Tennesseeläisen Friendsville Academy Foxes -yliopistojoukkueen valmentaja ei juurikaan onnistunut sytyttämään joukkuettaan vuosina 1967-1973, kun hänen joukkueensa sai ansiolistalleen 128 (joidenkin lähteiden mukaan 138) peräkkäistä tappiota. Pahin niistä tuli pistein 71-0. Lähimpänä voittoa joukkue käväisi ottelussa, joka päättyi vain 2-0 -tappioon, mutta valitettavasti ottelun ainoan korin teki Friendsvillen oma pelaaja, joka erehtyi vastustajan korin suunnasta. Tämän jälkeen ymmärtää, että valmentaja pidättäytyi kannustuspuheista, koska hän epäili saavansa joukkueensa vain hermoilemaan.

Kauden 1970 päätteeksi valmentaja nimesi joukkueensa tärkeimmäksi pelaajaksi henkilön, joka ei ollut tehnyt yhtäkään pistettä koko kauden aikana. Toimittaja Douglas S.Looney National Observer -lehdestä halusi ehdottomasti haastattelun tältä ainutlaatuiselta valmentajalta.
- Miten juuri tämä pelaaja voitiin palkita?
- Ei korinteko kaikkea merkitse, eihän.
- Onko yhtään mitään, missä joukkueenne olisi hyvä?
- Eipä juuri.
- Oletteko kuitenkin edistyneet?
- Rehellisesti sanottuna emme.
Toimittajan yrittäessä epätoivoisesti keksiä edes jotakin myönteistä hän ajatteli, että ehkäpä harjoittelu ja nuorten kanssa työskentely sinänsä on palkinto. Niinpä hän pudotti viimeisen kysymyksen:
- Pidättekö valmentamisesta?
Mihin kelpo valmentaja pudotti vääjäämättömän vastauksensa:
- En minä koripallosta niin paljoa perusta.