1140494.jpg

Matkapassissa sunnuntaina tv-katsojaimisto sai tutustua ilmiömäisyyteen, josta kannattaa kertoa enemmänkin.

Alussa oli epäonnistunut uintiretki. Vuonna 1980 taiteilija Lars Vilks oli juossut järveen Skoonessa Kullabergin luonnonpuistossa ja oli jäädä sille tielleen. Selvittyään rannalle hän sai innoituksen rakentaa linnoituksen. Hylky- ja jätepuusta pystytetty Nimis (Aivan liikaa) oli samalla protesti kulutuskulttuuria vastaan. 75-tonninen, sokkeloinen ja useista torneista koostunut rakennelma alkoi hahmottua lauta laudalta, jotka kaikki piti kuljettaa miesvoimin tiettömälle rannalle. 27 vuoden jälkeen Vilks rakentaa teosta yhä.

Kahden vuoden jälkeen viranomaisten tietoon tuli, että moinen rakennelma on olemassa ja paikallinen raastuvanoikeus totesi tämänkaltaisen aktiivisuuden yhteiskunnan vastaiseksi toiminnaksi, josta on rangaistava. Vilks valitti päätöksestä. Sillä välin Vilks myi teoksensa itselleen  Joseph Beuysille 1500 dollarin hinnasta. Beuys ilmoitti oikeudelle, että hänellä ei ole mitään aietta siirtää omaisuuttaan minnekään. Kun Joseph Beuys kuoli, ympäristötaiteilijat Jeanne-Claude ja Christo ostivat vuorostaan Nimisin itselleen. 1985 vandaalit polttivat Nimisin, josta säästyi vain kolmasosa. Vilks alkoi rakentaa sitä uudestaan. 1986 hovioikeus määräsi Vilksille 40 kpl 25 kruunun suuruisia päiväsakkoja "kulkuväylän tukkimisesta", mikä luonnonpuiston olosuhteissa oli kiinnostava perustelu. Lasten- ja kuluttajansuojeluun ei tällä kertaa ihmeellistä kyllä vedottu.

1991 Volks alkoi rakentaa Nimisin seuraksi kivistä muistomerkkiä Arxia. Asia ilmoitettiin välittömästi poliisille. 1994 Helsingborgin oikeus rankaisi Vilksiä Arxista 10 000 kruunulla. Juttu meni korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan. Itse teos valmistui vasta 1998. 1996 Ruotsin oikeuskansleri päätti puuttua tilanteeseen. Oikeuskansleri tuomitsi paikallishallinnon toimet, jotka olivat eivät suinkaan ylimitoitettuja, vaan oikeusgangsterin mielestä aivan liian passiivisia ja huonoa menettelyä osoittavia. Vilks vastasi julistamalla 2.6.1996 luonnonpuiston neliökilometrin laajuisen kolkan Ladonian itsenäiseksi tasavallaksi.

Yhden Vilksin teoksen määrätietoiset ja kansalaisten hyvinvointia edistävät viranomaiset ovat saaneet poistetuksi. Kulttuuria ja taiteita tukemaan perustettu Gyllenstierna Krapperup –säätiö, joka vaikuttaa kulttuurimyönteisyydessään Väestöliiton Ruotsin paikallisosastolta, osoitti humaania arvomaailmaansa käytännössä ja vaati oikeudessa kaikkia Vilksin teoksia hävitettäväksi, mutta oikeus tyytyi siihen että parimetrinen metallitaos Omfalos saa väistyä. Vilks ehdotti, että patsas hävitettäisiin räjäyttämällä se Nobel-palkintojen satavuotispäivänä, mutta virkavalta tyytyi tavanomaisempaan ratkaisuun. Nostokurkivene siirsi Omfaloksen paikaltaan aamun tunteina 9.12.2001. Siirtolasku 92 500 SEK osoitettiin Vilksille. Tänä päivänä Omfalos on Tukholmassa Moderna Museetissa. Valtuusto päätti, että Omfaloksen paikalle ei saa pystyttää 8 cm korkeampaa teosta, joten Vilks pystytti tälle sijalle 8 cm korkean muistomerkin muistomerkin.

Aivan loistavaa. Mutta tämä vain paranee. Koska Ruotsin kuningaskunta oli uhmannut jatkuvasti Ladonian itsemääräämisoikeutta, Ladonian hallitus (jossa taitaa olla yli 200 jäsentä) ei nähnyt muuta neuvoa kuin katsoa maan ajautuneen sotatilaan. 5.7.2003 Ladonia julisti sodan Ruotsia ja Yhdysvaltoja vastaan. Pari päivää myöhemmin Ladonia julisti sodan myös San Marinolle, koska itsensä kokoisia vastaan on helpompaa sotia. Ladoniallahan tietenkään ei ole armeijaa eikä minkäänlaista rajavalvontaa, joten kärjistyneessä kriisissä Ladonia käyttää aseena ruotsalaisia turisteja, jotka maan alueelle saapuessaan ottavat riskin joutua panttivangeiksi.

Sotatilasta huolimatta Ladonia on sangen houkutteleva kohdemaa, joka vastaanottaa jatkuvasti kansalaisuushakemuksia. Vuonna 2002 Vilks ilmoitti, että nelisentuhatta pakistanilaista, jotka olivat löytäneet Ladonian verkkosivut, olivat ilmaisseet halukkuutensa muuttaa maahan paremman elämän toivossa.

Ladonian lippu ei ole kokovihreä. Kuten määrittelystä selvästi käy ilmi, lipussa on vihreä risti vihreällä pohjalla. Kansallislauluja on kaksi. Kreivi Jan Lothe von Eriksenin säveltämä hymni esitetään, kun kivi heitetään veteen. Toinen on terveysministerin säveltämä sävelruno joka kuvastaa Ladonian vapauden kehitystä. Rahayksikkö on äyrityinen. Yksi äyrityinen on kymmenen Ruotsin kruunua. Veroja kannetaan, mutta niitä ei makseta rahalla. Kansalaiset maksavat valtakunnan jäsenmaksunsa käyttämällä luovuuttaan. Paikallisposti kulkee. Postimaksu on puoli äyrityistä. Kun kirje on leimattu, se palautetaan lähettäjälle. Postinumeroluettelo on laadittu ja on nähtävissä Ladonian verkkosivulla. Virallinen kieli on latinankielinen fraseologia, mutta myös englanti, ruotsi, norja, tanska, suomi, saksa ja ranska hyväksytään. Ladonian kansalaisuutta voi hakea kuka tahansa. Aatelisarvoja on kaupan 10 euron hinnasta. Maan aateliskalenterissa on edustettuna mm. vapaaherra Antti von Kalliomäki.

Ladonian hallitukseen kuuluu tällä hetkellä mm. Sokean oikeuden ja lainmukaisten mahdottomuuksien ministeri Bela Lugosi (USA), Maan ulkopuolisten valtamerien ministeri BJ Mitchell (USA), Harley-Davidson-moottoripyörien ministeri C-J Charpentier (Ruotsi), Kivi-säkki-sakset-pelin ministeri Carolina Rovner (Argentiina), Loukkauksien ministeri Cihan Ergül (Turkki), ilotulitusministeri Elis Holm (Ruotsi), Taiteiden ja hyppyjen iänkaikkinen ministeri (ja epävirallinen pääideologi) Fredrik Larsson (Ruotsi), irrationaalisen politiikan ministeri Igor Raihman (Venäjä), painovoimaministeri James Castleden (Etelä-Afrikka), Vampyyriasiain ministeri James Morris (Englanti), Alkemian ja hupsutusten ministeri Jo Cook (Kanada) sekä monia muita. Maan hallitsija on kuningatar Ywonne I Jaarli, ja ulkoministeri – yllättävää, Lars Vilks.

Högänäsin kunnan verkkosivuilla Nimis mainitaan matkailukohteista ensimmäisenä. Paikalla, jossa ei ole viitoitusta eikä palveluja, käy noin 20 000 yleisön edustajaa vuosittain. Ladonian kansalaisia on noin 12 000. Pakistanilaiset eivät sisälly lukuun.

http://www.ladonia.net/

1141102.jpg