1241434471_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siltä varalta että olen jo nalkuttanut aivan riittävästi siitä, kuinka Lumieren veljesten osuutta elokuvan keksimisessä on huomattavasti liioiteltu, niin jatkan lisää.

Ennen kuin Lumieren veljekset kaappasivat itselleen Leon Boulyn 1892 patentoiman kinematografin, koska Boulylla ei ollut rahaa patenttimaksuihin, oli Emile Reynaud jo täydessä työn touhussa rei’itetyn selluloidifilmin kanssa. Edisonin vuoden 1891 kinetoskooppi ei ollut heijastuslaite, eikä sekään ollut lajissaan ensimmäinen, sillä 1888 oli Louis Le Prince (1842-1890?) päässyt varsin lähelle elokuvan keksimistä. Mahdollisesti hän tekikin sen ensimmäisenä, mutta juuri sillä hetkellä kun hän oli valmiina esittelemään maailmalle kameransa ja mentelmänsä, hän katosi jälkiä jättämättä.

120 vuotta myöhemmin tapausten kulku on edelleen arvoitus.

Louis Le Princen isä oli tykistöupseeri, jonka ystäviin kuului valokuvan kehittäjä Jacques Daguerre. Le Prince vieraili usein Daguerren studiossa ja kävi opiskelemaan alalle hyödyllisiä kemiaa ja fysiikkaa Leipzigin yliopistossa. Opintojen jälkeen hän toimi valokuvaajana ja taidemaalarina. 1866 hän tapasi englantilaisen insinöörin John Whitleyn, joka kutsui hänet töihin firmaansa Leedsiin, jossa hän avioitui Whitleyn sisaren Elizabethin kanssa. Firma tuotti panoraamaesityksiä, jotka olivat monessa suhteessa elokuvaesitysten edeltäjiä. Liikematkailija Le Prince höyrysi ristiin rastiin maailmaa ja hänen vaimonsa asettui New Yorkiin.

1870-luvulla alkoi tapahtua. Eadweard Muybridge oli kohahduttanut maailmaa 1871 taltioimalla nopeita liikesarjoja peräkkäisiin valokuviin, mutta hän tarvitsi siihen 24 erillistä kameraa. Marey rakensi kameran, joka pystyi ottamaan 12 kuvaa sekunnissa. 1885 Eastman kehitti paperirullafilmin ja loppuvuodesta 1889 markkinoille tuli uusi materiaali, selluloidi.

Sarjavalokuvausta varten Le Prince konstruoi 16-linssisen kameran, jolle hän hankki amerikkalaisen patentin 1886. Tämä on herättänyt elokuvan historiassa sekaannusta, sillä kesti kauan ennen kuin tajuttiin, että Le Princen brittiläinen patenttihakemus kahta vuotta myöhemmin sisälsi lisäyksen, jossa kuvattiin yksilinssinen filmikamera ja projektori. 16-linssisen hirvityksen takia Le Princeä oli pidetty pelkkänä sarjavalokuvien ottajana. Virhe toistui amerikkalaisissa elokuvahistorioissa toistumistaan.

Yksilinssistä kameraa piti tietysti myös kokeilla. Le Prince kuvasi kahden sekunnin mittaisia otoksia haitarinsoittajasta, Leedsin sillalta ja takapihan puutarhasta, esiintyjinä sukulaisensa. Elokuvat säilyivät valokuvakopioina, jotka koostettiin 1930-luvulla paperifilmiliuskoista. Vasta 1990-luvulla ne tulivat laajempaan tietoisuuteen. Tänä päivänä youtubessa ne esitellään ”maailman vanhimpina elokuvina”.

Roundhay Garden Scene (1888)
Traffic Crossing Leeds Bridge (1888)

Le Prince oli ilmeisen tyytyväinen tekniikkansa kehitykseen, sillä hän kirjoitti vaimolleen New Yorkiin 1890 että hän on tulossa takaisin ja kehotti Elizabethia vuokraamaan liikehuoneiston elävien kuvien esittämistä varten. Ennen lähtöä hän kävi Dijonissa kuittaamassa veljeltään perintöosuutensa. Le Prince oli selvästi vakavissaan. Hänellä oli varmasti jotakin, missä hän näki ansaitsemismahdollisuuksia. Selluloidielokuvaa kankaalle heijastettavaksi? Emme saa koskaan tietää.

Le Princen veli todisti, että Louis Le Prince nousi Pariisin junaan Dijonin asemalla 16.9.1890. Sen koommin häntä ei nähty. Ranskan ja Englannin poliisi etsiskeli häntä tuloksetta. Kuukauden kuluttua katoamisesta yksilinssisen kameran puukotelon rakentanut Frederic Mason ja Le Princen mekaanikko Longley murtautuivat Leedsissä Le Princen työpajaan ja huomasivat että mihinkään ei oltu koskettu. Lloydsin pankin edustaja Richard Wilson otti haltuunsa Le Princen kamerat ja projektorin osat ja luovutti ne Le Princen leskelle. Hän lahjoitti ne 1930-luvulla Englannin tiedemuseolle.

Onnettomuus on poissuljettu mahdollisuus. Jos Le Prince olisi pudonnut junasta, matkatavarat olisivat oletettavasti jääneet vaunuosastoon. Päällekarkaus, ryöstö ja murha voisi tulla kyseeseen, mutta Le Prince oli 190-senttinen eikä kukaan junassa havainnut mitään epätavallista. Vuonna 1890 Le Princellä ei ollut kilpailijoita. 1920-luvulla tuli julki Le Princen veljen pojanpojan epäilys että Le Prince oli vararikon partaalla ja teki itsemurhan. Homoseksuaalisuus on mainittu myös motiiviksi, mutta todisteita siitä ei ole, ja siitäkin on kaksi teoriaa. Toisen mukaan Le Prince teki itsemurhan, toisen mukaan hän suvun painostuksesta katosi maan alle ja kuoli Chicagossa 1898. 1967 Jean Mitry päätyi kysymään Elokuvan historiassaan matkustiko Le Prince lainkaan Dijoniin. Ainoa henkilö, joka väittää nähneensä hänet junassa, oli häntä saattanut Le Princen veli. 1892 Le Princen poika Adolphe tappoi itsensä.

Vuonna 2003 Pariisin poliisin arkistoista löydettiin valokuva vuonna 1890 hukkuneesta miehestä, jonka väitetään olevan Louis Le Princen näköinen.