tiistai, 10. toukokuu 2005
1906: Maissihiutaleilla eroon himojen orjuudesta
Historiaan jääneistä eläimellisten himojen vastustajista on erityisesti muistettava kaksi ravitsemusalan suuruutta, koska he antoivat nimensä kaikkien tuntemille ruokatarvikkeille. Heidän varsinaiset päämääränsä ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja.
Sylvester Graham (1794-1851) kehitti tietysti grahamkeksin. Hän omisti elämänsä vastustaakseen kahta asiaa: huonoja ruokailutottumuksia ja itsetyydytystä. Grahamin mukaan useimmat sairaudet on johdettavissa joko ruokavalioon tai seksiin. Hänen esikuvanaan oli englantilainen pastori William Metcalfe, kasvissyönnin pioneeri, ja hän uskoi vakaasti että tulevaisuudessa parsa tulee syrjäyttämään kahvin.
Grahamia huolettivat eläimelliset himot, jotka ovat lihansyönnin vääjäämätön seuraus. Hän hylkäsi lääketieteen opit, ja väitti, että vatsa on koko ruumiin keskus ja ihminen todella sitä mitä hän syö. Nälkä tai sukupuolinen himo johtaa immuunijärjestelmän kuivumiseen, mistä seuraa sairauksia ja lopulta kuolema. Kaikki tämä voitiin välttää yksinkertaisella tavalla. Fyysinen harjoitus ehkäisi tehokkaasti "öisiä emissioita", kunnollinen ruokavalio piti suolen toiminnan säännöllisenä, ja naineiden parien tuli harjoittaa pidättyvyyttä. Ei ollut suositeltavaa harjoittaa aviollista kanssakäymistä useammin kuin kerran kuussa.
Hänen teoksensa "Luentoja nuorille miehille" 1834 oli ensimmäisiä, jotka valaisivat lukijoita itsesaastutuksen vaaroista. Grahamin eloisa kuvaus tuo silmiemme eteen masturboijan, jonka "ruumis on täynnä sairauksia, hermot riekaleina, ja iljettävä tapa tyrannisoi häntä tutkimattomassa hullun pimeyden kuningaskunnassa." Itsesaastutus oli myös nuoruusiän aknen syy. "Märkivät paiseet kukkivat kasvoissa, rinnalla, selässä ja vyötäröllä, joistakin niistä kasvaa pysyviä syyliä, jotkut niistä purkavat jopa vuosien ajan ällöttävää visvaansa, eikä ole harvinaista, että lopputulos on kuolema."
Grahamin ura oli 1840-luvulla ohitse, mutta hän oli jättänyt syvän vaikutuksen myöhempiin ravitsemustieteilijöihin, joista huomattavimpiin lukeutui tohtori Kellogg.
John Harvey Kellogg (1852-1943) keksi maissihiutaleet, ja hänen motiivinsa olivat erittäin graham-maiset. Maustettu tai jopa pelkästään kuumennettu ruoka oli Kelloggin mielestä tarpeettomasti kiihdyttävää ravintoa. Erityisen vaarallista oli nauttia sellaista aamuisin, kuten tuohon aikaan tapana oli. Ratkaisu oli aamiaismuro. Aamiaismurojen nauttiminen hillitsee eläimellisyyttä ja pitää himokkuuden loitolla, Kellogg uskoi.
Kelloggin perhe oli seitsemännen päivän adventisteja, ja kasvisruokavalio oli hänen kotonaan tapa. 1876 Kelloggista tuli lääkäri Battle Creekin parantolaan, joka oli tunnettu seitsemännen päivän adventistien maailman päämajana. Tähän aikaan Kellogg kannatti fletcherismin nimellä tunnettua ruokailutapaa, joka edellytti että jokaista suupalasta pureskeltiin 32 kertaa, siis kerran jokaisen aikuisen ihmisen hampaan osalle. Horace Fletcher oli amerikkalainen miljonääri, joka erääseen otteeseen eli pelkillä perunoilla 578 päivän ajan. Kellogg muutti mieltään fletcherismin suhteen, kun hän huomasi että liiallinen pureskelu tuhoaa ruoan kuiturakenteet.
Kellogg katsoi tähdelliseksi pidättäytyä kaikesta sukupuolisesta kanssakäymisestä, koska seksi ja terveys eivät hänen mukaansa voineet kuulua yhteen. "Erektio", Kellogg sanoi, "on lipputanko haudan päällä". Itsetyydyttäjiltä oli pääsy parantolaan kielletty, ja hän suositteli parannuskeinoksi ympärileikkausta, joka pitäisi vielä suorittaa mieluummin ilman kipulääkitystä, jotta toimenpiteen aiheuttama lyhyt tuska aikaansaisi terveen vaikutuksen tajunnassa. "Naisten osalta kirjoittaja on havainnut, että klitoriksen käsitteleminen puhtaalla hiilivedyllä on erinomainen keino välttyä epänormaalilta kiihotukselta."
Kellogg ryhtyi kehittelemään lukuisia talon erikoisuuksia, kuten karamellimurokahvin, bulgarian jugurtin, ja lihan vastikkeeksi prutoosin ja nuttoosin, joista jälkimmäinen valmistettiin yksinomaan pähkinöistä. Hän kirjoitti tutkielman "Pähkinät voivat pelastaa ihmisrodun", ja samalla hän tuli keksaisseeksi maapähkinävoin.
Parin vuoden päästä hän loi menestysartikkelin nimeltä "Granula", joka oli ohra- ja maissijauhoista leivottu keksi. Siihen asti maailman ainoa muro oli nimeltään sattumoisin myös "Granula", mistä hyvästä Kellogg haastettiin oikeuteen. Kellogg osoitti mielikuvituksensa suuruutta ja vaihtoi tuotteensa nimeksi "Granola". Uuden oikeudenkäynnin jälkeen Kellogg luopui koko keksistä, ja alkoi tarjota potilailleen ensimmäistä paahdettua vehnämuroa nimeltä "Granose". Tuotanto alkoi pienessä ladossa parantolan takapihalla, ja pian Battle Creekiin alkoi nousta murotehtaita kuin sieniä sateella. Kaupunkiin oli iskenyt murokuume.
Tohtori John Kelloggin veljellä Williamilla ei ollut silmää Johnin terveys- ja siveyspoliittisille ajatuksille, mutta rahan hän haistoi. 1906 perustettiin Battle Creekin Paahdettujen Maissihiutaleiden Yhtiö, josta John Kellogg omisti aluksi osake-enemmistön. William Kellogg osti muilta osakkailta kaikessa hiljaisuudessa heidän osuutensa, ja niin hänestä tuli yhtiön johtaja.
Yllättäneekö enää, että tohtori Kelloggin suuren mielenkiinnon kohde oli peräaukko. Hän oli vakuuttunut, että 90% sairauksista liittyi vatsan ja suolen toimintoihin. Jokainen parantolaan saapunut potilas sai pian tuntea omassa nahassaan, että suolisto on kauhea putkisto täynnä myrkkyjä, joista piti päästä eroon. Huuhtelua suoritettiin sekä ylä- että alakautta. Suurena apuna tässä oli peräruiskekone, joka pystyi ruiskuttamaan litroittain vettä muutamassa sekunnissa. Toimenpiteen jälkeen potilas sai niellä kolpakollisen jugurttia, jolla luotiin suolistoon uusi, puhdas bakteerikanta.
John Kellogg kuoli 91 vuoden iässä, yhä täynnä tarmoa, tehden 15-tuntisia työpäiviä. Kuollessaan hänellä oli yli 30 patenttia, joihin kuuluivat mm. inhalaattori ja sähköhuopa.
Kommentit