Kirjailija ja käsikirjoittaja Jean Shepherd aloitti uransa 1950-luvun puolivälissä newyorkilaisen radioaseman tiskijukkana. Tulokkaalle annettiin kurjin mahdollinen ohjelma-aika, "hautausmaavuoro" keskiyöstä aamuviiteen. Shepherdille se sopi mainiosti. Öinen vähäarvoinen ohjelma-aika tarjosi hänelle vapauden kokeilla asioita ja puheenaiheita, jotka eivät olisi kelvanneet virallisiin ja standardoituihin päiväsajan lähetyksiin. Yöshowssaan hän saattoi antaa palttua etukäteen käsikirjoitetulle ja kiivastahtiselle ohjelmaformaatille, ja ajatella ääneen vapaasti mitä hänen mieleensä juolahti. Hänen ohjelmansa olivat koomisia monologeja asioista, jotka sattuivat vaivaamaan häntä kunakin yönä.

Pian hänen ohjelmansa löysi pienen innostuneen yleisön. Kuuntelijat soittivat hänen ohjelmaansa ja kommentoivat puheenaiheita omalta kannaltaan. Shepherd yleisöineen muodosti pienen salaseuran, jolle Shepherd antoi nimen "yöihmiset". Pian Shepherd ei olisi halunnutkaan tehdä ohjelmaansa millekään muulle yleisölle mihinkään muuhun aikaan.

Eräänä yönä Shepherd mutisi mikrofoniinsa, kuinka sietämätöntä on, että media ja mainonta sanelevat ihmisille, mitä heidän tulee ajatella ja mitä sopii tehdä. Hän heitti ajatuksen, että pian olemme siinä pisteessä, ettei kukaan enää osta edes kirjoja, ellei media anna siihen lupaa sijoittamalla teos bestseller-listalle. Äkkiä hän sai idean. Entäpä jos hänen kuuntelijansa yhdessä onnistuisivat manipuloimaan vuorostaan mediaa luomalla kysyntää kirjalle, jota ei edes ole olemassa.

Shepherdin kuuntelijat tarttuivat ajatukseen hanakasti. Yksi kuuntelijoista ehdotti olemattoman teoksen nimeksi "Minä, Libertine". Toinen keksi vakuuttavalta kuulostavan kirjailijan nimen: Frederick R. Ewing. Hänestä tehtiin 1700-luvun eroottisen kirjallisuuden mestari. Seuraavana päivänä tuhannet Shepherdin kuuntelijat marssivat kirjakauppoihin kysymään kirjaa. Hämmentyneet kirjakauppiaat lähestyivät kustantajia tiedustellen kuka mahtaa julkaista tämän teoksen, josta jo nyt "kaikki puhuvat". Kirja ilmaantui sanomalehtien uutuuksien listalle, ja Bostonin arkkipiispa tuomitsi sen jo hyvissä ajoin etukäteen.

Lopulta Wall Street Journal julkaisi uutisen, jossa selostettiin tapahtumien todellinen kulku. Ballantine Books kuitenkin päätti, että koska nimi oli jo valmiiksi näin tunnettu, he voisivat yhtä hyvin julkaistakin sen. Kirjailija Theodore Sturgeon palkattiin kirjoittamaan Minä, Libertine. Kun se ilmestyi 1956, siitä tuli bestseller.