Taloussanomien mukaan New Yorkin Cornellin yliopiston opiskelija Philip Davies on suorittanut kiinnostavan kepposen. Hän kyllästyi tiedelehteä julkaisevan Bentham Science Publishers -yhtiön ei-toivottuihin sähköposteihin, joissa vastaanottajia houkuteltiin kirjoittamaan artikkeli julkaisuun. Lisäksi häntä pyydettiin osallistumaan artikkeiden tarkistamiseen aiheista, joista hänellä ei ollut minkäänlaista asiantuntemusta.

Taloussanomien uutisessa mainittua Philip Daviesia ei Cornellista ei tunnu löytyvän. Sen sijaan Cornellissa vaikuttaa filosofian tohtori Philip Davis, yliopiston entinen tiedekirjastonhoitaja, joka julkaisuissaan ja blogissaan on pohtinut tieteen tulosten julkaisua ja avointa saatavuutta.

Verkkolehti The Open Information Science keskittyy asiantuntijoiden ja tutkijoiden kirjoittamien tiedeartikkeleiden julkaisuun. Lehti ilmoittaa tarkistavansa lähetetyt jutut huolellisesti, ja perii maksun hyväksyttyjen tiedeartikkelien kirjoittajilta. Lukijoille palvelu on ilmainen. The Open Information Science -verkkojulkaisun aihepiirit vaihtelevat laajalla alalla neurotieteistä elektroniikkaan.

Davis lyöttäytyi yhteen The New England Journal Of Medicinessa työskentelevän Kent Andersonin kanssa ja herrat päättivät osoittaa miten olematon The Open Information Sciencen julkaisukynnys todella oli. He käyttivät hyväkseen SCIgen-verkkopalvelua, joka laatii automaattisesti it-alan tutkimusraportteja. Päältä katsottuna raportit näyttävät uskottavilta, mutta ovat sisältä satunnaisesti generoituja taulukoita ja ilmaisuja, joista joka toisessa esiintyy Markov-prosessi. Ilmeisesti sen käyttäminen on nykyään muotia.

Tuloksena oli raportti Deconstructing Access Points, johon sisältyi sellaisia nerokkaita oivalluksia kuin ”In this section, we discuss existing research into red-black trees, vacuum tubes, and courseware [10]. On a similar note, recent work by Takahashi suggests a methodology for providing robust modalities, but does not offer an implementation [9].” Rikoskumppanit lähettivät tekeleensä julkaisijalle salanimillä David Phillips ja Andrew Kent. Tekijät vihjasivat huijauksesta manitsemalla oppilaitoksekseen Center for Research in Applied Phrenology, suoraan lyhennettynä CRAP. Julkaisusta veloitettiin 800 dollarin suuruinen maksu, joka tuli osoittaa postilokeroon Arabiemiraateissa. Davis katsoi todistaneensa julkaisun kelvottomuuden ja veti artikkelinsa pois.

Kun hyväksytty artikkeli osoittautui hölynpölyksi, The Open Information Sciencen päätoimittaja Bambang Parmanto erosi. New Scientist -lehdelle Parmanto kiisti nähneensä koskaan artikkelia. Bentham Science Publishers -yhtiön julkaisujohtaja Mahmood Alamin mukaan he ymmärsivät kyllä, että artikkeli oli huijausta. Se hyväksyttiin vain, koska yhtiö halusi selvittää sen todelliset tekijät. Selitystä vesittää se seikka, että asiasta ei kerrottu päätoimittaja Parmantolle, eikä tekijöihin yritetty ottaa yhteyttä.

Somalian matkailuministerin ammattia ehdittiin pitää maailman helpoimpana tai vaikeimpana leipäpuuna, mutta nyt hän on saanut varteenotettavan haastajan. Haastaja on Somalian laivaston ylipäällikkö Farad Ahmed Omar, joka on toiminut virassaan vuodesta 1982.

BBC kertoo, että ylipäällikkö Omar ei ole ollut vesillä 23:een vuoteen, eikä parannusta tilanteeseen ole luvassa. Hänen vastuullaan on vartioida 3000 kilometrin mittaista rantaviivaa, joka kuhisee kansainvälisistä uutisista tuttuja merirosvoja, mutta käytännön mahdollisuudet tehtävän suorittamiseen ovat hivenen hintelät. Somalian laivastolla nimittäin ei ole yhtäkään alusta.

Vaikka laivastolla ei ole aluksia, sillä on sentään meriväkeä. Radioasemilla suoritetun mainoskampanjan ansiosta merivoimiin on vastikään värväytynyt 500 miestä, joille maksetaan 60 dollaria kuussa. Olosuhteista johtuen opetus on teoriapainotteista.

”Meillä oli aikoinaan yksi Afrikan komeimmista laivastoista, jonka alukset oli varustettu ohjuksin ja rannikkoa vartioi 10 pataljoonaa”, keroo Omar menneistä suuruuden ajoista. Maa, jolla ei ole ollut keskushallitusta pariin vuosikymmeneen, odottaa että ulkomaisella avulla Somalia voisi luoda laivaston, joka pystyisi lopettamaan merirosvouden.

Somalian pääministerin mukaan 5% varoista, joita EU ja USA käyttää laivakuljetusten turvaamiseen Somalian vesillä, riittäisi luomaan kansalliset turvallisuusjoukot, jotka pystyisivät kukistamaan merirosvot tehokkaasti, sillä merirosvojen tukikohdat ovat kuitenkin maalla ja paras tapa hyökätä heitä vastaan olisi viedä heiltä tukikohtansa. Pääministeri saattaa kuitenkin unohtaa, että hänen hallituksensa läsnäoloa pääkaupungin ulkopuolella ei hevin suvaita. Muitakin ongelmia on esiintynyt. Merirosvoja vastaan taistelemaan koulutetut Pohjois-Somalian Puntlandin rannikkovartijat ovat monessa tapauksessa ryhtyneet itse merirosvoiksi.

Virkatehtäviensä niukkuuden johdosta ylipäällikkö Omar on perustanut yksityisen yliopiston, jossa hän toimii taloustieteen professorina. Luennointinsa ohessa hän haaveilee Somalian laivaston uudelleenrakennuksesta ja pyytää kansainväliseltä yhteisöltä, että se antaisi Somalialle vielä vuoden aikaa. ”Lupaan hallituksen puolesta, että merirosvous pyyhkäistään olemattomiin vuodessa, jos meille annetaan tarvittavat välineet ja tukea.” Ehkä koulutukseen pitäisi lisätä luento, jossa todistetaan että on kannattavampaa olla merimies 60 dollarin kuukausipalkalla kuin ryhtyä merirosvoksi, joka voi rikastua yhdellä iskulla, pohdiskelee BBC.

Olen ylimalkaan laiska lähtemään minnekään. Kun olen kiertänyt paria lukuunottamatta kaikki Suomen animeconit, on yhä vaikeampaa saada itsensä ylös ja raahautumaan tiesminne majoittumaan epäselviin oloihin ja esittämään epäselvää ohjelmaa.

Kun Tekno-Kekko ei mene conin luo, coni tulee Tekno-Kekon luo. Minä en lähde Tampereelle, luojan kiitos. Pysyn kotona.

Kalenterissani on sunnuntaina Desuconin paneelityyppinen ohjelmanumero aiheesta animejournalismi. Onneksi paikalle saapuu vain 4,3 yleisön edustajaa, joten numerosta ei kannata hermostua lainkaan. Tämä mainittu massiivinen yleisömenestys juuri tälle ohjelmanumerolle on järjestäjien toimesta etukäteen luvattu, ja jos paikalla on enemmän kuin 4,3 kuulijaa, järjestäjät saavat sitten kuulla asiasta.

Muut voivat seurata muuta ohjelmaa, jossa esiintyy mm. kuvan käyntikortissa poseeraava herra, yli 40 vuotta ääninäytellyt Toru Furuya, joka on melkoinen velikulta.

Oli formulaselostaja Matti Kyllösestä mitä mieltä tahansa, hän on käsite. Hänen kuuluisat lausahduksensa ovat kiertäneet nettiavaruudessa puoli ikuisuutta. Tekisi jopa mieli sanoa, että jos internetin ensimmäinen sivu oli CERNissä tehty www.n mallikappale, niin internetin viimeistään toinen sivu oli kokoelma Matti Kyllönen-sitaatteja. Tänä päivänä Kyllös-kokoelma näyttää majailevan sivulla http://www.mankeli.com/kyllonen/

Koska Kyllönen on käsitelty jo vähintäänkin riittävän hyvin, ei ole tarpeen toistaa hänen jyviä ja akanoitaan tässä. Sen sijaan haluaisin kiinnittää huomiota Kyllösenkin esikuvaan, englantilaiseen moottoriurheiluselostajaan Murray Walkeriin.

Murray Walker (s.1923) aloitti GP-ajojen selostajana vuonna 1949, ennen kuin Formula-1:tä oli edes perustettu. Hän jatkoi häikäisevää uraansa aina vuoteen 2001 jolloin hän monien huojennukseksi ja yhtä monien harmiksi vetäytyi eläkkeelle. Valtava ura tiesi sitä, että Murray Walker kuului brittiläisen moottoriurheilun kalustoon siinä missä Lotus tai McLaren.

Sen mitä Murray Walker huomiokykynsä terävyydessä hävisi, hän korvasi aidolla innostuksellaan. Kutkuttavan jännittävän kilpailun vaiheita seuratessaan Walker ylsi kielikukkasiin, joita ei voi kuvata pelkästään kyllösiksi. Hänen tunteikkaasti ja mukaansatempaavasti lausumansa itsestäänselvyydet olivat pikemminkin walleniuksia. Tämä kaikki tiesi sitä, että Walkerin selostuksilla oli huomattavaa viihdearvoa, minkä hän tiesi itsekin. Kun mukaan liitetään brittiläinen itseironia ja huokaukset, joista kuuli, kuinka selostajaparka mietti päänsä puhki mitä taivaan nimessä hän oikein tulikaan sanoneeksi, ymmärtää kuinka Murray Walker oli selostajana suorastaan rakastettava.

Klassisia walkerismeja, olkaa hyvät.

- Suokaa anteeksi kun keskeytän itseni…
- Kisasta on puolet käyty! Puolet on vielä jäljellä!
- Ellen pahoin erehdy… ja erehdyn todella pahoin!
- Hän on menettänyt molemmat oikeat eturenkaansa!
- Viittä ensimmäistä sijaa pitää hallussaan viisi eri autoa!
- Johto on 6,9 sekuntia, itse asiassa juuri alle 7 sekuntia.
- Tambayn toiveet, jotka olivat tätä ennen nolla, ovat nyt täysin olemattomat.
- Siinä Andrea de Cesaris, mies joka on voittanut enemmän Grand Prixejä kuin kukaan toinen ilman että hän olisi voittanut yhtäkään.
- Tunnelin suora on kuiva! (hetken tauko) …tietysti, koska siinä on katto.
- Tuo on ollut tänä vuonna McLarenin Akilleen kantapää, ja kirjaimellisesti kantapää, koska se on vaihdelaatikko.
- Nyt ranskalainen Jacques Laffite on yhtä lähellä Marc Sureria kuin mitä Surer on Laffitea!
- Ja Alboreto on radalla! (pitkä tauko, synkällä äänellä) Michele Alboreto ei itse asiassa selviytynyt tähän kilpailuun, joten en tiedä miten onnistuimme näkemään hänen starttinsa. Kerromme kyllä kun tiedämme. (vielä pidempi tauko, naureskelua) No minä en ole teknikko, mutta näyttää siltä että otos Michele Alboretosta aika-ajoissa salakavalasti iski keskelle tätä suoraa lähetystä. Kiitoksia herra
tuottaja, joka tapauksessa se oli aika-ajot, tämä on kilpailu…
- Nigel Mansell on kilpailun viimeinen, lukuunottamatta viittä hänen edellään ajavaa.
- Ja ensimmäiset kolme autoa ovat kaikki Ford Escorteja, mikä ei ole yllättävää, koska tämä on Ford Escortien kilpailu.
- En voi uskoa mitä juuri näen, visuaalisesti, silmieni edessä.
- Minulla ei ole aavistustakaan, mitkä ohjeet Eddie Irvine on saanut, mutta hän noudattaa niitä äärimmäisen loisteliaasti.
- Se on historiaa. Sanon historiaa, koska se tapahtui menneisyydessä.
- BMW on aivan uusi talli formula-ykkösissä… koska he jättivät lajin niin kauan sitten.
- Ja siinä tule Damon Hill Williamsillaan! Tämä auto on aivan ainutlaatuinen! Paitsi sen takana oleva sitä seuraava, joka on täsmälleen samanlainen.
- Ovatko he liikkellä yhden pysähdyksen taktiikalla? Onko heillä kahden pysähdyksen taktiikka? Kun sanon ”he”, niin ketä minä tarkoitan? No, en tiedä! Joka tapauksessa, voisi olla!
- Tämä on Williamsin ensimmäinen voitto sen jälkeen kun Williams voitti edellisen kerran!
- Monacon lähtösuoralla on tänään seitsemän Monacon voittajaa, ja neljä heistä on Michael Schumacher.
- Taistelu on kehkeytymässä. Sanon kehkeytymässä, koska se ei ole vielä alkanut.
- Tässä näemme kuinka tärkeä auto on Formula-ykkösissä.
- GP-ajoissa voi sattua mitä tahansa, ja yleensä sattuukin.
- Auto on joko pysähtynyt tai se liikkuu.
- Viisi vuotta eteenpäin hän on yhä neljä vuotta nuorempi kuin Damon Hill.
- Hän ei saa päätettyä pitäisikö visiiriä puoleksi auki vai puoleksi kiinni.
- Hän pyörähtää! Nyt hänen pitää ajaa rataa vastakkaiseen suuntaan ja ellei hän pysty pyörähtämään paikallaan täydet 360 astetta, en pysty käsittämään kuinka hän voisi välttyä tekemästä niin.
- Schumacher ei olisi päästänyt häntä ohitse vapaaehtoisesti. Tietysti hän teki sen vapaaehtoisesti, mutta hänen oli pakko tehdä niin.
- Autossa ei ole muuta vikaa kuin että se on tulessa.
- Tämä rata on kiinnostava koska siinä on nousuja ja laskuja, Ei pelkästään ylös, vaan myöskin alas!
- No niin, tilanne on nyt täsmälleen sama kuin kilpailun alussa, paitsi että se on täsmälleen päinvastainen.
- Saattaisi luulla että tämä ei ole krikettiä, eikä se olekaan, se on moottoriurheilua.

Walker: - Milloin huomasit, että sinulla on rengas rikki, Damon?
Damon Hill: - Silloin kun renkaani tyhjeni, Murray.

Walker: Ja auto tulee nyt varikolle, tämä kaikki elektroniikka kannella tekee niistä niin epäluotettavia.
James Allen: Oikeastaan, Murray, yksi pyöristä on irronnut.

Walker: - Kuinka he tekevät sen, Martin? Miten mies voi rauhalisesti puhua, etenkin tiiminsä pomolle, kun Damon on tuollaisessa tilanteessa?
Martin Brundle: - Noh, siinä painetaan pientä nappia ohjauspyörässä ja aletaan puhua, Murray. Kypärässä on näet pieni mikrofoni…

Walker: - Ensimmäisenä radalle Marques Arrowsillaan. Hän lähtee aikaisin radalle saadakseen tietysti medianäkyvyyttä.
Martin Brundle: - Varmasti hän saisikin medianäkyvyyttä, jos hän olisi liikkeellä Arrowsilla, koska Marques ajaa Minardia.

Walker: - Ferrari ei kehitä enää autoaan tämän kauden aikana.
Martin Brundle: - Mistä tiedät?
Walker: - Olin paikalla kun sanoin näin.

Walker: - Keke, kolme onnellista vuotta Williamsilla ja maailmanmestaruus… (Keke Rosberg nostaa neljä sormea pystyyn) …Keke, neljä hyvin onnellista vuotta Williamsilla ja maailmanmestaruus…

Ja lopuksi aina yhtä pätevä ja käyttökelpoinen luonnehdinta asiantuntemuksen siunauksellisuudesta:
- En tee virheitä. Teen ennustuksia, jotka välittömästi osoittautuvat vääriksi.

Belgialaisessa yliopistokaupungissa Louvain-la-Neuvessa, 30 kilometriä Brysselistä etelään, avattiin viikko sitten Tintti-museo. Peruskivi muurattiin Hergén syntymän satavuotispäivänä toukouussa 2007. Museon on rahoittanut Hergén leski Fanny, joka peri Hergén töiden kaikki oikeudet miehensä kuoltua 1983.

Jos ikinä on tuntunut Gail Zappan touhuja seuratessa siltä, että kaikkein suurimmat kulttuurin viholliset ovat tekijöiden muistoa mustasukkaisesti vaalivat omaiset, niin Fanny Rémi ei tee säännöstä poikkeusta. Oikeudet omistavan Moulinsart-yhtiön Nick Rodwell lienee myös Ranskan ja Belgian vähiten rakastettuja ihmisiä.

Tintti-museon avajaiset olivat Pekka Tiilikaisen sanoja käyttääkseni Grande Katastroph International. Paikalle oli kutsuttu lukuisia median edustajia, tv-ryhmiä Englantia ja Ruotsia myöten. Kun kutsutut vieraat olivat saapuneet paikalle, heille kerrottiin että elo- ja valokuvaaminen museon tiloissa oli kielletty. Fanny Rémi ja Nick Rodwell eivät halunneet antautua haastateltavaksi. Isäntien taholta oli paikalle järjestetty kokonaista yksi henkilö, joka puhui muutakin kuin ranskaa, piirtäjä Joost Swarte. Haloo, kuuleeko Teophilus Tuhatkauno, kuuntelen?

Ruotsin TV:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Rolf Fredriksson puhkui harmiaan ActuaBD:lle: ”Meidät kutsuttiin tänne raportoimaan avajaisista. Minä ja työryhmäni ovat ruotsalaisia. Meillä on täällä kameramies, äänittäjä, ja leikkaaja. Kukaan ei varoittanut, että kuvaaminen museon sisällä on kielletty. Miten tällaisissa oloissa voi tehdä raportin? Maksaako Moulinsart-yhtiö korvauksia hukkareissusta?”

Rolf Fredriksson oli kuitenkin väärässä, Belgian ranskalainen yleisradioyhtiö RTBF oli osannut varautua museoisäntien yhteistyöhalukkuuteen ja pystyi näin toimittamaan seikkaperäisen minuutin mittaisen antiraportin, joka esitettiin tällaisenään ajankohtaisohjelmassa Actu24.

Aiemmin Moulinsart-yhtiö on tullut tunnetuksi siitä, että heidän mielestään Tintin kuvaa ei ole laillista käyttää uutiskuvituksena edes Tintti-uutisissa tai alan artikkeleissa. Joka on erehtynyt toimimaan toisin, on saanut vastaanottaa laskun, näin siitäkin huolimatta että laki takaa sitaattioikeuden. Tämä on johtanut siihen, että Tintti-tutkimusta käsittelevissä julkaisuissa on käytetty kansikuvana Tintti-postimerkkiä, koska postimerkit ovat julkisia asiapapereita.

Suomalainen Tintti-tutkija Reijo Valta ei ole yllättynyt uusimmasta pölhöilyn virstanpylväästä, salaisesta museosta. ”Esim. Tom McCarthyn Tintin and the Secret of Literature olisi lukijoille paljon helpommin avautuva kuvituksen kera.” Toteaa Valta Kvaakissa. ”Positiivisesti perusvapauksiin suhtautuvissa yhteiskunnissa voisi jopa ajatella, että Moulinsart haastettaisiin käräjille vastaamaan tekijänoikeus-, sananvapaus-, tieteenvapaus- ja taiteenvapausrikkomuksista. Tai ainakin harhaanjohtamisesta, uhkailuista ja väärien tietojen antamisesta, eli vapaan kansalaisyhteiskunnan toiminnan vaarantamisesta.”

Samaan aikaan toisaalla: Hergén ystävät –yhdistyksen perustajajäsen ja sitä alusta alkaen 24 vuotta johtanut ex-koomikko ja Hergén ystävä Stéphane Steeman (76-v.) on eronnut yhdistyksen johdosta. Hän oli väsynyt vääntämään loputtomasti kättä Moulinsart-yhtiön kanssa. Yhdistyksellä, joka kokoaa riveihinsä Hergén tuotannon innokkaimmat fanit ympäri maailmaa, on 1300 jäsentä. Aiemmin Moulinsart oli mm. nostanut kanteen faniyhdistystä vastaan siitä, että se oli julkaissut ja käyttänyt Tintti-artikkeleissaan ja Tintti-tutkimuksissaan hmh, mitäpä muutakaan kuin Tinttiä.

Steeman on uhannut kirjoittaa monivuotisen kärhämän vaiheista paljastuskirjan, jossa kerrotaan kaikki. Hän ennustaa, että tulevaisuudessa perustetaan vielä uusi yhdistys Moulinsartin viholliset.

http://www.objectiftintin.com/whatsnew_Tintin_5039.lasso

Ne bassibadzuukit! Ne toissavuotisen kaljakeiton hyytyneet jämät! Tseremissit! Advokaatit! Kuvainraastajat! Kannibaalit! Lotjauunot! Dipsomaanit! Nieriäiset!

Toipilasaikana kannattaa lukea kannustavaa ja inspiroivaa kirjallisuutta, kuten kuuluisia viimeisiä sanoja. Lähteenä on tällä kertaa Simo Ylikarjulan lämpimästi suositeltava teos "Minä elän", WSOY 2005.

”Kiitän ohjaavaa sallimusta ja sattumaa elämästäni, ensiksi että synnyin ihmiseksi ja kreikkalaiseksi, enkä barbaariksi tai raakalaiseksi, ja toiseksi että kävi niin että elin Sokrateen aikana.”
- Platon, 347 eKr.

”Yhtä turvallisesti kuin nielaisen tämän leivänpalan, olen syytön tekoon.”
- Wessexin jaarli Godwin, 1053. Kuningas syytti Godwinia veljensä surmasta, minkä johdosta Godwin tunsi tarvetta demonstroida syyttömyyttään.

”Hyvästi iloiset ystäväni, sillä teen kuolemaa ja toivon näkeväni teidät tyytyväisinä seuraavassa elämässä.”
- Cervantes, 1616.

”Hyvä on, sanon sen sitten: Dante tekee minut sairaaksi.”
- kirjailija Lope de Vega, 1635.

”Ottakaa tämä krusifiksi pois! Kuinka kukaan taitelija voi näin kehnosti kuvata Jumalan piirteitä?”
- taidemaalari Jean Watteau, 1721.

”Jumalani, Herra taivaassa, silloin minä juon sen itse.”
- säveltäjä Christoph Gluck, 1787. Gluck tarjosi vieraalleen likööriä, mistä vieras kieltäytyi. Gluck tyhjensi lasin itse ja sai halvauskohtauksen, mihin hän kuoli.

”On häpeä tiedekunnalle, että he eivät osaa parantaa hikkaa.”
- runoilija James Hogg, 1835.

”No niin, emme me tästä suinkaan niin huonosti selviytyneet.”
- Arthur Schopenhauer, 1860.

”Ajattelin että se oli loppu silloin.”
- britt. poliitikko Sir James Graham, 1861, sydänkohtauksen saatuaan.

”Ette te hirttäisi omaa sheriffiänne, ettehän?”
- epäsuosittu sheriffi William Plummer kaupunkilaisten tullessa lynkkaamaan hänet, 1864.

”Toivon kaikesta sydämestäni, että taivaassa on taidemaalausta.”
- taiteilija Jean-Baptiste-Camille Corot, 1875.

”Minulla ei ole ollut enää mitään muuta todellista mielihyvän tai ilon aihetta kuin viereisen rakennuksen naapuri, joka on vain puolen miljoonan arvoinen.”
- William Vanderbildt, 1885.

”Ottakaa tyynyt pois, en tarvitse niitä enää.”
- Lewis Carroll, 1898.

”Nappi sinne tai tänne.”
- Giuseppe Verdi, 1901.

”Viikkohan alkaa hyvin!”
- baijerilainen rosvo Matthias Kneissl nähdessään että häntä vietiin hirttolavalle, 1902.

Sheriffi: ”Pahoittelen, että tämä on ensimmäinen kerta kun suoritan hirttäjäisiä.”
Lainsuojaton: ”Niin minullekin.”
- revolverisankari Tom Horn, 1903.

”Verta… siinä tapauksessa olen haavoittunut.”
- Nikolai Bobrikov, 1904.

”Tänään opin jotakin!”
- taiteilija Pierre Renoir, 1919.

”Nyt voimme ylittää lentohiekan.”
- Ihmemaa Ozin kirjoittaja Frank L. Baum, 1919.

”Hyvä koira!”
- Vladimir I. Lenin viimeisellä metsästysretkellään, 1924.

”Odotan kirjoittavani ylös muutamassa päivässä kaiken sen mitä kuvittelin noina muutamana tuntina viime yönä.”
- Luigi Pirandello, 1936.

”Mutta en välitä, en välitä ollenkaan.”
- Gugliemo Marconi, 1937.

”Miksi tässä teatterissa on niin pimeää, Masha? Sytytä valot.”
- Fedor Shaljapin, 1938.

”Pahus soikoon, siellä se käki taas on!”
- britt. tuomari Gordon Hewart, 1943.

”Haistatan maailmalle pitkät!”
-  Jakob Haringer, mielestään maailman suurin kirjailija, 1948.

”Minulla on ollut ihmeellinen elämä.”
- Ludwig Wittgenstein, 1951.

”Eikö minulla ole sitten enää mitään käyttöä?”
- Maria Montessori, 1952.

”Parempi polttaa kirjoittaja kuin hänen työnsä!”
- palovammoihin menehtynyt Hilaire Belloc, 1953.

”Pakko tuon on nähdä meidät… sen täytyy pysähtyä.”
- James Dean, 1955.

”Ei helvetti. Kukaan ei koskaan tehnyt mitään minun hyväkseni. Miksi helvetissä tekisin jotakin jonkun toisen puolesta?”
- sarjamurhaaja Charlie Starkweather, 1959.

”He laittoivat minut taas pesukoneeseen eilen illalla!”
- Psykiatri ja kolonialismikriitikko Frantz Fanon kärsi viimeisinä aikoinaan uskomuksesta, että lääkärit yrittävät tehdä hänestä verensiirroilla valkoisen miehen, 1961.

”Muista mitä sanoin, kultaseni. Laita arkkuuni korttipakka, rautamaila ja nätti vaaleaverikkö.”
- Chico Marx, 1961.

”Kuulkaapa, näytelmäkappaleestanne puuttuu yksi kohta: joku pakottaa ystävänsä kuuntelemaan kuolinvuoteellaan viisinäytöksistä komediaa. Se olisi todella koomista, eikö teistäkin?”
- Jean Cocteau aloittelevalle kirjailijalle, 1963.

”No nyt on pahin ohi.”
- Lauri Viita autokolarin jälkeen, 1965.

”Tunnen olevani maailman huipulla.”
- J.R.R.Tolkien, 1973.

”Voi, te nuoret ihmiset olette kuin vanhat miehet. Te ette ole hauskoja.”
- Josephine Baker, 1975.

Pappi: ”Herra on teidän sielullenne armollinen.”
Chaplin: ”Miksei olisi. Hänellehän se joka tapauksessa kuuluu.”
- Charlie Chaplin, 1977.

”Katsokaapa, jopa teräs väsyy joskus.”
- Golda Meir, 1978.

”Ei hoivailla saatana.”
- Arvo Parkkila, alkoholistien auttaja, 1978.

”Kuvitteletteko todella, että IRA pitäisi minua arvokkaana kohteena?”
- Lordi Mountbatten hetkeä ennen kuin IRA:n pommi räjäytti hänen jahtinsa, 1979.

”Kiinalaiset tulevat.”
- Pentti Saarikoski, 1983.

”Minä kuolen.”
- Luis Bunuel, 1983.

”Katsotaanpa toimiiko tämä.”
- näyttelijä Jon Hexum leikkiessään aseella kuvaustauolla, 1984.

”Kuinka autoritaariseksi tuleekaan kun ei ole enää aikaa olla kohtelias.”
- Heinrich Böll riidellessään hoitajan kanssa viimeisestä savukkeesta, 1985.

”Kultaseni, me emme ole nyt tekemässä mitään pahuksen Hamletia!”
- Sir Laurence Olivier, 1989.

”Ei saa hermostua.”
- Juha Vainio, 1990.

”Menetin uskoni sodassa. En voi uskoa, että he ovat kaikki tuolla ympäriinsä lennellen tai pöydissä istumassa, nuo kaikki jotka olen menettänyt. Kaikki, kaikki, kaikki. Luultavasti olen kateellinen kun en pysty uskomaan, mutta kun en voi. Jos se olisi totta, Rudi olisi siellä ja lähettäisi minulle viestin.”
- Marlene Dietrich, 1991.

”Kohta nähdään.”
- Kari Suomalainen, 1999.

”Älkää luulkokaan että saisitte kuulla minulta nyt ne niinsanotut viimeiset sanat!”
- kirjailija Georg Lichtenberg, 1799.

Kuuluisat viimeiset sanat, osa 1