Aatelisherra Jack Mytton (1796-1834) oli varakas Englannin parlamentin jäsen ja kävelevä katastrofi, jonka saapuminen tiesi harmeja ja ikävyyksiä kaikille asianosaisille. Nuorena hänet erotettiin kahdesta koulusta tappelemisen takia. Tultuaan erotetuksi Westminsteristä hän viihtyi Harrown koulussa kerrassaan kolme päivää. Koulutuksensa hän sai yksityisopettajilta, jotka joutuivat sietämään Myttonin kepposia. 21-vuotiaana Mytton sai oikeuden perintöönsä. Siitä alkaen hän keskittyi huuhtelemaan 500 000 punnan perintönsä alas kurkustaan alkoholin muodossa. Hän tapasi juoda viisi pulloa portviiniä ja viisi pulloa brandya päivittäin.

Tämä saattaa osaksi selittää hänen estottomat tempauksensa. Herra Myttonilla oli vaatekomerossaan 150 paria ratsastushousuja, 700 paria saappaita ja 300 paitaa, mutta silti hän suosi ketunmetsästystä alasti, jotta hän saattoi olla paremmin kosketuksissa sisäiseen villi-ihmiseensä. Eräänä talvena Mytton lähti sorsanpyyntiin pelkkä yöpaita yllä. Mytton otti hullunrohkeita riskejä, ajeli vankkureita katolleen, ja tappeli koirien ja jopa lemmikkikarhunsa kanssa paljain käsin. 1826 vedonlyönnin seurauksena hän ratsasti hevosensa sisään Bedford Hotelin sisäänkäynnistä, ylös portaita parvekkeelle, josta hän kannusti ratsunsa loikkaamaan ruokasalissa aterioivien vieraiden ylitse ja ikkunasta ulos. Hänen mielestään oli myös tavattoman huvittavaa luistella tallipoikien kanssa lampien jäällä rottia takaa-ajaen. Myttonin elämäntavoista sanottiinkin hänen eläessään että ne olivat ”sarja itsemurhayrityksiä”. Seurapiirien naisväki piti Myttonia jostain syystä karkeana.

Myttonin kuuluisa hevonen, yksisilmäinen raudikko Baronet, oli ollut hänen ratsunaan siitä alkaen kun Mytton palveli husaarirykmentissä. Usein huonolla säällä Mytton kolkutteli muitta mutkitta tienoon asumusten ovia ja tiedusteli, voisiko hän ja hevosensa tulla sisään lämmittelemään takkatulen loimussa. Useimmiten Myttonille vastattiin myöntävästi, mikä saattoi johtua siitä, että hän omisti tilustensa useimmat vuokratalot. Aiemmin Mytton oli yrittänyt lämmitellä hevosiaan kylminä päivinä juottamalla yhdelle niistä pullollisen portviiniä. Valitettavasti kyseinen hevonen, Sportsman, ei pitänyt tästä kokeilusta vaan heitti henkensä.

Niin kauan kun Mytton pysytteli pienessä sievässä, hän menestyi sekä hevostenkasvattajana että vedonlyöjänä. Hänen hevosensa Euphrates voitti Lichfieldin Gold Cupin vuonna 1825. Mytton palkkasi tunnustetun muotokuvamaalarin William Webbin ikuistamaan voittajahevosensa kankaalle. Kun Myttonin juoppous paheni, hänen onnensa kääntyi lopullisesti huonompaan suuntaan. Kerran Doncasterissa Mytton voitti ja saman tien hävisi useita tuhansia puntia, kun tuuli sieppasi hänen voittorahansa ja lennätti ne tavoittamattomiin.

Myttonin eläinrakkaus tuli selvästi näkyviin hänen maillaan ja kartanossaan, sillä hän piti 2000:a koiraa, 60:ä kissaa ja jo mainittua karhua, jolle hän oli antanut nimeksi Nell. Eräillä illallisilla Mytton saapui vieraiden keskuuteen täydessä puvussa karhun selässä ratsastaen. Täydessä puvussa, koska alasti karhun selässä ratsastamista eivät hänen palvelijansa tohtineet suositella. Karhu oli eri mieltä Myttonin tavasta kannustaa tätä tassuttamaan nopeammin, joten karhu haukkasi ison palan Myttonin jalasta. Tämä ei saanut Myttonia luopumaan karhusta. Karhu lopetettiin vasta kun se oli hyökännyt palvelijan kimppuun.

Erään kerran Mytton sonnustautui maantierosvoksi ja ampaisi matkaan tavoittamaan kirkkoherran ja lääkärin, jotka olivat juuri juuri poistuneet Myttonin tarjoamalta illalliselta. Mytton sai heidät kiinni, ampui pistooleilla heidän päidensä yli ja karjaisi ”rahat tai henki”. Myöhemmin hän kertoi riemuissaan, kuinka herrat olivat ratsastaneet pakoon henkensä edestä Mytton kannoillaan.

Myttonin poliittinen ura ei kestänyt kauaa. Hän varmisti valintansa 1819 jakamalla avokätisesti 10 punnan lahjuksia jokaiselle äänestäjälleen. Reippaasta ulkoilmäelämästä ja voimien koettelusta pitänyt Mytton luonnollisesti havaitsi poliittisen väittelyn satumaisen pitkästyttäväksi. Hän näyttäytyi parlamentissa yhden ainoan kerran ja viihtyi paikalla vain puoli tuntia.

Mytton kuoli halvaantuneena ja pennittömänä velkavankeudessa. Viidessätoissa vuodessa Mytton oli onnistunut juomaan ja pelaamaan omaisuutensa ja kiinteistönsä sekä menettänyt parlamenttipaikkansa, joka oli kuulunut Myttonin suvulle sukupolvien ajan. Hänen kuolemaansa joudutti tapaus, jossa hän sytytti yöpaitansa tuleen, jotta hän herkeäisi nikottelemasta. Ennen kuin pahoin palanut Mytton menetti tajuntansa, hän ehti henkäistä ”Luojan kiitos, hikka ainakin lähti.”