Lipogrammiksi kutsutaan kirjoitusta, josta on jätetty pois yksi tai useampi tietty aakkonen. Antiikin Attikassa mainitaan alan taitajana Hermionin Lasus, joka kirjoitti hymnin täysin ilman s-kirjainta, jotta vältyttäisiin ärsyttävältä sihinältä, joka pilaisi kuoroteoksen. Yhdysvalloissa 1939 sai kirjailija Ernest Vincent Wright valmiiksi 267-sivuisen romaanin Gadsby, todistaakseen että englannin kielen yleisin kirjain e ei ole korvaamaton. Koko teoksessa ei esiinny e-kirjainta ensimmäistäkään kertaa. Suomen kielessä vastaava saavutus edellyttäisi varmaankin a-kirjaimen eliminoimista.

Wright aloitti työnsä sitomalla kirjoituskoneen e-näppäimen langalla pysyvästi alas, jotta hän ei vahingossakaan käyttäisi sitä niiden vain viiden ja puolen kuukauden aikana, jotka hän kulutti teoksen kirjoittamiseen. Wright toteaa kirjansa esipuheessa: "Ensin kokonainen armeija pieniä e-kirjaimia kansoitti työpöytäni, valmiina astumaan palvelukseen heti kutsusta, mutta kun jatkoin kirjoittamista kiinnittämättäkään huomiota niihin, ne tulivat levottomiksi. Sitten ne kuiskailivat kiihtyneenä keskenään ja hyppivät kynäni päälle valmiina tunkemaan itsensä heti sopivaan väliin."

Valitettavasti tekstin luontevuudelle tästä koitui seurauksia, jotka voi helposti kuvitella. Eräs elämäkerturi toteaa että Gadsby näyttää ja kuulostaa siltä, kuin sen olisi kirjoittanut "puukorvainen avaruusolento". Kun teos oli latomossa, Wright oli jo vakavasti sairas, ja ilmestymispäivänä tekijä kuoli. Teoksella on nykyään huomattava keräilyarvo.

1969 ranskalainen kieli-iloittelija Georges Perec (1936-1982) toisti tempun ranskan kielellä ja julkaisi 300-sivuisen dekkarin La Disparition, jossa ei myöskään esiinny yhtäkään e-kirjainta. Tuloksen hämmästyttävästä luontevuudesta kertoo kaiken, että kustannustoimittajakaan ei huomannut, että teoksessa olisi ollut mitään omituista. Käyttämättä jääneet e-kirjaimet Perec säästi seuraavaan teokseensa, satasivuiseen pienoisromaaniin, jossa e oli ainoa käytetty vokaali. Perec oli melkoinen ilmiö jo sinänsä afrokampauksessaan ja pukinparrassaan. Anagrammit, palindromit ja sanaristikot, jotka riittäisivät muille jo saavutuksiksi sinänsä, olivat hänelle pelkkää sormiharjoittelua.

Jos suomen kielellä yritettäisiin kehittää teos, johon ei sisälly yhtäkään ensimmäisen äänteen esiintymää, voi miettiä, olisiko lopputulos siihen kulutetun työmäärän veroinen. Kuitenkin tiettyjä kiertoteitä käyttämällä tehtävä lienee selvitettävissä. Teknisesti lähinnä käyttökelpoinen sovellus olisi ehkä käyttää ä-äänteeseen liittyviä termejä, millä kierrettäisiin suomen kielen yleisintä äännettä käyttävät termit. Nykysuomen leksikoni olisi pidemmän päälle yrityksessä välttämätön työväline. Ehkä se myös häiritsisi teoksen tekijää, sillä kielletty merkki esiintynee nykysuomen leksikonin lehdillä keskeytyksettä. Kenties joku yrittäjä inspiroituu näistä esimerkeistä.