2146600.jpg

Siihen aikaan kun opiskelin tietokone-elektroniikkaa, tunsin useinkin itseni Mr. Beaniksi. Laitteet, jotka muiden käytössä toimivat täydellisesti, rupesivat käyttäytymään läsnäollessani päin seiniä, aivan kuin tv-liikkeen televisiot, jotka heti sammuivat Mr Beanin käveltyä liikkeen ohitse. Tämä odottamaton kykyni, jolla omasta mielestäni oli enemmän tekemistä sen kanssa että en oikein hallinnut asioita, huipentui eräänä päivänä kun asettauduin nojaamaan työpisteen ylle tukevasti asennetun, kahdeksan metriä leveän ja huolellisesti eristetyn yli satakiloisen suojavirtayksikön päälle. Sillä hetkellä kun kosketin kevyesti (kosketin! kevyesti!) sen päällysteenä ollutta kumimattoa, koko luokasta katkesivat sähköt.

Oppilastoverit näkivät ilmeeni ja kysyivät mitä hittoa minä olin taas tehnyt.

On helpottavaa tietää, että en ole ainoa. Kuuluisin esimerkki on itävaltalainen fyysikko Wolfgang Pauli (1900-1958). Hän antoi ilmiölle nimenkin, Pauli effect, josta on olemassa yllättävää kyllä jopa artikkeli poistopediassa.

Pauli oli erinomainen teoreettinen fyysikko ja sellaisena täysi tomppeli kokeellisen fysiikan alalla. Laitoksella oli kestovitsinä, että Pauli on syytä pitää kalliista laitteista niin kaukana kuin pippuri kasvaa, koska pelkkä hänen läsnäolonsa sai sähkön sammumaan, tyhjiöputket vuotamaan ja instrumentit rikkoutumaan.

Kaiken huippu oli tapaus, jossa Göttingenissä professori James Frankin laboratorion kalliit laitteet posahtivat ilman mitään järkevää syytä. Pauli ei ollut edes paikalla. Hän oli sinä päivänä junamatkalla Zürichista Kööpenhaminaan. Myöhemmin selvisi, että Göttingenin yliopistoa kohdannut onnettomuus oli tapahtunut täsmälleen sillä hetkellä, kun Paulin juna oli pysähtynyt Göttingenin asemalle.

Pauli otti onnettomuudet luontevasti. Itse asiassa hän odotti niitä. Kun ne sattuivat, hän tunsi olonsa kummallisen huojentuneeksi ja vapautuneeksi. Marraskuussa 1950 hän matkusti Princetoniin ja syklotroni paloi.

Pauli kävi asiasta kirjeenvaihtoa C.G.Jungin kanssa, joka ei ihmetellyt ollenkaan. Jungilla kun oli omakohtaisia kokemuksia asiasta. Kerran Freudin kanssa väitellessään Jung oli esittänyt, että räyhähenget ja vastaavat nykyisin parapsykologian piiriin luetut ilmiöt eivät ole vain todellisia, vaan ihmisen itsensä luomia, kyvyillä joista meillä ei ole tarkkaa tietoa. Freud torjui mokoman ajatuksen, jolloin Jung alkoi tuntea polttavaa pakotusta palleassaan. Seuraavaksi Freudin kirjakaapista kuului rysäys. "Mitä tuo oli?" Freud säikähti. "Se oli juuri sitä mitä tarkoitin", vastasi Jung. Freud kielsi Jungia tekemästä sitä toiste.

24.1.1948 perustettiin C.G.Jungin instituutti. Kun perustamisjuhlallisuuksien aikana Pauli astui huoneeseen, kiinalainen maljakko putosi selittämättömästi pöydältä ja vesi valui lattialle. Sen nähtyään Paulille tuli tunne että hänen piti "valuttaa vettä sisälle". Valuttamisen tuloksena syntyi erikoislaatuinen essee Moderne Beispiele zur Hintergrunds-physik. Siinä Pauli esittää, että tulevaisuudessa luonnontieteellinen tutkimus yhdistää niin fyysisen kuin psyykkisen ja tätä tarkoitusta varten olisi luotava neutraali kieli, joka kykenisi kuvaamaan niin tieteen, fysiikan kuin syvyyspsykologian ilmiöitä.

Useasti kuvatulle ja havaitulle sammuvien katulamppujen ilmiölle on olemassa yksinkertainen ja  järkevä selitys. Useimmat tarkoitukseen käytettävät lamput käyttäytyvät elinikänsä loppupuolella kuin loistelamppuputki sytytettäessä. Toisin sanoen ne räpättävät päälle ja pois, kunnes ne lopullisesti sammuvat. Sammuminen juuri sillä hetkellä kun tarkkailija kävelee niiden alla, olisi puhdas sattuma.

Mutta koska Paulin parissa olemme tekemisissä kvanttifysiikan kanssa, siellä on havaittavissa vieläkin omituisempia asioita. On hiukkasia jotka tuntuvat liikkuvan ajassa taaksepäin. On hiukkasia jotka näyttävät olevan samaan aikaan olemassa ja ei-olemassa kuin Schrödingerin kissa. Fotoneja tuntuisi yhdistävän sidos joka on valoa nopeampi, ja niin edelleen. Se näyttää kummalta koska kvanttimaailma, toisin kuin meidän maailmamme, kuvaa maailmaa yhtaikaa sellaisena kuin se on ollut, on, ja tulee olemaan pitäen kaikki mahdollisuudet samaan aikaan voimassa. Silti olen sitä mieltä, että tuohon verrattuna satunnaisen rytinän kuuleminen kirjakaapista olisi omiaan herättämään paljon vähemmän ihmetystä.

Saati se, että heti kohta kun olen upannut tämän jorinan, tietysti taas kaikki kä