaalit! Lotjauunot! Dipsomaanit! Nieriäiset!