1893241.jpg

Reggie Stricklandilla on vannoutuneet kannattajansa. Reggie Stricklandin ennätykselliset 276 tappiota kehässä teki mahdolliseksi ennen kaikkea se tosiseikka että hän on historian eniten otellut ammattinyrkkeilijä: 363 matsia. Toisin sanoen yhdessä ottelussa neljästä häntä jostain syystä ei kerätty kanveesista lusikalla.

Siitä huolimatta itse nimeäisin kaikkien aikojen kurjimmaksi nyrkkeilijäksi legendaarisen Bruce "The Mouse" Straussin (1952-). Kun hän hävisi, hän hävisi tyylillä. Hän myös tajusi omat rajoituksensa ja ymmärsi, että kehässä saa käyttää päätä muuhunkin kuin puskemiseen. Hänen häikäisevä uransa sai myös aikaan perustavanlaatuisia muutoksia amerikkalaisessa ammattinyrkkeilyssä.

Kaikessa ammattiurheilussa on muutama huippu, heidän perässään parikymmentä toiveikasta haastajaa, ja niiden takana vuolaana kymenä virtaava lauma kasvottomia ja nimettömiä yrittäjiä, joilla on kaikilla omat tutkimattomat motiivinsa. Kun ammattinyrkkeilyssä rakennetaan tietä huipulle, on tärkeää valita vastustajat huolellisesti. Nuori tähtiehdokas saa ensin vastaansa oman ikäisiään selvästi heikompia ottelijoita. Jos heistä selviää puhtaasti, saa vastaansa kokeneita kehäraakkeja. Jos managerilla on oikeita suhteita, sen jälkeen vastaan asettuu entinen mestari. Kun entinen mestari on nujerrettu, aletaankin puuhata oikeita titteliotteluita, olettaen että mestaruusvyön haltija uskaltautuu kohtaamaan tehokkaan tuntuisen uuden vastustajan. Läheskään aina hän ei uskalla.

Heikompia nyrkkeilijöitä, joiden tehtävä suurinpiirtein on vain ottaa turpaansa, siis tarvitaan. Ilman heitä lajia ei olisi, eikä bisnes pyörisi. Journeyman, opponent, tomaattipurkki (hakatkaa jonkin aikaa tomaattipurkkia, niin pystytte kuvittelemaan lopputuloksen) on mies, joka kulkee nyrkkeilyillasta toiseen, saa jotain 300 dollaria vaivanpalkkaa ja palaa bussipysäkille leuka haljenneena. Hän on se tyyppi, josta Paul Simon lauloi "I am just a poor boy and my story's seldom told".

Bruce Strauss on poikkeus. Hänestä on kerrottu paljonkin tarinoita ja tehty jopa kokoillan elokuva Mouse. Eikä hän ole mikään Rocky, luojan kiitos. Hänen nimissään on kolme nyrkkeilyennätystä, joista hän on erityisen ylpeä. Hänet on tyrmätty joka ikisellä mantereella paitsi Etelämantereella. Hänet on tyrmätty useammin kuin kukaan toinen nyrkkeilijä. Ja saavutustensa kirkkaimmaksi kruunuksi hän onnistui häviämään maailman lyhyimmän ottelun – 11 sekuntia, luvunlaskuun sisältynyt 10 sekuntia mukaan laskettuna. Virallisesti Strauss tuli tyrmätyksi 28 kertaa, mutta jos mukaan lasketaan eri taiteilijanimillä suoritetut esiintymiset, todellinen luku nousee yli 150:n.

Harva haluaa olla elävä nyrkkeilysäkki. Monet journeymanit puolustelevat itseään viskunhuuruisissa kapakoissa ja kertovat yksityiskohtaisesti, kuinka heitä on sumutettu, kuinka lopputulos oli järjestetty, kuinka heille ei ole annettu koskaan mahdollisuuksia näyttää todelliset kykynsä, mikä kaikki voi olla hyvin tottakin. Heillä on naurettavia lempinimiä, jotka eivät todellakaan vastaa todellisuutta, kuten "Dangerous" Danny Wofford, joka voitti 14 ottelua ja hävisi sata. Viiden vuoden päästä he eivät enää tunne tarvetta selitellä. He kuittaavat ruskean kirjekuoren ja painuvat salilta bussille. Samalla bussipysäkillä he saattavat kohdata entisen suuruuden, joka on käyttänyt rahansa nopeisiin naisiin ja hitaisiin hevosiin ja palannut takaisin kehään vanhempana, hitaampana ja raskaampana ottamaan huolella kuonoonsa. "Se on aika surullista", sanoo Mouse Strauss. "99% näistä kavereista ei tiedä että he ovat opponentteja ja heitä käytetään hyväksi."

"Heräsin krapulassa Oklahomassa yhden klubin edustalla", kuvailee Strauss uransa alkua 1976. "Kaverini oli tarkoitus otella sinä iltana ja promoottori oli epätoivoinen. Yksi nyrkkeilijä oli sairastunut ja tarvittiin kiireesti varamies. Kaverini sanoi että minä voisin kokeilla. "Älä siitä huoli että et ole ennen otellut. Ilmoittaudu punnitukseen ja anna mennä." Vastasin että en ole ottelija. "Tuo kaveri jolla on 200 dollaria, sanoo että olet."

Strauss löysi kutsumuksena. Ensimäinen Rocky-elokuva oli kassamenestys ja voitti oscarin. Muhammad Ali oli yhä otsikoissa. Ympäri Amerikkaa järjestettiin kuumeisesti ammattinyrkkeilyiltoja, ja Strauss kävi niissä jopa 3-4 kertaa viikossa ottamassa kuonoonsa. Harhautukseksi ja mielenkiinnon nostattamiseksi Strauss käytti omaperäisiä taiteilijanimiä ja esiintyi tarpeen vaatiessa niin juutalaisena, irlantilaisena kuin ranskalaisena. Hän oli "Pretty Boy" Floyd Bernstein, "Machine Gun" Kelly Jones, ja jopa Reuben Bardot. Hän ei harjoitellut koskaan, koska siihen ei ollut aikaa. Mutta hän alkoi oppia. Olemattomalla taustalla ja vielä olemattomammalla harjoittelulla hänestä ei ikinä tulisi mestaria, mutta hän oppi suojaamaan itseään ja kestämään kolme erää. "Jos en saanut heitä tyrmättyä, etsin kanveesilta pehmeimmän kohdan, odotin isoa iskua ja suljin silmäni".

"Olin tietääkseni ensimmäinen ja ainoa nyrkkeilijä joka teki opponenttina olemisesta taiteenlajin. Toisilla nyrkkeilijöillä oli managerit. Minä manageroin itse itseäni. Jos joku manageri olisi tehnyt minulle sitä mitä tein itselleni, hänet olisi savustettu nyrkkeilystä loppuiäkseen." Straussin suunnitelmaan sisältyi, että jotkut ottelut oli pakko voittaa jotta homma löisi leiville. Hän alkoi olla kyllin kokenut voittaakseen itseäänkin nimettömämpiä miehiä 300:sta dollarista, ja saattoi seuraavaksi kohdata mestarien haastajia otteluissa, joissa hävinneelle maksettiin 2500-10000 dollaria. Voittojen ansiosta hän pystyi välttelemään nyrkkeilykomissiota, joka halusi kaiken aikaa sulkea hänet kehästä loppuiäkseen kilpailukyvyttömyyden nojalla. Huimimmillaan Strauss kätki lyijypainoja nyrkkeilyhousujensa ompeleisiin jotta pääsisi ottelemaan 20 kiloa raskaampaa kevyen raskaansarjan vastustajaa vastaan. Erääseen otteeseen Strauss tyrmättiin saman illan aikana kahdesti. "Olin toipumassa tyrmäyksestä kun kuulin käytävältä meteliä ja menin katsomaan. Yksi ottelija oli jänistänyt. Menin promoottorin pakeille ja ehdotin että vaihdan shortsit ja esiinnyn kaksoisveljenäni. Minut tyrmättiin taas, mutta minulle maksettiin kahdesti sinä iltana."

Lopulta päästiin siihen, että Straussin maine häviäjänä teki hänestä suositun. Hänen sparraajansa muisteli, että hän oli nähnyt fanin tarjoavan Straussille kaljaa ja Strauss joi sen – ottelun aikana. Kun kylttitytöt tulivat kehään erätauoilla, Strauss yritti jutella heidän kanssaan. Flirttailu kylttityttöjen kanssa loppui, kun erään mojovan tyrmäyksen jälkeen Strauss joutui sairaalaan ja tutustui hemaisevaan hoitajattareen, joka nykyään tunnetaan rouva Straussina. Kayo-keräilykorttisarjassa Strauss poseerasi makaamalla kanveesissa, silmänympärykset mustaksi meikattuina. Kaiken huipuksi hän poistui kehistä voittajana. Hänen viimeinen 6-eräinen ottelunsa marraskuussa 1989 Terry Jesmeriä vastaan päättyi Straussin voittoon tuomariäänin.

1990-luvulla lopulta asiat muuttuivat. Nyt nyrkkeilijän tulee olla rekisteröitynyt ja kantaa mukanaan kuvallista henkilötodistusta. Nyrkkeilijä joka ei voita pitkään aikaan, suljetaan pois lajista. Promoottorien tulee vahvistaa nyrkkeilijän ottelutulokset ja lääkäreiden tulee olla paikalla joka ottelussa. "Totta kai komission täytyi tehdä jotakin" totesi Strauss. "Heidän piti estää muita yrittämästä samaa kuin minä ja sen he tekivät. Sanon aina valmennettavilleni että tehkää niin kuin minä sanon. Älkää tehkö niin kuin minä tein." Jos Straussin salille saapuu joku, jolla on oikeita lahjoja, Strauss tietää mitä hänelle tulee tehdä. Hänet toimitetaan oikealle valmentajalle. Strauss kouluttaa opponentteja, ei mestareita.

I am leaving, I am leaving, but the fighter still remains.

The Opponent - Losers in boxing