Hyvin tunnettu "maailman lyhyin kirjeenvaihto" käytiin Victor Hugon ja hänen kustantajansa välillä. Hugo oli jättänyt julkaistavaksi romaaninsa "Kurjat", ja lähti hyvin ansaitulle lomalle. Lomapaikassaan häntä alkoi askarruttaa, mahtaako teos käydä kaupaksi, ja hän sähkötti kustantajalleen viestin "?". Kustantaja vastasi "!".

Kirjailija G.K.Chesterton keskittyi puolestaan niin kiihkeästi kirjoittamiseen, että hän oli kroonisen hajamielinen. Hänen vaimonsa sai hoitaa kaikki käytännön asiat. Erään kerran Chesterton sähkötti luentokiertueeltaan "Olen Birminghamissa. Missä pitäisi olla?". Vaimo vastasi nopeasti ja tyylikkäästi: "Kotona".

Suomessa kuuluisa sähkeiden lähettelijä oli kirjailija Mauri Sariola. Erään kerran Sariola katsoi televisiosta poliittista keskustelua, ja havaitsi hämmästyksekseen kommunistisen puolueen puheenjohtajan Aarne Saarisen älykkääksi mieheksi. Sariola sähkötti oitis Saariselle: "Sinähän se kommari olet." Saarinen vastasi kohteliaisuuteen sähköttämällä pian vastauksen: "Sinähän se porvari olet."

Kommunisteista puheenollen, seuraavat anekdootit eivät liity enää sähkeisiin, mutta kyseessä on kuitenkin ytimekkäät ja paljonpuhuvat ilmaisutaidon osoitukset, joten menköön ne tässä samassa. Arvo Poika Tuomisen joulukuusi, näin kerrotaan, oli riisuttua mallia. Kuuseen ripustettiin kaksi nauhaa. Ylemmässä luki "Kunnia Jumalalle korkeuksissa", alemmassa "Työn orjat sorron yöstä nouskaa."

Kelpo Gröndahl puolestaan oli painin olympiavoittaja, mille saavutukselle voimme nostaa hattua ja unohtaa sen saman tien, sillä meidän kannaltamme hänen näyttävin suorituksensa nähtiin Suomen Tasavallan eduskunnassa. Koko parlamenttiuransa aikana, näin jälleen kerrotaan, SKDL:n edustaja Kelpo Vähäpuheinen käytti kokonaista kaksi puheenvuoroa. Ensimmäinen kuului: "Herra puhemies, nappi ei toimi". Kun Gröndahl oli saanut lämmiteltyä itsensä näin hyvään hikeen, niin vähän ajan päästä hän käytti toisenkin puheenvuoron, joka sekin sisälsi kokonaista viisi sanaa: "Herra puhemies, se toimii taas."