tiistai, 22. tammikuu 2008
1560: Uhkapeluri, joka edisti matematiikkaa
Klassinen kuvaus: Geronimo Cardano (1501-1576) oli "kunnianhimoinen, epärehellinen, kuumaverinen, itsekäs ja huumorintajuton mies, joka kuitenkin kykeni jalomielisyyteen, ystävällisyyteen ja armottomaan itseruoskintaan". Miksi tällaisten kuvausten tekijät eivät voisi yksinkertaisesti todeta lyhyesti "tämä äijä oli ihminen". Cardano julkaisi 131 teosta ja lisäksi 111 teosta jäi käsikirjoitusasteelle hänen kuollessaan. Hänen tuotantonsa aihepiiri oli laaja: matematiikka, astronomia, astrologia, fysiikka, shakki, rahapelit, muistosanojen taide, ihmeparantaminen, myrkyt, ilma, vesi, unet, virtsa, hampaat, rutto, viisauden sanat, siveellisyysoppi, musiikki, jne, jne. Hänen keksimänsä kardaaniakseli on nimetty hänen mukaansa.
Omien sanojensa mukaan Cardano ruumiillisti parasta ja pahinta mitä renessanssi-ihminen merkitsi. Hänen elämänsä vaiheita on vaikeaa todistaa oikeiksi tai vääriksi. Hän kirjoitti omaelämäkerran, mutta hänen joustava käsityksensä tosiasioista herättää usein kysymyksen, luemmeko minämuotoista romaania vai totuudenmukaista selontekoa. Cardano oli peliaddikti jolla oli ainainen rahapula. Hänen vanhin poikansa teloitettiin murhasta ja nuorempi poika oli lurjus, joka viihtyi ahkerasti vankilassa. Lopulta Cardano itse tuomittiin kerettiläiseksi ja siitä huolimatta nautti elämänsä lopussa paavin lahjoittamaa eläkettä.
Cardanon vanhemmat eivät tulleet toimeen keskenään. Poikana koko perhe pieksi häntä ja lopetti huvinsa vasta kun alettiin pelätä että kyllin pahanpäiväisesti piestynä poika ei jaksaisi kantaa isänsä laukkua, joka oli täynnä lakikirjoja, lääkeoppaita ja piirustusvälineitä. 19-vuotiaana Cardano kirjoittautui Pavian yliopistoon lukemaan lääketiedettä. Syntyperän ja luonteen ansiosta hänelle ei tarjottu hyviä virkoja, joten hän ryhtyi maalaislääkäriksi. Tätä ajanjaksoa Cardano kuvailee sangen idylliseksi: "Pelasin rahasta, soitin musiikkia ja tein kävelyretkiä. Mielialani oli kohottava ja opiskelin vain harvoin. Minulla ei ollut pelkoja eikä kipuja. Sellainen oli elämäni kevät."
Elämänsä kesässä 30-vuotias Cardano meni naimisiin ja muutti Milanoon. Välillä hän asusti köyhäintalossa, mutta hänen osakkeensa kohenivat kun hänet valittiin matematiikan opettajaksi. Cardanon merkittävin teos Ars Magna oli ensimmäinen latinankielinen teos, joka käsitteli pelkästään algebraa. Hän julkaisi useita kirjoja matematiikasta, ja loukkasi kollegojaan paljastamalla kolmannen potenssin polynomin ratkaisukaavan, jonka salaisuuden hänelle runomuodossa kertonut Niccola Tartaglia oli vannottanut Cardanoa pysymään asiasta vaiti. Neljännen asteen ratkaisun keksi Cardanon oppilas Lodovico Ferrari.
50-vuotiaana Cardano tunnettiin yhtenä Euroopan etevimmistä lääkäreistä ja hänet kutsuttiin jopa hoitamaan Skotlannin arkkipiispaa Edinburghiin. Cardanon kuuri astmaattisen arkkipiispan parantamiseksi oli nykytietämyksen valossa sangen järkevä. Ensi töikseen Cardano hävitti piispan höyhenpatjan. Arkkipiispan vointi koheni ja hän palkitsi Cardanon ennenkuulumattomalla palkkiolla, 1800 kruunua kullassa. Cardano paneutui kirjoittamiseen. Hänen teoksensa muistosanojen taiteesta oli Shakespearen lähteenä hänen kirjoittaessaan Hamletin monologia, jossa verrataan toisiinsa kuolemaa ja unta ja lausutaan ohimennen säe "ollako vai eikö olla" (ja siitä pirulauta juuri on kysymys, ärjäisi tähän Vladimir Vysotski.)
Laitettuaan kaikki vaimonsa korut ja arvoesineet peliin ja hävittyään joka ikisen Cardano alkoi kiinnostua kysymyksestä voisiko sattumapeleissä tarjottavan voiton mahdollisuutta lähestyä matemaattiselta kannalta. Hänen 15-sivuinen tutkielmansa aiheesta painettiin vasta 1663 Lyonissa, kun hänen kootut teoksensa julkaistiin. Liber de ludo aleae (Kirja onnenpeleistä) on käytännön käsikirja uhkapelurille, jossa käsitellään kortti- ja noppapelejä ja niihin sisältyviä huijaustapoja. Hän formuloi yksinkertaisen kaavan: jos mahdollisia ja yhtä todennäköisiä lopputuloksia on pelissä n kappaletta ja m on oma veto, silloin todennäköisyys on m/n, esimerkiksi noppaa yhden kerran heitettäessä 1/6. Huomattavan epämerkittävä havainto, mutta ensimmäinen askel alalla, josta tultiin myöhemmin käyttämään nimitystä todennäköisyyslaskenta.
Hauskimpia Cardanon tieteilemiä oppeja oli metoposkopia, kasvonpiirteiden luenta. Jos luonnetta ja tulevaisuutta voi päätellä kämmenen viivoista ja teenlehdistä, niin miksi ei yhtä hyvin otsarypyistä. Cardanus luokitteli 800 erilaista otsan piirrettä, jotka kavalsivat kantajansa ominaisuuksia vastaantulijalle. Kuvassa on muutama esimerkki: a) rauhallinen mies, b) hengellinen mies, c) mies joka tulee kuolemaan väkivaltaisen kuoleman, d) menestyvä sotilas, e) mies jota uhkaa päänvamma, f) myrkyttäjä.
Myrkyttäjä olikin enteellinen havainto. Cardanon vanhimmalla pojalla Giambatistalla oli avio-ongelmia (aivo-ongelmia?), ja koska avioero ei tullut kyseeseen, hän höysti kakun arseniikilla ja tappoi näin vaimonsa ja osan tämän suvusta. Giambatistaa kidutettiin, hänet tuomittiin murhasta ja teloitettiin 1560. Murtunut Geronimo Cardano erosi virastaan ja lähti Milanosta Bolognaan opettamaan lääketiedettä nuoremman poikansa Aldon kanssa. Bolognassa Aldo teljettiin putkaan kahdeksan kertaa kahden vuoden aikana, minkä jälkeen Cardano karkoitti poikansa luotaan, mutta lähetti hänelle edelleen rahaa. 1570 Cardano itse joutui pidätetyksi kerettiläisyydestä syytettynä, koska hän oli laatinut ja julkaissut Jeesuksen horoskoopin. Häntä ei kidutettu eikä pakotettu lausumaan etukäteen saneltua tunnustusta. Sen sijaan hän vain menetti työnsä ja asetettiin julkaisukieltoon. Cardano päätyi Roomaan anomaan anteeksiantoa ja sai uudelta paavilta eläkkeen. Cardano viimeisteli omaelämäkertansa ja kuoli 75-vuotiaana, tarinan mukaan nälkään, jotta ei olisi pettänyt itselleen laatimaansa horoskooppia.
Kommentit