"En halua muuttaa maailmaa. Nykyinen on jo kyllin huono." -Jacques Tati


Anteeksi, että sotkeudun taas ajankohtaisiin asioihin.

Viikon aikana on näytelty suurta nettidraamaa. Vastakkain ovat vakava mies vakavalla asialla ja iloiset nihilistit. Kun asetelma on tällainen, niin tiedämme jo etukäteen, kumpi voittaa, mutta se ei ole tässä tärkeää. Kyseessä on uusin tapaus, jossa koetellaan sananvapauden rajoja. Haluan esittää kommentaarin.

Argentiinalaissyntyisen suomalaisen blogistin Enrique Tessierin tuotanto on voimallisesti perussuomalaiskriittistä, eikä hän salaile sitä, että hän on omasta mielestään oikeassa. Hänen mustavalkoinen antinsa herätti huomiota suomalaisen internetin älyvapaimmassa paikassa Ylilaudalla, ja jossakin vaiheessa röllääjät antoivat hänen tietää asiasta. Tapahtui väistämätön yhteentörmäys, viestintäkatastrofi, joka hänen mielestään oli esimerkkitapaus siitä, kuinka "rasismi leviää, istutetaan ja kukkii internetissä", mikä teki tapauksesta tietysti vielä hauskempaa kuin mitä se olikaan. Tessieri julkaisi blogauksen, jossa hän kutsui facebookista löydettävän kuvansa käyttöä "kaappaukseksi" ja osoitti että Ylilaudan kielenkäyttö oli rumaa ja muukalaisvihamielistä ja ottaa sanastonsa Anders Breivikilta. Tämän voin hyvin uskoa. Breivikin hirmutekojen jälkeen hänen terminologiastaan, jota kukaan ei vieläkään ymmärrä paitsi hän itse, on tullut kansainvälinen meemi, jolla kuvataan yleisvasemmistolaisia pyrkimyksiä hyvässä ja pahassa.

Tämä blogaus keräsi heti röllääviä kommentteja, joissa parodioitiin isäm maan puolustajien kielioppia ja järjenjuoksua tyyliin "Jokainen musta tietää mitä toinen musta ajattelee ja itä-aasialaisilla oli varmaan jokin suuri yhteinen kokous jossa päätettiin että itä-aasialaiset ovat nörttejä ja naisemme ovat alistuvia." Ja tämä naama pokkana. Huumorimittarin viisari ei näyttänyt värähtävän.

Ylilaudalla heti ensimmäisessä ketjussa postattua kansainvälistä assburger-mannekiinia Spede Pasasta blogisti ei huomannut, eikä varmaan tiennyt myöskään kuvan merkitystä. Niinpä hän teki seuraavan kohtalokkaan virheen. Hän nimittäin onneton jatkoi. Seurasi osa 2, jonka kommenttiosio, joka lienee blogin historian pisin, muuttui siinä samassa liveroolipeliksi, jossa ties kuinka moni otti ties kuinka monta henkilöllisyyttä itselleen ja parhaassa tapauksessa kukaties väitteli vielä eri nimimerkeillä itseään vastaan.

Osassa 3 blogisti oli seurannut siinä määrin Ylilautaa, että häntä tervehti argentiinalaisen maanmiehen postaama hävytön kuva. Näin vähällä vaivalla pystyy internetissä tekemään itsestään kansainvälisen julkkiksen. Monet yrittävät tarkoituksella tehdä itsestään nettisupersankareita ja aniharva heistä onnistuu. Kiitokseksi heidän pyrkimyksiään pilkataan yleisesti. Tessieri onnistui siinä täysin vahingossa. Kiitokseksi häntä pilkataan yleisesti. Hän on jättänyt tutkintapyynnön poliisille.

Opimme, että emme opi mitään, sillä netin oudoimmissa kolkissa, joissa mikään ei ole pyhää, toimitaan internetinkäyttäjien tavoilla, jota tavalliset netinkäyttäjät eivät koskaan tule ymmärtämään.

Kuvalautojen maailmassa mikään ei ole mitään eikä kukaan ei ole mikään. Korkeintaan voi kuvitella saavansa mukamas pisteitä esittämällä kärkevän radikaaleja kantoja, mutta sitä ei pidä tehdä liian läpinäkyvästi tai silloin munaa itsensä. Sanomattakin on selvää, että kuvalaudat erityisesti keskittyvät juuri siihen, että ne tarjoavat anonyymeille ihmisille tilaisuuksia munata itsensä, mikä on mielestäni tavattoman terveellistä. Sillä kuvalautojen maailma on pakopaikka propagandan kiillottamalta todellisuudelta, jossa kaikki on samaan aikaan sekä taattu että samalla saavuttamattomissa. Jäljelle jää ikuinen hämärä monitorin hohteessa ja pysyvä ikävyys, joka etsii jotakin, mikä viihdyttäisi.

Totiset, mille tahansa asialle omistautuneet ihmiset ovat kuvalautojen silmissä joko rajattoman koomisia tai sietämättömän rasittavia, joten heidät luokitellaan automaattisesti eriasteisiksi mänteiksi. Mikä tahansa aikaa ja syventymistä edellyttävä harraste on kuvalaudalla autismin merkki. Henkilö, joka haluaa oikaista virheellisiä tietoja tai on huolissaan esimerkiksi suomalaisten itsestään antamasta kuvasta, on kuvalaudan mielestä huumorintajuton assburgeri, jonka pitäisi älytä painua muualle jos hän haluaa asiallista keskustelua. Se olisikin luultavasti järkevin vaihtoehto, sillä on kategorisesti väärin kutsua kuvalautoja edes foorumeiksi. Ne ovat karnevaali. Ja toisin kuin foorumeilla, postaukset katoavat taivaan tuuliin nopeassa ajassa. Ne tulevat ja menevät kuin syksyn lehdet. Huomenna on taas uudet skandaalit, ne samat vanhat. Ja samat pellet hyppelevät areenalla esittämässä päivittäisiä numeroitaan, koska kyseessä on sosiaalinen addiktio ennen mitään muuta.

On muuten suurenmoisen tervetullut kansallisen itsetunnon merkki, että netissä on muutamia paikkoja, joissa pitkät pierut välitetään siitä, minkälaisen kuvan suomalaiset antavat itsestään. Suomalaisten jonnejen tietoisen lapselliset raidit, joissa postataan ripulikuvia erimaalaisille kuvalaudoille, ovat jo joka tapauksessa tuoneet suomalaisille maineen mongolilaumana (mitäs me vinosilmäiset fingolit), joiden varalta toisinaan blokataan pois koko maan ip-osoiteavaruus. Yllättäviä liittojakin solmitaan. Vuodenvaihteessa taisi Suomi hyökätä venäläisiä kuvalautoja vastaan ainakin muutaman brasilialaisen avustuksella. Sittemmin venäläiset kuvalaudat pistettiin pois pelistä Putin-nuorison harrastaman ddossauksen ansiosta, mutta se oli toinen juttu, joka kuuluu sarjaan vapaa sana Venäjällä.

Varsin pian kommenttiosioon saapui omalla nimellä Ylilaudan veteraanimoderaattori, joka kertoi selvästi, mihin kuvalautojen toimituspolitiikka perustuu. Moderointi on välttämätön paha, jota halutaan niin vähän kuin mahdollista. Tiivistys: Miksi sallimme toisten loukkauksia, emmekä sensuroi niitä? Koska meistä internet ei ole vakavaa liiketoimintaa. En sano, että on ok nimitellä jotakuta mutakuonoksi. Me vain emme sensuroi sitä. Jätämme vastuun kirjoittajalle. Rikosasiat menevät poliisille. "Olemme kiinteässä yhteistyössä poliisin kanssa ja olemme auttaneet viranomaisia yli 50:ssä tapauksessa yhden vuoden aikana. Muuan keskusrikospoliisin etsivä sanoi meille "On hyvä että Ylilauta on olemassa, koska sen avulla mädät omenat erottuvat ennen kuin he tekevät jotain pahaa."

Etnisten suhteiden neuvottelukunnan suosituksen vastaisesti nimimerkkiä käyttävä kommentaattori Eyeopener oli aivan toista mieltä. "Sananvapaus ei ole absoluuttinen oikeus", Silmänavaaja jyrisi. No pahus, sittenhän sitä kohti pitäisi pyrkiä edes muutaman askeleen verran hyvitykseksi siitä että 2000-luvulla on peruutettu kaksi kilometriä pakkia vastakkaiseen suuntaan. "Moderaattori kiistää sivuston vastuun, myös oman vastuunsa! Tämä näyttää selvästi, kuinka sivusto suhtautuu keheen tahansa henkilöön." Täsmälleen, keneen tahansa henkilöön. "Lisäksi sivusto sallii ihmisten kirjoittavan ja (tässä kohdassa kirjoittaja kiihdyksissään nähdäkseni sotkee sanat commute ja communicate) toisista ilman minkäänlaista arvokkuutta ja kunnioitusta." Katos pakanaa, kerrankin muuta kuin juhlapuheita ja propagandaa, mainiota. Kuulen jo Bahtinin taputtavan käsiään. Lopuksi kirjoittaja toivoi, että tällaiset mielipiteet tulee "paljastaa" ja haastaa.

Minulle on arvoitus, mitä ihmeen paljastamisen tarvetta on postauksissa, jotka ovat kuvalaudoilla hyvinkin suorasukaisia. Etenkin kansainvälisissä osioissa kuvalaudat ovat täydellinen karuselli. Venäläiset tekevät Putinista ja Medvedevistä kuvamanipulaatioilla kirjaimellisesti munapäitä, israelilaiset kertovat keskitysleirivitsejä, amerikkalaiset alistuvat siihen että heitä pidetään idiootteina läskeinä, ruotsalaiset mainostavat olevansa homoja vaikka eivät olisikaan, saksalaiset kohauttavat olkapäitään ja myöntävät että totta kai me olemme natseja ja suomalaiset kutsuvat itseään fingoleiksi. Tervetuloa internetiin.

Kun kaikki hybris, joka on sama asia kuin korrektius, on riisuttu, olemme kaikki todella sitä mitä olemme: ei kauhean kehuttavia alastomia luontokappaleita, joilla ei ole mitään syytä kuvitella yhtään mitään itsestään, ja silloin kuin taikaiskusta tässä ääriliberaalissa, jopa anarkistisessa vapauden ympäristössä toteutuu juuri se, mitä niin kauan niin suureen ääneen on huudettu: veljeys ja tasa-arvo. Tätä taustaa vasten Vakava Henkilö, joka kokee että yksilöiden tai kansanryhmien kunniaa on loukattu, tekee suurimman mahdollisen kuviteltavissa olevan synnin. Hän on ylentänyt itsensä.

Näin sen voisi nähdä hyvällä tahdolla. Se ei ole ainoa mahdollinen tahto.

Kansainvälisten osioiden iänikuisten "meidän maa on parempi kuin teidän maa" -ketjujen todellinen tarkoitus on paljastaa muista postaajista tarpeetonta ja turhaa peppukipeyttä, ts. häpeän ja alemmuudentunnon aiheita. Niille sitten nauretaan, paitsi jos paikalla on totinen ja loukkaantuva ilkeilyn kohteena olevan maan edustaja, mikä johtaa riitelyyn, jota seuraa sivusta kuin autokolaria. Venäläiset eivät tarvitse riitelyyn edes muiden maiden edustajia. Mikä tahansa venäläisten aloittama ketju Venäjästä muuttuu nopeasti kyrillisillä kirjaimilla kirjoitetuksi vuodatukseksi.

Blogikommentointi jatkui kutsumalla kuvalaudalle postaajia "blogaajiksi" (ovatko nämä ihmiset tulleet nettiin eilen vai toissapäivänä?) ja toistamalla kuviota vakava henkilö vastaan nihilisti. Se ristiriita on helposti kuvailtavissa: Se ei ratkea. Kommentoija, joka vakavissaan ihmettelee ääneen, kuinka Ylilauta voi kehottaa helposti järkyttyviä ihmisiä "kääntymään 360 astetta ja jatkamaan matkaa", koska sehän on geometrisesti mieletöntä, on todella aivan väärässä paikassa ja tekisi itselleen parhaan mahdollisen palveluksen etsimällä parempaa luettavaa.

Ville Hautakankaan tilannearvioon on helppo yhtyä. "Kaiken järjen vastaisesti olemme tilanteessa, jossa "suvaitsevaiset" ihmiset, usein omaa kilpeään kiillottaakseen, mainostavat ja kiihottavat "suvaitsemattomia". Molemmat kyllä kirjoittelevat omalla nimellään toisistaan, omille hurraaville seuraajilleen. Yhteistä kummankin osapuolen itsetärkeimmille ja herkkänahkaisimmille pösilöille on, että nämä eivät tajua, miten Internet tai sen lukuisat eri kulttuurit toimivat, eivätkä mitenkään viitsi edes perehtyä asioihin. Eivätkä suostu keskustelemaan toistensa kanssa, korkeintaan provosoimaan vastapuolta. Mitä tämä on, ellei suvaitsemattomuutta? "Ei niiden kanssa voi keskustella." Yrittäisitte edes."

Radikaaleinta, mitä tällä hetkellä tiedän, on kieltäytyä joutumasta Vakavien Ja Tärkeiden Asioiden orjuuttamaksi. Ehdotan, että kun kadulla tulee vastaan poliitikko tai yhteiskuntavaikuttaja, minkämerkkinen tahansa, niin häntä ei syljettäisikään silmään. Hänelle voisi nauraa, päin naamaa, suoraa huutoa. Pahitteeksi ei olisi sekään, että saisimme joihinkin vaaleihin ehdokkaaksi edes yhden antipoliitikon mallia Hunter S. Thompson, joka lupaa repiä kadut auki ja päällystää ne turpeella, nyt kun Veltto Virtasesta ei ole aikoihin ollut yhtään mihinkään.