Koska itsekutakin alkaa vaivata dementia jossakin vaiheessa, parempi varautua siihen ennemmin kuin myöhemmin. Myöhemmin sitä ei kuitenkaan muista. Kuten Kari Suomalainen totesi, "Ensin unohtaa laittaa kahvin, mutta muistaa veden. Sitten muistaa kahvin, mutta unohtaa veden. Kun viimein on muistanut kahvin sekä veden, niin odottaa turhaan, koska on unohtanut kääntää katkaisijaa. Näin se Alzheimer alkaa."

Ehdokkaamme maailman kaikkien aikojen hajamielisimmäksi mieheksi on Sussexin pikkukaupungin Thames Dittonin pastori George Harvest (1721-1789). Kelpo pastori oli niin suuressa määrin kävelevä sosiaalinen katastrofi, että hänen edesottamuksensa tallennettiin tarkkaan meidän kaikkien suureksi iloksemme.

Vaikka pastori Harvest sai Oxfordissa klassisen koulutuksen, se ei horjuttanut hänen uskoaan kummituksiin, peikkoihin ja keijukaisiin. Hän piti suuresti teatterista, mutta hänen oma näyttämöuransa jäi kovin vaatimattomaksi, koska hän ehtimiseen möläytti lavalla jotakin asiaankuulumatonta.

Pastori Harvest nautti kuitenkin 300 punnan vuosituloja ja oli päätyä naimisiin piispan tyttären kanssa. Onnellisen parin yhteiselo oli sangen lyhyt. Hääpäivänä Harvest unohtui kalaan. Morsian purki liiton ennen kuin se oli alkanutkaan. Niinpä alettiin puhua että pastorin muisti oli kuin seula. Hän saattoi aloittaa kirjeen osoittamalla sen yhdelle henkilölle, jatkoi kirjoittamalla toiselle henkilölle ja postittaa sen kolmannelle, joka ei saanut selvää keneltä se on peräisin, koska allekirjoituskin oli unohtunut. Oli täysin selvää, että kukaan ei halunnut lainata hänelle hevosta, koska herra Harvest yksinkertaisesti kykeni hukkaamaan sen altaan. Klubille mennessään Harvest poimi maasta erikoisen kiven, ja poimi sen talteen ystävänsä tutkittavaksi. Sitten hän tarkasti taskukellosta oliko hän myöhässä. "Meillä on seitsemän minuuttia aikaa", Harvest totesi, heitti kellonsa jokeen ja pisti kivenmurikan kellotaskuunsa.

George Harvestin toinen tilaisuus aloittaa auvoisa perhe-elämä ei sujunut sen mallikkaammin. Hän oli tutustunut herttaiseen tyttöön, jolla oli omaisuuttakin. Määräpäivänä appiukon vaunut saapuivat noutamaan sulhasta kahville morsiamen ja hänen isänsä luokse, mutta kuinka ollakaan, hra Harvest oli haihtunut maan päältä. Hän oli lähtenyt aamuseitsemältä kotoaan, eikä kukaan tiennyt minne. Ennen illankoittoa morsiamen kynnykselle tupsahti hikinen ja likainen hra Harvest, joka oli suurenmoisesta säästä nauttien taivaltanut Richmondiin asti, missä hän oli tavannut tuttuja ja ryhtynyt syömään ja silloin vasta hän oli muistanut mokoman pikkujutun. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja ravasi salamana takaisin. Toinen morsianehdokas suhtautui tapaukseen kuten edellinenkin, eikä halunnut enää eläessään nähdä häntä. George Harvest mainitsi useasti myöhemmin, että tuo päivä oli hänen elämänsä onnellisin.

Elämäkerturit muistavat korostaa, että herra Harvest oli tervejärkinen mies, mutta hänelle oli jotakuinkin mahdotonta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Hänen puheenvuoronsa vääntyivät eittämättä kiinnostaviksi, mutta niistä oli useinkin vaikea löytää juonta. Aika, paikka ja seura eivät merkinneet hänelle tuon taivaallista, mikä oli suuri huvituksen ja tyrmistyksen aihe 1700-luvun oloissa, joissa sivistys tarkoitti yksinomaan hyviä pöytätapoja, ja kun katsoo niitä, jotka tänään sivistyksestä suurinta meteliä pitävät, niin voi todeta että heidän sivistyskäsityksensä ei ole noista ajoista suuremmin syventynyt.

Lady Onslown illanvietossa Harvest yhtäkkiä nousi ylös ja uutisoi kaikille läsnäolijoille, että hänpä menee nyt "boguoyhin", millä hän tarkoitti tiettyä eristettyä ja suosittua vierailukohdetta. Vaikka sana oli hänen oma keksimänsä, viesti meni perille. Ladyn seurue nuhteli ystävällisesti pastoria, joka otti opikseen. Seuraavana päivänä Harvest nimittäin ilmoitti "Hyvät rouvat, en ole menossa paikkaan jota kutsun buguoyiksi". Onslown perhe, joka muutoin oli pastoriin mielistynyt, ottikin tavakseen muistuttaa Harvestia tilanteesta huutamalla "College! College!" aina kun Harvest oli tekemässä etikettimöhläyksiä. Toisen kerran Harvestia ärsytti iso sontakärpänen joka laskeutui läsnäolevan rouvan hilkkaan. Koska Lady Onslow oli pistäytymässä muualla (kukaties paikassa jonka nimi on buguoyi), Harvest kohotti kätensä julistaakseen rouvan ja kärpäsen mieheksi ja vaimoksi ja näin taitavasti kärpästä hämättyään iski sen hengiltä rouvan päätä vasten niin että hänen korvansa soivat vielä seuraavana päivänä. Onslow saapui paikalle parahiksi ja Harvest pyysi nöyrästi anteeksi että hän ei tiennyt mikä häneen meni.

Missä Harvest yöpyikin, oli varmaa että hän käytti jokaista mahdollista esinettä jokaisella mahdollisella tavalla väärin. Hän pesi suunsa ja hampaansa potassa, virtsasi vatiin tai pulloon, pyyhki itsensä lakanoihin, eikä ollut harvinaista että hän kömpi vuoteeseen saappaat jalassa. Hän arvosti hyvää ruokaa ja seurassa täytti joka kerta oman lasinsa, jos huomasi että se ei ollut aivan täysi. Yleensä tämä johti siihen että Harvest ainoana humaltui.

Harvestin ulkoasu tuntuu olleen tyypillisen hajamielisen professorin oloinen. Jos hänellä oli sattumalta puhdas paita, niin parta oli ajamatta. Sukat olivat usein eri paria. Kun hänelle tästä huomautettiin, hän vastasi itsestään kolmannessa persoonassa puhuen "tosiaankaan hän ei ole erityisen täsmällinen". Hän kulki mielellään jalkaisin säästä riippumatta, mikä teki hänen kengistään parin savimöykkyjä, joita ei tietenkään puhdistettu koskaan. Tuohon aikaan Sussexissa riehui valtoimenaan maantierosvoja, mutta herra Harvestin ei tarvinnut huolestua sellaisista, sillä hän kantoi mukanaan korkeintaan puolipennistä, ja senkin hän tavallisesti hukkasi liivintaskuihinsa, joihin oli tungettu jo tupakkaa, ruutia, lieroja kalansyöteiksi ym. roinaa. Vierailevana saarnaajana eräässä jumalanpalveluksessa hän oli tunkenut taskuihinsa kolme erillistä saarnaa jotka menivät sekaisin. Ääneen lukiessaan hän paikkaili tilannetta improvisoidusti parhaansa mukaan, kunnes suntio kiipesi tuoliin huomauttamaan että seurakunta on suvainnut poistua.

Calaisissa Harvest mietiskeli geometrian ongelmia ja hukkasi matkakumppaninsa. Hän huomasi olevansa yksin vieraassa ranskalaisessa kaupungissa osaamatta puhua sanaakaan ranskaa, mutta sen hän ihme kyllä muisti, että hänen residenssinsä nimi oli Silver Lion. Hän pisti hopeisen shillingin kolikon suuhunsa ja alkoi imitoida karjuvaa leijonaa. Esitys herätti siinä määrin kunnioitettavaa mielenkiintoa, että sotilas joka talutti Harvestin majataloon, piti häntä karanneena mielipuolena.

1800-luvun elämäkerturi mainitsee, että pastori Harvest oli huvittavaa seuraa, ja jos joku epäilee hänen henkisiä kykyjään, sopii tutustua hänen painettuihin saarnoihinsa, joista ei eleganssia puutu. Siihen tuskin tarjoutuu tilaisuutta, mutta uskokaamme näin.