Idea on kuin vanhasta Veijareiden ja pyhimysten jaksosta, jossa Tony Curtis ja Roger Moore tapaavat erakon, jonka koko elämä on kuvattu päiväkirjoissa, joista löytyy sivukaupalla kuvauksia siitä, mitä henkilö kunakin päivänä oli tehnyt, syönyt ja juonut, ja pitänyt yllään. Kun etsitään maailman pedanttisinta päiväkirjanpitäjää, joka on tallentanut vähäpätöiset tekemisensä suurimmalla tarkkuudella, varteenotettava ehdokas on pastori Robert Shields (1918-2007).  

Shields piti päiväkirjaansa vuosina 1972-1997 ja kirjasi siihen elämänsä viiden minuutin tarkkuudella. Hän kirjasi tunnollisesti käyntinsä WC:ssä, mietelmänsä jumalallisista asioista, liitti mukaan saamansa postin, mainosposti mukaan luettuna, ja taloutensa kaikki tulot ja menot. Lisäksi hän kirjoitti muistiin ruumiinlämpönsä ja verenpaineensa ja teippasi mukaan nenäkarvojaan siltä varalta, että tulevaisuuden tiedemiehet tuntisivat tarvetta tutkia hänen DNA:taan.

Pastori Shields nukkui vain kaksi tuntia kerralla, jotta hän saattoi merkitä myös unensa muistiin ennen kuin ne unohtuisivat. Hyvänä vuonna hän sai aikaiseksi kolme miljoonaa sanaa, mutta vähemmän tuottoisana vuonna häneltä irtosi vain miljoona sanaa. Shields joutui lopettamaan päiväkirjansa pitämisen 1997, kun hän invalidisoitui sydänkohtauksen seurauksena. Jonkin aikaa Shields yritti jatkaa sanelemalla päiväkirjaansa vaimolleen Gracelle, mutta tämä pitkästyi pian.

91 laatikkoon pakatut päiväkirjat lahjoitettiin Washington State Universitylle ehdolla, että niitä ei lueta eikä tutkita 50:een vuoteen. Perustelu oli selvä. "Se on avomielinen päiväkirja. Se on spontaani. Sitä ei ole toimitettu eikä siistitty. Jos tarkastellaan jonkun elämää riittävän syvältä, jokaista päivää hetki hetkeltä, opitaan ehkä jotakin mikä kertoo kaikista ihmisistä. En tiedä. Voihan tietysti sanoa että olen hullu. Emme tiedä, mitkä pakkomielteet ajavat meitä eteenpäin."

Esimerkkejä Shieldsin tuotannosta: "13.8.1995 8:40: Täytin Futura-lämmittimen ilmankostutinosan. 8.45: Ajoin partani kahdesti Gillette Sensor –terällä ja ajoin niskani molempien korvien takaa ja myös ristikkäin poskilta." "25.7.1993 7:00: Puhdistin kylpyammeen ja raavin jalkojani kynsillä poistaakseni kuolleen ihon. 7:05: Ulostin suuren, kiinteän kakan ja lasillisen virtsaa. Käytin viisi arkkia paperia."

Aleksanteri Ahola-Valon (1900-1997) mainitseminen tässä yhteydessä on tavallaan väärin, koska hän oli muutakin. Hän oli taidemaalari, kuvanveistäjä, pedagogi ja filosofi. Ahola-Valon supistaminen päiväkirjailijaksi on kuin sanoisi, että Leonardo oli heppu joka kirjoitti oikealta vasemmalle.

Elämänsä aikana yli 10 000 maalausta valmistanut Ahola-Valo piti varsinaisena elämäntyönään AE-evohomologiaa, jonka ydinajatus oli, että kasvatuksessa ja koulutuksessa tuli noudattaa tieteellisiä periaatteita. Päämääränä oli luoda elämää, joka oli itsessään taidetta. Kiireessä ja työpaineessa Ahola-Valo alkoi tarkkailla intensiivisesti ajankäyttöään vuonna 1921. Hän loi samalla muistisymbolit, joita aluksi oli 20. Hänen elämänsä loppuvaiheissa symboleita oli 2800 kpl. Symbolimerkinnöillä ja päiväkirjoilla Ahola-Valo piti kirjaa elämästään 15 minuutin päivittäisellä tarkkuudella elämänsä loppuun asti. Tapio Liinojan juontamassa viihdeohjelmassa Suomen Paras Ahola-Valo esiteltiin Suomen parhaansa päiväkirjanpitäjänä, joka oikopäätä pystyi kertomaan muistiinpanoistaan, mitä hän teki tiettynä hetkenä kuusi vuosikymmentä sitten.

Päiväkirjan pitämisen Ahola-Valo oli aloittanut 7-vuotiaana Venäjällä. Esimerkiksi 26.10.1907 ekaluokkalainen Ahola-Valo pohdiskeli tähän tapaan: "Mitähän on onni? Siitä kaikki puhuvat. "Kylläpä minua onnisti" tai "Minua veteli" sanoo Anna II kun jotain ostaa kaupasta ja saa huokeammalla. Hän iloitsee rahasta sen itsensä vuoksi. Mutta missä on työn ja ystävyyden ilo? Hän ei ystävysty kenenkään kanssa, Eikä hän liioin huomaa minuakaan. Ei mitään tiedä että minä luen paljon eikä siitä iloitse. Ei ole vielä kertaakaan kysynyt miten minulla koulussa menee. Onkohan niin että hänen onnensa on aineellista?".