John Allegro (1923-1988) aloitti teologin uransa
menestyksellisesti. Hän oli tähtioppilas Oxfordissa, ja oli mukana 1953
kansainvälisessä tutkijaryhmässä, joka perehtyi vastikään löydettyihin
Kuolleen Meren kirjakääröihin. Hän kirjoitti tästä aiheesta
menestysteoksia, ja oli pidetty luennoitsija Manchesterin yliopistossa,
erikoisalanaan Vanha Testamentti ja vertailevat seemiläiset tieteet.
1960-luvulla alkoi kuitenkin tapahtua odottamattomia. Hän julkaisi sarjan kirjoituksia, joiden perusteella häntä alettiin kutsua raamatuntutkimuksen Liberaceksi, ja jotka vähitellen tekivät hänen akateemisesta urastaan täydellisen lopun.
Ensimmäiseksi
hän ilmoitti päätyneensä siihen johtopäätökseen, että kristinusko on
"fallinen ja huumeinen mysteerikultti, jonka kanssa kukaan meistä ei
haluaisi olla tekemisissä. Raamatun henkilöt näkivät visioita. He
olivat huumetripillä." Seuraavaksi hän alkoi viitata Raamattuun
"tarinointina, jota harrastivat tämä rabbi nimeltä Jeesus, hänen
äitinsä ja isänsä".
Tilanne
huononi entisestään, kun Allegro sai pakkomielteekseen sienet. 1970
julkaistussa teoksessa "Pyhä sieni ja risti" Allegro valaisee meille,
että Raamatun tärkeimmät henkilöt Jeesusta ja Moosesta myöten olivat
käveleviä sieniä, ja Kristuksen viimeiset sanat ristillä olivat ylistys
sienijumalalle. Erään kriitikon mukaan teos häpäisi sienien maineen.
Nopeassa
tahdissa ilmestyneet jatko-osat "Tien pää" ja "Valittu kansa"
todistelivat että Mooses ja hänen seuraajansa olivat kaikki pilvessä
huumaavista sienistä, ja viimein "Kadonneet jumalat" uskotteli, että
Vanhan testamentin jumala oli jättiläismäinen taivaallinen penis, joka
myrskyävässä kliimaksissa ejakuloi siemenen Äiti Maan povelle. Tämä
teos sai Sunday Telegraphin arvioimaan, että siinä on "kaikki se
tuoreus ja yhtäpitävyys mitä voi odottaa, jos keskustelee hyvin
väsyneen miehen kanssa baarissa juuri ennen sulkemisaikaa".
Kun
Allegrolta aiheellisesti kysyttiin, oliko hän kenties itse käyttänyt
sieniä, hän kiisti sen tarmokkaasti. "Minä en olisi niin hemmetin
typerä", hän vakutti.
Kommentit