Historia tuntee muutamia tapauksia, joissa kuolemantuomio on ollut pakko perua, koska teloituslaitteisto ei ole suostunut toimimaan. Etenkin 1800-luvulla, kun näitä tapauksia ilmeni, katsottiin että Jumalan käsi oli puuttunut asiaan, ja kuolemantuomio oli sen vuoksi peruttava. Monet tapaukset ovat kiertäneet aikakauslehdistössä niin moneen kertaan, että aitoa tapahtumien kulkua on lähes mahdotonta enää saada selville. John Leen hirttotuomio on tarkkaan dokumentoitu, syistä jotka selviävät kohta.

Todistusaineisto puhui karua kieltään. Jouluaattoiltana 1884 John Lee -niminen nuori työläismies oli mennyt Exeterissä vuokraemäntänsä makuuhuoneeseen ja iskenyt vanhuksen tuolilla kuoliaaksi. Tämä tosielämän Raskolnikov sieppasi vuokraemäntänsä käteiset varat ja jalokivet ja pakeni paikalta. Viranomaiset tiesivät epäillä häntä, pääsivät hänen jäljilleen ja pidättivät hänet eräässä pubissa. John Lee toimitettiin oikeuden eteen syytettynä murhasta. Tammikuun lopulla 1885 valamiehistö totesi Leen syylliseksi ja tuomari luki Leelle kuolemantuomion hirttämällä. Olisi kiehtovaa ajatella, että Lee olisi ollut syytön, mutta kun asiaa on ihmetelty ja tutkittu yli sata vuotta, ei mitään siihen viittaavaa ole tullut ilmi.

22.2.1885 kirpeässä pakkasessa John Lee talutettiin vankilan pihalle hirttolavalle. Teloitusta seurasi kaksi sanomalehtimiestä, jotka kertoivat että tuomittu oli kävellyt paikalle rauhallisesti ja kevyesti. Kun häneltä kysyttiin, oliko hänellä jotakin sanottavaa tai tunnustettavaa, Lee vastasi selvällä ja raikuvalla äänellä "ei".

Hirtettävälle ei asetettu huppua päähän. Hänen kätensä sidottiin selän taakse, pyöveli pujotti hirttosilmukan kuolemaantuomitun kaulaan, ja työnsi Leen laskuluukulle. Pappi luki rukouksensa. Pyöveli astui syrjään ja nykäisi vivusta.
- Se ei toimi! huusivat kaikki pihalla lähes yhteen ääneen. - Luukku ei hievahdakaan.

Lee seisoi köysi kaulassa luukun päällä. Salpa oli vedetty pois sijoiltaan, sen näki helposti kurkistamalla hirttolavan alle. Luukkua piti paikoillaan vain tukevat saranat yhdeltä sivulta, mutta silti luukku ei osoittanut aikomustakaan avautua Leen jalkojen alla.

Pyöveli päätti yrittää udestaan. Salpa työnnettiin uudelleen paikalleen. Hän nykäisi uudestaan vivusta. Salvan liikuttamismekanismi toimi, ei siinä mitään, mutta luukku ei edelleenkään avautunut. Eikä myöskään kolmannella yrittämällä.

Kruunun virkamies pyyhki kylmää hikeä kasvoiltaan, menetti malttinsa, ja käsi viedä Lee takaisin selliin. Sitten virkamies hyppäsi hirttolavan alle ja alkoi tarkastaa henkilökohtaisesti teloituslaitetta. Lehtimiehet ryntäsivät vankilan portista kadulle, huusivat pika-ajurit paikalle, ja käskivät kiireimmän kaupalla ajaa toimitukseen. Tämähän oli jymyjuttu.

Tällä välin kruunun virkamies pudotti köyden omaan kaulaansa, piteli kaksin käsin kiinni köydestä, ja käski pyöveliä kokeilemaan luukun avausta. Luukku avautui virkamiehen jalkojen alla muitta mutkitta. -Takaisin! Takaisin! huusi virkamies säikähtäneenä sillä välin kun luukku nostettiin pika pikaa takaisin salvan varaan. Koe toistettiin vielä vankilan vartijan kanssa. Hänenkin kokeillessaan luukku toimi moitteetta.

Koska ongelma näytti ratkenneen, John Lee haettiin uudestaan sellistään. Jälleen kädet sidottiin selän taa, köysi pujotettiin kaulaan, pyöveli nykäisi vivusta ja salpa irtosi. Luukku ei avautunut. Eikä se avautunut myöskään viidennellä, kuudennella, seitsemännellä, kahdeksannella, yhdeksännellä, eikä liioin kymmenennelläkään yrityksellä.

- Viekää tuomittu takaisin selliin, käski teloitusta valvova kruunun virkamies nyt jo epätoivoisella äänellä.

Tapaus oli niin tavaton, että se herätti keskustelua Englannin parlamentissa. Hallituksen edustajat korostivat kyselytunnilla vastauksessaan, että kaikki oikeudelliset ja tekniset prosessit asiassa oli toteutettu täsmälleen lakien ja asetusten mukaisesti. Joidenkin mielestä kyseessä oli joukkohallusinaatio. Toisten mielestä hirsipuu oli noiduttu ja tapaus oli huono enne.

John Leen ei annettu nöyryyttää enempää Englannin oikeuslaitosta ja viranomaisia. Korkein Oikeus katsoi, että tuomitun kokemat kärsimykset huomioon ottaen hänen tuomionsa on syytä muuttaa elinkautiseksi. John Lee, mies jota ei vain saatu hirtetyksi, vapautui vankilasta vuonna 1907.