1253701649_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Blögini alkaa pelottaa minua. 500000 lukijaa meni ohitse ilman seremonioita, mutta tällainen on jo merkillepantavaa:

22.9.2009 klo 8.51:
194.136.183.#, Valtionvarainministeriö, tutustuu viiksettävään Tarja Haloseen Agricolan historiablogien kautta.
22.9.2009 klo 9.03:
217.71.151.#, Suomen Eduskunta päätyy lukemaan litteän maan historiaa googlettamalla hakusanan Erastothenes.
22.9.2009 klo 16.44:
194.100.66.# Viestintävirasto Ficora viihtyy Song-verkon välityksellä paikalla lukemassa 4 sivua. 
22.9.2009 klo 19.29:
194.89.25.#, Sisäasiainministeriön poliisiosasto lukee Telia-Soneran verkon välityksellä 3 minuutin 58 sekunnin ajan kahta tuntematonta sivua.
22.9.2009 klo 21.03:
194.100.112.#, Puolustusvoimien pääesikunta saapuu pakkotoisto.comin keskustelupalstan kautta tutustumaan Britannian huomattavimpaan eksentrikkoon.

Työtehoa alentava suoltoni on otettu maan virkamiesten taholta kiitoksella vastaan. Hauskaa että kelpaa. Sen kunniaksi päivän aiheeseen.

Ei valta turmele. Se on ihminen joka menee palatsiin, turmelee sen, ja yrittää selittää jälkeenpäin että se oli palatsin vika, kuului Paavo Haavikon ajatus, jonka alkuperäistä sanamuotoa en nyt löydä.

On tarpeellista määritellä mikä on korruptiota, jotta voi haukkua pystyyn oikeilla perusteilla.

Esimerkki 1: Malawin tiedotusministerillä Patricia Kaliatilla on palveluksessaan virallinen käsilaukunkantaja. Tämä ei ole korruptiota. Tämä on vain yleistä persereikäisyyttä.

Esimerkki 2: Suomessa talonvaltaajiksi ryhtyneitä asunnottomia opiskelijoita kohtaan käytetään yhä voimakkaampia toimia ja arvioijien mukaan viranomaiset hakevat yhteenottoja. Tilannetta korjaamaan on perustettu mm. keskustataustainen Nuorisosäätiö ja siihen kuuluva Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy, joka on raha-automaattiyhdistyksen tuoton varassa toimiva voittoa tavoittelematon yleishyödyllinen järjestö. Sen tehtävänä on tarjota nuorille edullisia vuokra-asuntoja. Näitä vuokra-asuntovaroja on käytetty nyt erään nurmijärveläisen asunnottoman opiskelijan, pääministeri Matti Vanhasen, vaalityön edistämiseen 23 000 eurolla. Tämä on korruptiota. Ja yleistä persereikäisyyttä.

Johtopäätös: Tilanteen korjatakseni olen halukas kustantamaan asunnottomalle opiskelijalle Matti Vanhaselle käsilaukunkantajan. Ehdotan tehtävään Kanki Kaikkosta.

Alan ulkomainen raskas sarja on todella toista maata. Edes Kauko Juhantalolla ei ole mitään asiaa  Transparency Internationalin listoille, joilla vasta veri punnitaan. Suoritetun kähminnän arviointia vaikeuttavat samat seikat kuin Bill Gatesin kaltaisten liikepamppujen omaisuuden mittaamista: suuri osa omaisuudesta on vain sen arvoinen, mitä siitä suostutaan maksamaan. Jos haluaisimme tarkan vertailukelpoiset luvut, pitäisi kaikki kapitaali vaihtaa purjelankakeriin ja lähettää porhot viidakkoon vierittämään keriään auki. Sille tielle nämä sietäisivät jäädäkin. Käsilaukunkantajineen.

Väitetty (tosi tai epätosi) kavalluksien yhteissumma (Transparency International):
1. Mohamed Suharto, Indonesian presidentti 1967–1998: 15-35 miljardia dollaria
2. Ferdinand Marcos, Filippiinien presidentti 1972–1986: 5–10 miljardia $
3. Mobutu Sese Seko, Zairen presidentti 1965–1997: 5 miljardia $
4. Sani Abacha, Nigerian presidentti 1993–1998: 2–5 miljardia $
5. Slobodan Milosevic, Serbian/Jugoslavian presidentti 1989–2000: 1 miljardi $
6. Jean-Claude Duvalier, Haitin presidentti 1971–1986: 300–800 miljoonaa $
7. Alberto Fujimori, Perun presidentti 1990–2000: 600 miljoonaa $
8. Pavlo Lazarenko, Ukrainan pääministeri 1996–1997: 114–200 miljoonaa $
9. Arnoldo Alemán, Nicaraguan presidentti 1997–2002: 100 miljoonaa $
10.  Joseph Estrada, Filippiinien presidentti 1998–2001: 78–80 miljoonaa $

Pennsylvanialainen senaattori Budd Dwyer (rep) kantoi vastuunsa. Toimittuaan viisi vuotta kongressin ja kymmenen vuotta senaatin jäsenenä hänet valittiin osavaltionsa valtionvarainministeriksi, missä virassa hän vaikutti kuolemaansa saakka. 1986 hänet haastettiin oikeuteen syytettynä 300 000 dollarin suuruisen kampanja-avustuksen vastaanottamisesta tietokoneyritykseltä, joka sai vastalahjaksi 4 miljoonan arvoisen sopimuksen Pennsylvanian osavaltiolta. Tästä ja muusta salakähmäilystä syyttäjä vaati 55 vuoden vankeustuomiota ja mainitun 300 000 dollarin suuruisia sakkoja. Valamiehistö totesi Dwyerin syylliseksi.

Päivää ennen kuin oikeuden piti julistaa tuomio, Dwyer saapui lehdistötilaisuuteen, käski heikkohermoisia poistumaan paikalta, ja tv-kameroiden käydessä otti ruskeasta kirjekuoresta esiin ladatun magnumin, jolla hän ampui itsensä.

Minulla ei ole aikomusta puhua pahaa poliitikosta, joka viimeisenä tekonaan osoitti moraalia.

Reaalipoliitikot ovat ymmärtäneet politiikan täydellisesti. Tarkoitus on varastaa, varastaa, ottaa mukaan kaikki mitä suinkaan ei ole naulattu lattian kiinni, ja sitä paitsi onhan sorkkarautakin keksitty. Aatteelliset poliitikot puolestaan ovat oivaltaneet, että tarkoitus on aiheuttaa tavallisen elämänsä elämistä yrittelevälle ihmiselle mahdollisimman paljon harmia ja epätoivoa, rajoittaa häntä mahdollisimman monella tavalla, aina ankarammilla ja entistä käsittämättömillä pakoilla. Molemmat poliitikkotyypit tietävät sydämessään, että jos kansa olisi rauhallinen ja tyytyväinen ja saisi elää omaa elämäänsä, se olisi heiltä poliitikoilta pois. Sanomattakin on selvää, että muita poliitikkotyyppejä ei ole. Paitsi tietysti käsilaukunkantajia.

Kanadassa ihmiset osaavat äänestää. 1988 vaaleissa edistyksellisistä konservatiiveista tuli maan suurin puolue 169 edustajapaikalla. Sitten alkoi tapahtua. Kanadaan iski pahin lama toisen maailmansodan jälkeen, työttömyys kohosi korkeammaksi kuin koskaan sitten 1930-luvun, ja hallituspiireissä paljastui korruptiota.

Edistykselliset konservatiivit saivat seuraavissa vaaleissa vuonna 1993 kaikkiaan 2 edustajapaikkaa.