Yhdysvaltojen ensimmäinen naispuolinen presidenttiehdokas Victoria Woodhull (1838-1927) olisi sensaatio vielä tänäkin päivänä. Häntä on kuvailtu monilla sanoilla, jotka kaikki tuntuvat olevan hänen tapauksessaan liian lieviä.

Woodhullin äiti oli ennustajatar, ja sovelsi hypnoositerapiaa lapsiinsa. Victoria alkoi keskustella henkien kanssa kolmevuotiaana, ja paljasti myöhemmin ystävilleen, että hänen ainoat lapsuudenystävänsä olivat enkelit. Kun eräänä kesänä paikallinen mylly tuhoutui, Victorian isää epäiltiin tuhopoltosta. Siitä alkaen koko perhe vietti vuosikausia tien päällä, kiertäen kaupungista toiseen myymässä vihannesmehuista keitettyjä patenttilääkkeitä. Kun Victorian nuorempi sisar Tennessee paljasti, että hänelläkin on yhteys henkiin, niin heidän isänsä kehitti vetonaulaksi spritistiset istunnot, joita hänen viehättävät nuoret tyttärensä ohjasivat. Ennen 16:tta ikävuottaan Victoria oli nainut lääkärin nimeltä Canning, jolle hän synnytti kaksi lasta, pojan nimeltä Byron ja tytön nimeltä Zulu. Canning ei kuitenkan kauaa viihtynyt koti-isänä, vaan yksinkertaisesti lähti matkoihinsa, keskittyen siitä eteenpäin ryyppäämiseen ja naisseikkailuihin. Tämä ei estänyt tietenkään Victoriaa jatkamasta spritististä uraansa, vaan hän edelleen järjesti näytöksiä sisarensa kanssa yhden dollarin pääsymaksusta per nuppi. Kun ohjelmistoon lisättiin ennustaminen ja magneettiparannus, kiinnostunutta yleisöä jonotti jatkuvasti sisään, erityisesti miehiä.

Tässä vaiheessa Victoria oli huomannut, että Demosthenes ohjasi hänen elämäänsä. Hän kysyi Demostheneen neuvoa monissa ongelmissa, ja kun Demosthenes osoitti Victorialle että tämän pitäisi hankkiutua St.Louisiin, Victoria noudatti neuvoa. St.Louisissa Victorian vastaanotolle saapui komea asiakas, eversti James Harvey Blood. Heti kun Victoria näki Bloodin pulisongit, hän tunsi olevansa mennyttä. Hän vajosi transsiin, huusi että heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen, ja vannotti everstiä, että heidän pitää mennä naimisiin. Valitettavasti kumpikin oli jo naimisissa omalla tahollaan, mutta Victorian mielestä sillä ei ollut merkitystä, koska "ilman voimat" ovat antaneet heille siunauksensa.

Blood jätti vaimonsa ja lapsensa, ja Victorian salongista muodostui boheemien ja radikaalien kokouspaikka. Tämä rauhaisa ajanjakso jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä seuraavaksi Demosthenes johdatti Victorian luokse Amerikan rikkaimman miehen, Cornelius Vanderbildtin. Vanderbildt oli sairas mies, jota virallinen lääketiede ei ollut pystynyt auttamaan. Kaksi maineikasta ihmeitä tekevää sisarusta oli yhtä hyvä vaihtoehto kuin mikä muu tahansa, koska hänellä ei ollut mitään hävittävää. Eipä aikaakaan, kun Vanderbildt ja Tennessee olivat rakastavaisia. Vanderbildt kysyi Victorialta neuvoa pörssiasioissa, mutta lopetti sen pian huomattuaan, että hänen omat liikemiesvaistonsa olivat tarkemmat kuin parituhatta vuotta sitten kuolleen kreikkalaisen puhujan. 1870 Woodhullin sisarukset kuitenkin avasivat meklaritoimiston Wall Streetille, ensimmäisen koskaan jota naiset johtivat. Liikeasiat sujuivat, ja he vuokrasivat ylellisesti sisustetun kartanon.

Kolme kuukautta tämän jälkeen Victoria ällistytti New Yorkia ilmoittamalla, että hän asettuu ehdolle presidentiksi. Koska hän oli osoittanut olevansa liikeasioissa miesten veroinen, hän toimisi  äänioikeudettomien Amerikan naisten puolesta myös poliittisella areenalla. Hän kampanjoi kaikkialla maassa, ja perusti sanomalehden, jossa esitteli näkemyksiään. Siinä oli totisesti lukemista. Victoria kannatti artikkeleissaan vapaata rakkautta, aborttia, syntyvyydensäännöstelyä, laillistettua prostituutiota, kasvissyöntiä, magneettiparannusta, ja helpompia avioerolakeja. Hän onnistui hankkimaan avioeron ja meni naimisiin eversti Bloodin kanssa, löytääkseen seuraavaksi kynnykseltään ex-miehensä, joka oli tuhonnut terveytensä viinalla ja morfiinilla. Victoria sääli Canningia, ja päästi hänet kartanoonsa. Pahaksi onneksi Victorian äiti vihasi eversti Bloodia niin, että väitti poliisille tämän hyökänneen hänen kimppuunsa, ja paljasti samalla maailmalle, että Victoria asui molempien rakastettujensa kanssa saman katon alla. Kuten arvata saattaa, lehdistö alkoi hekumoida presidenttiehdokkaan sukupuolielämän kustannuksella.
 
Voisi kuvitella, etteivät asiat olisi enää voineet mutkistua enempää. Kyllä vain ne voivat. Seuraavaksi näyttämölle astui Victorian "ystävä" Stephen Pearl Andrews, joka puhui kolmeakymmentä kieltä, ja oli kirjoittanut jopa kirjan kiinaksi. Häntä seurasi uusin poikaystävä Theodore Tilton, jolla oli taustallaan huomattava skandaali. Tunnettu saarnaaja Henry Ward Beecher oli nimittäin vietellyt Tiltonin vaimon. Hirmustunut Victoria vannoi paljastavansa maailmalle Beecherin tekopyhyyden, ja - mikä vielä kummallisempaa - yritti maata hänen kanssaan. Kiristyksen uhriksi joutunut Beecher itki valtoimenaan ja rukoili polvillaan Victorialta, että tämä armahtaisi hänet. Victoria ei myöntynyt. Hän piti Steinway Hallissa puheen, jossa hän avoimesti julisti vapaan rakkauden sanomaa, ja esitti saarnaaja Beecherin halveksittavana esimerkkinä, mutta yleisölle tämä oli jo liikaa. Victoria heitettiin ulos vuokrakartanostaan, ja hän nukkui yönsä jalkakäytävällä, kunnes vihdoin sai yömajan pitäjän suostutelluksi päästämään hänet sisään. Meklariliikkeen kanssa ei haluttu olla tekemisissä. Vanderbildt peruutti tukensa. Vain suffragetit seisoivat hänen rinnallaan. Victoria ja Tennessee päättivät, että Amerikan kansan on kuultava koko totuus Beecherin tapauksesta, ja heidän lehtensä erikoisnumerossa 1872 paljastettiin koko tarina. Tämän seurauksena heidät pidätettiin epäsiveellisen julkaisun levittämisestä, ja lukittiin puoleksi vuodeksi telkien taakse, kunnes tuomioistuin totesi heidät syyttömiksi.

1877 Vanderbildt kuoli, ja Victorialle kerrottiin, että hänelle on testamentissa myönnetty 100 000 dollaria. Victoria nosti osuudestaan etumaksun ja karisti sisarensa kanssa Amerikan tomut jaloistaan. Lontoossa Victoria tapasi menestyvän pankkiirin John Biddulph Martinin. Martin oli kolmenkymmenenkuuden, Victoria 45-vuotias. Martinin suku vastusti Victoriaa, joka päätti esiintyä siitä eteenpäin viattomana marttyyrina, jonka maine on epäoikeudenmukaisesti tahrattu. Kuuden vuoden päästä soivat hääkellot, ja hän asettui näyttelemään kunnianarvoisan pankkiirin vaimoa heidän Hyde Parkin kodissaan. British Museumin kirjastosta rva Victoria Martin löysi kauhukseen kaksi asiakirjaa, jotka sisälsivät yksityiskohtaisia tietoja hänen roolistaan Beecher-Tilton -skandaalissa, ja hän empimättä haastoi museon oikeuteen. Viiden päivän harkinnan jälkeen oikeus katsoi, että Victorialle oli tehty vääryyttä, mutta teko ei ollut tahallinen, mistä hyvästä museo tuomittiin maksamaan Victorialle korvauksia 1 punnan verran.

Kun Victorian kolmas aviomies kuoli keuhkokuumeeseen, Victoria myi Hyde Parkin asunnon, ja muutti hänen maaseutuasuntoonsa. Täällä hän alkoi niittää mainetta kunnioitettuna kaivonkatsojana. 63-vuotiaana hän sai taas tarpeekseen tylsyydestä, ja avasi maatilansa järjestölle, joka opetti nuoria naisia viljelemään maata, ja perusti koulun jossa harjoitettiin edistyksellisiä opetusmenetelmiä. Sitten hän palasi jälleen spiritismin pariin. Hän vältti nukkumasta vuoteessa, koska uskoi siten pystyvänsä huijaamaan kuolemaa. Aamulla 9.6.1927 hänet löydettiin kuolleena tuolista, johon hän oli käpertynyt nukkumaan.