1121787.jpg

Kaikki vitsit on kuultu jo Nooan arkissa, joten ainoa vitsi joka todella yllättää, on väistämättä enemmän tai vähemmän antihuumoria. Amerikkalaisessa televisiossa alan taitaja oli Andy Kaufman, jonka show perustui lopulta sille, että esiintyjä piti hauskaa yleisön kustannuksella, eikä toisinpäin kuten konventionaalisessa showbisneksessä on tapana. Humoristista kyllä, juuri tämän takia hän oli vaativampi itselleen kuin moni koomikko pitkään aikaan. Kaufman pani itsensä sataprosenttisesti likoon. Hänen antihuumorinsa tuotti hänelle ruumiinvammoja, murhauhkauksia sekä oikeusjuttuja, katkonaista urakehitystä unohtamatta. Ja jos jotkut pahoinpitelyt ja oikeusjutut olivatkin etukäteen käsikirjoitettuja, niin sehän vain kruunasi kaiken.

Antihuumori näyttää syntyneen 1950-luvulla, jolloin modernia huumorintajua alkoivat määritellä sellaiset tekijät kuin Harvey Kurtzman ja Don Martin. Absurdin ja sairaan huumorin markkinat nousivat kukoistukseen 1960-luvulla, jolloin parodia oli käymässä mahdottomaksi, koska parodian kohteet yhä useammin tekivät sen itse. 1970-luku kuuluikin sitten Andy Kaufmanille. Valitut Palat oli mukana sormi ajan valtimolla, kun se 1950-1960-luvun vaihteessa julkaisi totisen artikkelin, jossa pahoiteltiin järjettömien vitsien suosiota ja annettiin ohjeita, kuinka huumorintajua voi kehittää. Kaikessa ällistyttävässä huumorittomuudessaan se on ratkihauskimpia artikkeleita, mitä Valituissa Paloissa on koskaan ilmestynyt.

Amerikkalaisessa perinteessä klassisin maailman huonoin vitsi on "Ei saippuaa radio", joka eri versioineen on vaikuttanut ainakin noin vuodesta 1966 alkaen. Asiallinen tutkimus on  pystynyt osoittamaan, että vitsi on vanhempi (itse idea aivan varmasti), mutta vitsin keksijäksi voi paremman puutteessa nimetä Les Luhringin, jolla on väitteelleen todistajia. "Vannon Jumalan nimeen, minä keksin alkuperäisen "Ei saippuaa, radio"-vitsin joskus 15-16-vuotiaana. Vakuutan, että en ollut kuullut sitä aikaisemmin, eikä minulla ole aavistustakaan mistä se tuli päähäni."

Vitsin vitsi on siinä, että sitä ei ole. Juttu menee näin: "Kaksi norsua on kylpyammeessa. Toinen kysyy "Missä on saippua?" Toinen vastaa "Ei saippuaa, radio."

Hienostuneimmassa muodossaan elävälle yleisölle kerrottuna mokoma "vitsi" muuttuu psykologiseksi kokeeksi. Siihen tarvitaan muutama avustaja, kertoja ja uhri. Kertoja avustajineen valitsee uhrin, taivas tietää mistä syystä, ja kertoo hänelle tämän maailman mojovimman jutun. Avustajat repeävät nauramaan yhdessä kertojan kanssa. Oletus kuuluu, että sekunnin murto-osassa naurun alettua uhri alkaa itsekin nauraa mukana, ehkä miettien samalla mitä hittoa hän oikein tekee.

1982 USA:ssa esitettiin TV:ssä sketsishowta nimeltä No Soap Radio. Shown nimi oli suomennettu mitä kekseliäimmällä tavalla "Huone saippuatta radiolla". Hämmennystä lisäsi, että ohjelma korvasi Suomessa aiemmin samalla paikalla esitetyn satiirisen saippuasarjan Kupla (Soap). No Soap Radion sketseistä mieleenjäänein tapahtui konserttitalossa. Vanha rähjäinen pummi käy viluissaan sisään takaovesta ja huomaa äkkiä olevansa lavalla flyygelin vieressä. Pummi katselee soitinta, istuutuu sen ääreen, ja alkaa uteliaana soittaa. Hän soittaa upeasti. Hän antaa täydellisen esityksen, josta ei löydä mitään huomautettavaa. Yleisö antaa raikuvat aplodit. Pummi kumartaa hämillään. Kuva pakenee pimeän katsomon läpi salin ovelle, jossa näkyy mainosjuliste "Vanha rähjäinen pummi soittaa Mozartia".

Perinteen mukaisesti suuri osa ei saippuaa radio –epävitseistä kuvaa eläimiä kylpyammeessa. Vuosikymmenien varrella juttu on muuntunut sisältämään viittauksia muihin vitseihin, jopa nopeasti ikälopuksi kulunut hehkulamppujuttu on tullut mukaan. Varsin pian jutun muunnelmissa tapaa sisäpiirin vitsin piirteitä. Koko hienouden tajuavat ne, jotka ovat kuulleet epähauskan jutun aiemminkin. Kaikkein tehokkain juttu on, kun sen kehittelyssä luodaan vääriä odotuksia puhumalla vaikkapa pienestä jääkarhunpennusta ja isosta vaarallisesta jääkarhusta, tai kolmesta apinasta, joista apinaa nro 2 ei koko jutussa edes tarvita lainkaan.

Kaverilla on huone asuntolassa. Hän haluaa ottaa suihkun ja huutaa alakertaan emännälle: "Ei ole saippuaa." Emäntä vastaa: "Ei saippuaa, radio." (Bill Sanders, 1940-l.)

Nainen istuu kylpyammeessa ja mies kävelee sisään. Ei saippuaa, radio. (Susan Bonhomme, 1940-1950-l.)

Kaksi norsua on kylpyammeessa. Toinen kysyy "Missä on saippua?" Toinen vastaa "Ei saippuaa, radio." (Sheila Harding, 1952)

Kaksi karhua istuu kylpyammeessa. Toinen karhu sanoo toiselle "Annatko saippuan". Toinen vastaa "Et sinä halua saippuaa, sinä haluat radion." (Marty Payton, 1954)

Mitä norsu sanoi toiselle kylpyammeessa? Ei saippuaa, kelloradio. (Anita Bigelow, 1958)

Kaksi jääkarhua on Pohjoisnavalla. Jäähän ilmestyy railoja ja lautat ajelehtivat omille teilleen, toinen Atlantille, toinen Tyynellemerelle. Jääkarhut luulevat että he ovat hukassa. Sitten he ajautuvat Etelänavalle ja tapaavat jälleen toisensa. "Hei!" huutaa toinen. Toinen vastaa "Ei saippuaa, radio." (J.Schuyler, 1962)

Kaksi pingviiniä istuu kylpyammeessa. Toinen pingviini sanoo toiselle: "Annatko sitä saippuaa". Toinen vastaa: "Näytänkö minä muka kirjoituskoneelta?" (1971)

Kaksi hippiä istuu kylvyssä. Toinen sanoo: "Hei mies, anna saippuaa." "Toinen vastaa: Ei saippuaa! Radio!" (Dave Benjamin, 1972)

Kolme jääkarhua oli jäävuorella. Ensimmäinen juoksee jäävuorta alas ja hyppää jäiseen mereen ja huutaa "Jihuu!". Toinen juoksee perässä, hyppää jäiseen mereen ja kiljaisee "Jihuu!". Kolmas jääkarhu juoksee heidän peräänsä, hyppää jäiseen mereen ja karjaisee "Radio!". (Virginia Dodier, 1973)

Pingviini ja jääkarhu istuvat jäävuoren päällä. Pingviini huutaa "Radio!" ja sitten ne molemmat hyppäävät veteen." (Lynette Hays, 1975)

Olipa kerran violetti kuningas ja violetti kuningatar jotka elivät violetissa linnassa. Eräänä päivänä violetti kuningatar sanoi violetille kuninkaalle "Menen kylpyyn". Violetti kuningas kääntyi violetin kuningattaren puoleen ja sanoi "Ei saippuaa, radio". (Peter Sklar, 1975)

Kirahvi on kylvyssä ja norsu kävelee sisään. Kirahvi pyytää norsulta saippuaa, ja norsu vastaa "Ei saippuaa, radio." (Cary Kaplan, 1984)

Kolme apinaa istuu kylpyammeessa. Ensimmäinen apina sanoo kolmannelle apinalle "Antaisitko saippuan". Kolmas apina vastaa "Olenko minä mukamas kirjoituskone?" (Richard Allen, 1994)

Kaksi ankkaa on kylpyammeessa. Ensimmäinen sanoo "Hei, anna tänne saippua." Toinen vastaa "Radio? Mikä radio?" (Laura Bennett, 1996)

Kaksi nunnaa on kyvyssä. Ensimmäinen kysyy "Missä on saippua?" ja toinen vastaa "Kyllä vain, eikö totta?" (1996)

Kaksi pingviiniä seisoo jäävuoren laella. Jäävuori halkeaa äkisti kahtia ja pingviinit alkavat ajelehtia eroon toisistaan. Juuri kun he ovat kadottamassa toisensa näkyvistä, toinen huutaa "Pizza!" (David Goss, 1996)

Kaksi pingviiniä on kylpyameessa. Toinen sanoo "Annapa saippua." Toinen vastaa "Näytänkö minä hehkulampulta?" (2003)

Kaksi pandakarhua istuu ammeessa. Toinen sanoo toiselle "Ojentaisitko saippuan." Toinen vastaa "Kuvitteletko että minä olen jokin radio?" (2003)

Jääkarhunpentu lepää nukkumassa jäätiköllä, kun äkkiä jää halkeaa ja vyöryy jäävuorena merelle. Jäävuori lipuu lähelle hyvin pientä toista jäävuorta, jolla istuu valtavan iso, voimakas ja pahansisuisen näköinen jääkarhu. Pikku jääkarhu alkaa vapista pelosta, kun hänen jäävuorensa lipuu aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi valtavaa jääkarhua. Juuri kun pikku jääkarhu on joutunut iskuetäisyydelle, valtava jääkarhu avaa suuren kitansa ja karjaisee lujalla äänellä "EI SAIPPUAA RADIO".  (Gardin Carroll, 2004)  

Jos tämä ei naurata, tai on liian modernia arvoisan lukijan makuun, niin siinä tapauksessa voi aina turvautua vanhempiin konsteihin kuten metahuumoriin. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen tulevat yhdessä baariin. Baarimikko silmäilee jokaista tulijaa yksitellen ja kysyy sitten "Onko tämä jokin vitsi?".

http://xenon.stanford.edu/~hays/nosoap.html