Useimmat ovat tästä jo kuulleetkin. Ympäri maailmaa on raportoitu kala-, sammakko- ja kivisateista. Ilmiö lasketaan fortilaisen tutkimuksen piiriin. Asiasta kiinnostui ensimmäisenä vakavasti Charles Fort (1874-1932), joka kolmenkymmenen vuoden ajan istui New Yorkin ja Lontoon kirjastoissa lukemassa vanhoista lehdistä ja kirjoista kuvauksia epätavallisista tapahtumista ympäri maailmaa, jotka hän julkaisi tapauskokoelmina.

Charles Fort oli skeptikko. Hän paljasti huijareita ja hylkäsi ne yliluonnollisuuksiksi väitetyt asiat, jotka voitiin selittää järkevästi. Mikä on tieteelle hyväksytty tosiasia, on Fortin mukaan pikemmin sosiologinen kysymys kuin tieteenfilosofinen kysymys. Hänellä ei ollut antaa tilalle niinkään vastateoriaa, itse asiassa hän usein kieltäytyi hyväksymästä yhtä ainutta oikeaa teoriaa, koska koko ajatus kaiken selittävästä yhdestä ainoasta opista on enemmän teologiaa kuin tiedettä. Hän kokosi ja järjesteli materiaalia, jos ei muuksi iloksi, niin tulevaisuuden tieteilijöitä varten.

Yksi Fortin lempiaiheita olivat eriskummalliset sateet. Kaikki, mitä tiedämme näiden sateiden historiasta, perustuu juuri Fortin lähteisiin. Fortille oudot sateet olivat malliesimerkki, jolla hän osoitti tieteen haluttomuuden hyväksyä tosiasioita, joita se ei kykene selittämään. Nykypäivänä todistusaineistoa on kertynyt sellainen liuta, että kukaan vakava tiedehenkilö ei väitä, että nämä tapaukset olisivat tuulesta temmattuja. Itse asiassa raportteja asiasta on kertynyt niin paljon, että ketään ei enää hetkauta, että taivaalta sataa kissoja ja koiria, ellei katti osu suoraan omaan niskaan.

Sammakoita

Scientific American ilmoitti 1873, että Missourin Kansas Cityssä myrskyn aikana taivaalta satoi sammakoita.
Minnesotan Minneapolis peittyi heinäkuussa 1901 sammakoihin ja rupikonniin. Uutinen kertoi "Kun myrsky saavutti lakipisteensä, taivaalta näytti putoavan valtava vihreä massa suoraan ylhälltä alaas. Sitä seurasi omalaatuinen ropina, toisenlainen kuin sade tai rakeet. Kun myrsky oli ohi, asukkaat tapasivat neljän korttelin alueelta kolme tuumaa paksun kerroksen mitä moninaisimpia sammakoita. Paikoittain niitä oli niin paljon, että liikkuminen kävi mahdottomaksi."
Toukokuussa 1981 Kreikan Naflionissa asukkaat heräsivät siihen, että sammakoita sateli taivaalta. Sammakot olivat pieniä ja kevyitä. Ne törmäilivät katuun ja puihin ja loikkivat tiehensä. Kreikan Meteorologinen Instituutti esitti, että sammakot oli tuonut voimakas tuuli. Sammakot olivat pohjoisafrikkalaista rotua.
1995 Fortean Times Onlineen raportoi Nellie Straw Sheffieldistä että hän oli perheineen ajamassa Skotlannin läpi kun he joutuivat keskelle myrskyä. Rankkasateen mukana tuli satoja sammakoita jotka peittivät hänen autonsa.
Marraskuussa 1998 satoi jälleen sammakoita, tällä kertaa Croydonissa. Satojen kuolleiden sammakoiden ilmaantuminen pihalle oli sitäkin hämmentävämpää, koska Lontoon esikaupungissa ei ole sammakoille soveliaita elinalueita lainkaan.

Kaloja

Singaporessa 1861 satoi kalaa maanjäristyksen jälkeen. Onko asioilla yhteyttä? Jos niin miten?
Intiassa 1800-luvulla kylä hautautui kaloihin, jotka olivat hämmästyttävän painavia kulkeakseen myrskytuulen mukana. Kymmenen todistajaa kertoi nostaneensa maasta kaloja, joiden paino oli jopa nelisen kiloa.
Golfradalla Bournemouthissa 1948 peli piti keskeyttää, koska alkoi sataa silliä.
1966 Australiassa isä Leonard Bourne riensi kaatosateessa Sydneyssä kun äkkiä taivaalta tippui iso kala hänen olkapäälleen. Isä Bourne sai sen melkein kiinni, mutta se livahti pakoon, löysi vettä tulvivalta kadulta ja ui pois.
1989 Australian Ipswichissä ei ollut tietoakaan myrskystä eikä kaatosateesta. Alueella tihutti rauhallisesti, kun veden mukana päätti tulla alas "800 sardiinia".
Alabaman Chilatcheessa 1956 aviopari katseli kuinka pieni tumma pilvi muodostui taivaalla. Kun se eteni heidän yllensä, sen sisus putos maahan. Sadetta, kissakaloja, taimenia, nieriöitä. Kaikki kalat olivat elossa. Tumma pilvi oli muuttunut valkoiseksi ja haihtui.
8.8.2000 Norfolkissa Great Yarmouthin satamassa satoi kuolleita mutta tuoreita kuoreita.

Verta ja suolenpätkiä

1890 Popular Science News ilmoitti että Messignadissa Italian Calabriassa oli satanut verta. Linnun verta (miten se sitten todettiinkin). Oletettiin, että rajut tuulenpuuskat olivat siepanneet lintuja mukaansa ja repineet ne kappaleiksi. Kuitenkaan linnunkappaleita ei maahan satanut, vaan pelkästään verta.
1869 J.Hudsonin farmilla Kaliforniassa satoi lihaa ja verta kolmen minuutin ajan. Inha sade peitti usean eekkerin alan.
American Journal Of Science kertoi että elokuussa 1841 tennesseeläisellä tupakkaviljelmällä satoi verta, läskiä ja lihaksien kappaleita. Tiluksilla työskennelleet olivat todistaneet tapauksen. He kertoivat kuulleensa rätisevää melua ja näkivät verenpisarodien, kuten he olettivat niiden olevan, putoilevan maahan ylikulkevasta punaisesta pilvestä.

Ja nyt jotakin aivan muuta

Worcesterissa satoi 1881 "tonneittain" erakkorapuja ja merivuokkoja.
Marraskuussa 1996 etelä-tasmanialainen kaupunkipahanen peittyi limaan. Lima oli vaalean läpikuultavaa, ja pääteltiin, että se oli joko mätiä tai meduusan kappaleita.
Falklandin saarilla kalastamassa olleen korealaisen kalastuslaivan merimies pökertyi tainnoksiin kun taivaalta tippui hänen päähänsä mustekala.
Intian Keralassa satoi heinäkuussa 2001 punaista sadetta. Ensin kuviteltiin, että syyllinen olisi ollut meteori, mutta veden analyysi osoitti, että se oli täynnä sienen itiöitä.
1982-1986 välisenä aikana coloradolaisen Evansin kaupungin asukkaat alkoivat menettää malttinsa siitä, että heidän talojensa katoille, pihoille ja tiluksilleen sateli jatkuvasti maissintähkiä. "Niitä satoi tonneittain" murisi hapan paikallinen. Vuoristoisessa Coloradossa ei tietenkään ole maissiviljelmiä lähimaillakaan. Elokuussa 2001 maissisade vaihtoi lopulta suuntaa ja osui Wichitaan. Tuhansia kuivuneita maisseja satoi alueelle, joka ulottui "Central Avenuelta 37. Pohjoisen Kadun tienoille, pitkin Woodlawn Bulevardia." Maissit olivat 20-30 tuumaa pitkiä.
1877 useita jalan mittaisia alligaattoreita…
…sateli herra J.L.Smithin farmille Etelä-Carolinassa. New York Timesin mukaan ne mätkähtivät maahan vahingoittumattomina ja alkoivat madella tiehensä.
Nature-lehti kertoi 1930 että paksun jään peittämä kilpikonna syöksyi katon läpi kuin meteori konsanaan Vicksburgissa Pennsylvaniassa.

Fortin inspiroimat tutkijat ovat löytäneet joitakin järjellisiä selityksiä. Alaskassa ja Alpeilla on vanhastaan tunnettu "verilumi", jolle on kansanperinne antanut huonon enteen merkityksen. Keväisin ja kesäisin saattaa lumen pinta muuttua nopeasti punaiseksi. Tämän on uskottu ennustavan ruttoa, sotia ja nälänhätää. Nykyään tiedämme että värin muutoksen saavat aikaan mikroskooppiset eliöt, jotka elävät lumen pinnalla talven taituttua.