Alberto Oliveras oli Espanjan Niilo Tarvajärvi. Mutta ennen kuin kerrotaan hänestä lisää, on syytä esitellä toimittaja Jacques Antoine.

Vuonna 1953 Radio Luxembourgissa toimiessaan Jacques Antoine oli saanut kuulla, että pariisilainen poliisilaitos oli aikeissa lähettää 60 kulkukoiraa desinfioitavaksi – kaasukammioon. Antoine pöyristyi ja pisti toimeksi. Hän keräsi kuolemaantuomitut koirat kuorma-autoon ja ripusti jokaisen kaulaan kyltin ”Ottakaa minut! Lupaan olla kiltti koira!”. Sitten hän ajoi kuormurin Pariisin keskustaan, aloitti lähetysautossa ohjelmansa ja kehotti kuulijoita rientämään paikalle 20 minuutissa tai muuten koirat menettäisivät henkensä.

Vähemmässä kuin 20 minuutissa paikalle oli kokoontunut satoja ihmisiä vaatimaan itselleen koiraa ja mainitaan, että sekarotuisetkin saivat kodin.

Yleisön toiminnallinen osallistuminen onnistui niin hyvin, että Europe 1:een siirtyessään Antoine rakensi uuden shown pelkästään tämän idean pohjalle. Vous etes formidables (Te olette loistavia) nousi Europe 1:n suosituimmaksi ohjelmaksi. Antoinen mielestä onnistuneen ohjelma-aiheen tuli sisältää kolme elementtiä. Tilanne oli esiteltävä siten, että se vaati omakohtaista toimintaa. Oli järjestettävä lisäjännitystä tekemällä tilanteesta kilpajuoksu aikaa vastaan, jotta tilanne ratkeaisi ohjelman kuluessa. Näin saataisiin kuuntelijat seuraamaan ohjelmaa ja tekemään omat jännittävät ratkaisunsa.

1960 barcelonalainen lehtimies ja radiokirjoittaja Alberto Oliveras kuunteli Formidables-ohjelmaa pariisilaisessa kahvilassa ja ihastui kuulemaansa. Hänen mielestään tällainen hyväntekeväisyys-show voitaisiin toteuttaa Espanjassakin. Hän esitteli idean maan suurimmalle kaupalliselle radioketjulle SER:ille ja sai sille hyväksynnän. 18.10.1960 alkoi Ustedes son formidables, juontajana Espanjan kuuluisin radioääni Joaquin Soler Serrano.

Ohjelmaa kohtasi heti paha takaisku. Serranon umpilisäke puhkesi ja Alberto Oliveras, joka ei ollut koskaan ennen itse puhunut mikrofoniin, joutui juontamaan lähetyksen. Hän hönki mikrofoniin liian läheltä, hukkasi papereitaan, takelteli, eksyi asiasta, ei saanut puheluita yhdistetyksi, poltti tupakkaa ketjussa lähetyksen aikana ja saattoi hyvinkin tuntea hienoista epätoivoa. Kun punainen lamppu sammui, Oliveras lyyhistyi henki pihisten tuoliinsa ja vannoi että ei enää ikinä. Hän juonsi ohjelmaa kesäkuuhun 1977 saakka. Oliveras ei ollut yhtä hiottu kuin Serrano, mutta hänen matala äänensä oli vetoava ja teeskentelemättömät suhaisut taatusti vilpittömiä.

1962 Rivasin kylässä Kataloniassa oli paikallinen pappi mennyt lahjoittamaan tulvan uhrien hyväksi 100 000 pesetaa, jotka seurakuntalaiset olivat keränneet kirkon korjauksia varten. Ohjelmaan kirjoittanut valitti, että niinpä heillä ei ole kohta kirkkoa. SER vuokrasi välittömästi suuren urheiluhallin 35 000 pesetan summalla avustustilaisuutta varten. Oliveras palkkasi orkesterin ja tuntemiaan kuuluisuuksia. Pitkin päivää radiosta kuului salaperäinen mainos ”Jos olette loistava, älkää panko autoanne talliin tänä iltana”. Sillä välin toimittaja käväisi Rivasin kylässä kuulostelemassa paikkakunnan asukkaiden mielipiteitä ja tarkastelemassa vuotavakattoista kirkkoa. Alakuloiselle papille sanottiin, että eräs henkilö haluaa tavata teidät Madridissa tänä iltana. Ymmällään pappi lähti toimittajan matkaan.

Lähetyksen alkaessa 22.45 urheilustadion oli tyhjillään. Oliveras pelkäsi ottaneensa liian suuren riskin ja hänen äänensä oli tavallistakin vetoavampi, kun hän selitti nuoren innokkaan papin tekemän rikoksen ja houkutteli yleisöä paikalle. Halli täyttyi puolessa tunnissa. Vähän yli 10000 hengen areenalle oli pakkautunut 20000 ihmistä ja 50000 seisoi ulkopuolella pyrkimässä sisään. Parisataa artistia oli saapunut paikalle, osa kutsumatta. El Cordobes ja Luis Miguel Dominguin esittivät flamencoa. Heitä seurasi kokonaisia orkestereita, jotka ottivat paikkansa lavalla. Lopuksi esiteltiin isä Jacinto, jonka harkitsemattoman anteliaisuuden ansiosta madridilaiset keräsivät yhdessä illassa 175 000 pesetaa kirkon korjauksia varten.

Lokakuussa 1963 ohjelmaan kirjoitti henkilö nimeltä Eusebio, joka halusi tietää kuka hän on. Hän ei tiennyt oikeaa nimeään, eikä edes mistä hän on kotoisin. Hän tiesi vain, että hänet oli otettu madridilaiseen lastenkotiin orpona vuonna 1941. Hän muisti että hänen vanhempiensa nimet olivat Maria ja Leandro, ja hän oli joskus asunut Cruz de Piedra-nimisen kadun varrella lähellä toria, jossa oli suihkulähde.

Tapaus tuntui toivottomalta, kun selvisi että Espanjassa on ainakin 72 kylää, joissa on tuon niminen katu. Oliveras päätti silti yrittää. Hän esitteli kuuntelijoilleen miehen vailla menneisyyttä ja kuvaili hänen tuntemaansa tuskaa. Ei ollut kulunut puoltakaan tuntia kun studioon soitti nainen Toledon Mensalbesista. Hän uskoi olevansa Eusebion täti. Pojan äiti oli kuollut ja isä Leandro Gutierrez  kuului elävän jossakin Madridissa. Oliveras otti puhelin Mensalbesin kunnanjohtajalle. Kunnanjohtaja kävi läpi kirjansa ja tiesi kertoa Eusebion täydellisen nimen ja syntymäajan. Ohjelmaa kuunnellut Leandron naapuri soitti samaan aikaan Eusebion isälle. Isä ja poika tapasivat toisensa seuraavana päivänä.

Jacques Antoine ei myöskään antanut unohtaa itseään. Hän suunnitteli ja toteutti vuonna 1990 alkaneen kaikkien selviytyjät – ja epätosi-tv-ohjelmien esiäidin, suurenmoisen kilpailuohjelman Fort Boyard. Siinä julkkiksia ja tuikituntemattomuuksia sisältävän joukkueen tuli ratkaista merilinnoitukseen rakennettuja älyä, sietokykyä ja fysiikkaa vaativia tehtäviä tunnin kuluessa päästäkseen käsiksi aarteeseen, joka lahjoitettiin heidän valitsemaansa hyvään tarkoitukseen. Kun Jukka Kajava oksenteli Helsingin Sanomissa sen johdosta, että kilpailuohjelmassa tuli sietää käsitellä hämähäkkejä ja käärmeitä, hän rohkeni kysellä mitä seuraavaksi, kenties merenelävien sisälmyksien syöntiä suppilosta tarjoilemalla vai?

Kysymys siitä, kuka torvi on keksinyt sellaisen ohjelman kuin Pelkokerroin, on näin ollen saanut vastauksensa.