1695364.jpg

Unohtakaa kuvakevirheet tai yksinkertaiset painovirheet, joissa nimet on kirjoitettu väärin. Kuka tahansa poropeukalo pystyy painattamaan virhepainaman. Paljon mielenkiintoisempia ovat tapaukset, joissa postimerkin kuva on alun alkaen suunniteltu lahjakkaasti päin mäntyä.

Klassinen esimerkki on DDR:n Schumann-merkki vuodelta 1956, jolloin säveltäjän kuolemasta oli kulunut sata vuotta. Muotokuvan taustalle oli sijoitettu nuottisivu. Musiikinharrastajat äkkäsivät hyvin nopeasti, että kyseessä oli Goethen tekstiin sävelletty Wanderers Nachtlied. Asiassa vain oli yksi ongelma. Liedin oli säveltänyt Schubert, ei Schumann. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun nämä herrat sekoittuivat toisiinsa, eikä alkuunkaan viimeinen. Virhe korjattiin seuraavassa painoksessa, jossa taustalle asetettiin Schumannin Mondnacht.

Piirroksista, joissa aurinko paistaa taka-alalla ja varjo lankeaa aivan väärään suuntaan, on liian monta esimerkkiä mainittavaksi, mutta 1947 Monaco ikuisti postimerkkiin yhden piirtäjien perinteikkäimmistä virheistä. Ranskalaisten postimerkkien satavuotisjuhlan merkissä harmaantunut herrasmieskeräilijä (jonka mallina muutaman tiedon mukaan olisi ollut presidentti Roosevelt) tarkastelee postimerkkejä. Niin piirtäjältä kuin kaivertajalta jäi huomaamatta, että keräilijän vasemmassa kädessä on kuusi sormea.
 
Monaco ei ottanut opikseen. Helsingin olympialaisten 8 frangin merkissä 1952 hevosvoimistelija tukee itseään telineeseen levitetyllä kämmenellä. Peukalon sijainti paljastaa, että voimistelijan oikeassa kädessä on hänen vasen kämmenensä. Kukaties kyseessä on veteraani, jonka molemmat kädet olivat silpoutuneet irti ja väsynyt lääkäri vaihtoi niiden paikkaa ommellessaan ne takaisin. 

Verdin kuoleman 50-vuotismuistomerkissä 1951 Italian posti katsoi aiheelliseksi kuvata Verdin taustalle näyttävästi Roncolen kirkon urut. Kukaan ei ollut muistanut kertoa, että urut oli rakennettu kauan Verdin kuoleman jälkeen.

1956 Kolumbia julkaisi kunnianosoituksen maan historian vanhimmalle ihmisille, Javier Pereiralle, joka oli vastikään menehtynyt sangen korkeassa iässä – 167-vuotiaana. Mystisessä miehessä vielä mystisempää oli, että virallisten tietojen mukaan hän olisi menehtynyt Monteriassa 30.maaliskuuta 1958, kaksi vuotta sen jälkeen kun hänestä oli julkaistu muistopostimerkki.

1958 Rio de Janeirossa pidettiin Lasten Suurkisat. Ensi katsomalta kisojen postimerkissä näkyy pituushyppääjä, joka lennättää itseään ilmaan jalat koukussa kädet ylhäällä. Toisella katsomalla huomaa että hänen allaan on rima.

1961 Kiinan kansantasavalta kuvasi Nanachangin puoluetalon kahdessa postimerkissä samana vuonna. Ensimmäisessä merkissä talossa oli neljä kerrosta. Ylin kerros purettiin ripeästi, koskapa seuraavassa merkissä talossa oli enää kolme kerrosta.

1964 DDR kunnioitti sodanaikaisia vastarintamiehiä. Merkkien piirroksessa dissidentit maalasivat graffitia ja kiinnittivät yli metristä "Stürzt Hitler" –banderollia mainospylvääseen. Jos tämä "salainen" operaatio tapahtui keskellä katua, se oli mahdollista vain ilmahyökkäyksen aikana. Jos meneillään oli ilmahyökkäys, mikään ei selitä miten vastarintamiehet saattoivat harrastaa vastarintaansa rakennuksen ikkunoista tulevassa valossa sen sijaan että rakennus olisi ollut pimennetty.

Jos ajatellaan, että postimerkkiin pääseminen on yksi huomattavimpia kunnianosoituksia, mitä kukaan voi saada osakseen, niin on lohdullista tietää, että postimerkissä voi esiintyä kokonaan väärä henkilö. Salanimellä esiintyminen lienee joskus tarpeen mahdollisesti kaunaa kantavien jälkipolvien harhauttamiseksi.

1968 Argentiinassa esiteltiin postimerkkisarjassa maan huomattavia tiedemiehiä. Miguel Lillo oli itseoppinut luonnontieteilijä, joka ei ikinä saanut muodollista koulutusta. Se ei estänyt häntä kuvaamasta ja luetteloimasta Argentiinan luonnolle tyypillisiä kasveja ja kartoittamasta niiden esiintymisalueet. Lillo kuoli rutiköyhänä ja teki työtään tuntemattomuudessa, niin suuressa tuntemattomuudessa, että kun hänestä tehtiin postimerkki, siinä ei esiinny Lillo, vaan eräs hänen kollegansa Padilla.

1897 oli kulunut 400 vuotta siitä kun britit löysivät Newfoundlandin. Kahden sentin merkkiin haluttiin kuvata tutkimusmatkailija ja Uuden Löydetyn Maan löytäjä John Cabot. Mallina käytettiin  Cabotia esittänyttä maalausta. Myöhemmin keksittiin, että maalaus esittikin John Cabotin veljeä Sebastiania.

Unkarilainen Tivadar Puskas oli puhelimen pioneeri. Monialainen herra Puskas rakensi Pariisin puhelinverkon 1879, perusti maailman siihen asti neljännen matkatoimiston 1873, ja patentoi 1892 puhelinsanomalehden (hirmondo), jossa luettiin sanomalehti puhelimitse kuulijan korvaan. Puskasin erityinen synti oli, että hän oli se ryökäle, joka huusi ensimmäisenä puhelimeen "haloo". (hallom = kuulen). Sana tarttui ja levisi. Koston hetki koitti 1954, kun hänen postimerkissään ei esiintynyt Tivadar Puskas, vaan hänen veljensä Ferenc. Voi kuvitella, että piirtäjälle oli heitetty vitsi "merkkiin ei sitten tule sitä jalkapalloilevaa Puskasia vaan se toinen", jolloin piirtäjä oli nyökytellyt päätään ja pitänyt huolta ettei sekoita Puskasia ja sitä toista Puskasia, vaan varmuuden vuoksi Puskasin ja kolmannen Puskasin.

1961 tuli kuluneeksi 400 vuotta siitä kun Jean Nicot onnistui laivaamaan tupakansiemeniä Eurooppaan ja esitteli nuuskan Ranskan hoville. Aikojen muuttumista ja arvostuksen putoamista aavistellen Jean Nicot vetäytyi kaikessa hiljaisuudessa postimerkistä ja hankki paikalleen sijaiseksi tuntemattoman hollantilaisen kauppiaan Jean Niquetin. Comme ci, comme ca, myös Ranskan lääketieteen pioneeri Jean Nicolas Corvisart oli niin ujo, että hän ei halunnut näyttäytyä postimerkissä edes 150 vuotta kuolemansa jälkeen. Hänen paikallaan patsasteli hänen veljenpoikansa Louis.

Ja kuka voisi unohtaa leikkisiä Marienkirchen freskoja.