Kuvassa HIFK:n fanien mielenosoitus seuransa toimitusjohtajaa Pentti Matikaista vastaan 18.10. 2007. (c) Stadin Kingit.

Onnittelut Lahden Pelicansille historiansa ensimmäisestä mitalista ja JYP:ille mestaruudesta. On vaikea voittaa, jos ykkösmaalivahti pelaa lonkka murtuneena ja menee seuraavaksi leikkaukseen. Hovisen poissaoloon Pelicans ei silti kaatunut, vaan heikkoon viimeistelyyn, josta puolet oli uhrautuvaisuudesta elävän JYPin puolustuksen hyvyyttä. Sadun kauniiksi lopuksi mestaruuden ratkaisseen maalin teki Eric Perrin, 36, uransa viimeisessä ottelussa.

Eilen 26.4. puolestaan Jokerit toteutti kaikkien aikojen sopimusjulkistus-shown. Kuten kaikki jääkiekkoilullinen show tässä maassa, siitäkin tuli surkuhupaisa komedia.

Idea oli sinänsä jännittävä. Yleisö sai paljastaa Jokereiden uuden pelaajan kuvan pikseli kerrallaan painamalla facebookissa tykkää-nappia. Tähän asti kaikki hyvin, mutta pikselit olivat erittäin pieniä ja koko kuvan paljastamiseen tarvittiin 10 000 tykkäystä. Niitä ei koskaan saatu kasaan. Kun paljastustilaisuus nettistriimissä ja Kampin Narinkkatorin taululla venyi ja vanui tuntikaupalla, niin Jokereiden toimistolla oli pakko luoda asian hyväksi toinenkin ryhmä, johon kerättiin lisää hittejä niiltä aktiivisilta faneilta, jotka olivat jo käyttäneet vuoronsa. Kukahan jaksoi kylmällä torilla edes seurata ”tapahtumaa” neljä tuntia, ilmapallot ja simalasit kourassa kenties?

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Suomessa pelaajasopimus julkistettiin näin jännittävällä ja näyttävällä tavalla. Etukäteisveikkaukset liikkuivat taivaissa. Odotettiin Teemu Selännettä, Glen Metropolitia, Sami Lepistöä, Sami Saloa, Sami Kapasta, Tapio Rautavaaraa, Jeesusta. Kun yli neljän tunnin jälkeen kuvaan ilmaantui legendaarinen vahvistus Joonas Rask, niin striimin chatti ja Jatkoajan seurantaketjut valtasi tyrmistys. Suureellisella, epätavallista mielenkiintoa herättäneellä tavalla oli paljastettu pelaaja, joka teki viime kaudella liigassa Ilveksen riveissä vähemmän maaleja kuin mitä hänen henkilöllisyytensä arvailemiseen kului tunteja. Ilmapallot puhkottiin. Simalasit heitettiin maahan. Ikkunoita kivitettiin. Autoja poltettiin.

”Antikliimaksi!”
”Huutonaurua! Neljä tuntia odotusta ja Joonas Rask!”
”Voisikohan tuon kuvan saada peittoon poistamalla tykkäyksiä ja valitaan sen jälkeen uusi luukku?”

Jokereiden Jarmo Kekäläinen oli etukäteen hehkuttanut innovatiivista ideaa: ”Näin saadaan interaktiivisuutta meidän ja fanien välille. Haluttiin suunnata tämä julkaisemistapa heille, koska he olivat huikeita viime kaudella. Tämä oli tietyllä tavalla myös kiitos heidän suuntaansa.” Kannattajapiireissä sana ”kiitos” korjattiin välittömästi muotoon ”trollaus”. Värikkäämpiäkin ilmaisuja esiintyi.

Huutonaurun vaimennuttua päädyttiin toteamukseen, että ei ollut suinkaan Joonas Raskin vika, että hänen sopimuksensa julkistamisen tapa oli ylimitoitettu. Muistiin palautuivat myös legendaarisen ammattitaidottoman joukkueenjohtajan Matti Virmasen medialle hehkuttamat ”massiiviset tiedotustilaisuudet”, joiden anti oli että Jokereissa pelaisi kaudella 2006-2007 Marko Tuulola, Mikko Kuparinen ja Jyrki Louhi. Taisi joukkueeseen kuulua myös Juuso Riksman, Kim Kirschovits ja Jani Rita, joka oli jälkiviisaasti ajatellen näistä miehistä ainoa jolle oli jotain käyttöä.

Jos jääkiekon markkinointi lajin vannoutuneille ystäville lorottaa näin pahasti alleen, niin emme enää yhtään ylläty siitäkään, että pian alkavista jääkiekon MM-kisoista on tulossa kansanjuhlan sijasta mielenosoitustilaisuus.

Mielenilmauksen syynä on suomalaisen jääkiekkoilun diktaattorin Kalervo Kummolan (Tampere) hinnoittelupolitiikka. Mainospuheissa on elämöity, kuinka MM-kisoja pääsee seuraamaan 35 euron hinnalla. Niin pääsee, otteluun Ranska-Kazakstan.

Kummolan hinnat:

Ranska-Kazakstan alaparvelle 55€, yläparvelle 35€.
Kanada-USA alaparvelle 195€, yläparvelle 155€.
Valko-Venäjä-Suomi alaparvelle 195€, yläparvelle 155€.
Kazakstan-Suomi alaparvelle 195€, yläparvelle 155€.
kaikki Suomen ottelut alaparvelle 195€, yläparvelle 155€.
välierät ja pronssiottelu alaparvelle 225€, yläparvelle 175€.
loppuottelu alaparvelle 320€, yläparvelle 270€.

NHL:ssä Ottawan otteluun pääsee sisään halvimillaan 15 dollarilla, normaali katsomopaikka yläparvella 25-40 dollaria.

Jalkapallon Mestarien Liigan loppuotelussa Bayern-Chelsea Münchenissä lippujen hinnat ovat 70-370 euroa. Vuosi sitten Wembleyllä Mestarieden Liigan finaalin liput maksoivat vapailla markkinoilla vähintään 175 euroa. Hinnat olivat niin korkeat, että UEFA:n puheenjohtaja Michel Platini pyysi niitä julkisesti anteeksi.

Kysymys ei ole kansainvälisestä jääkiekkoliitosta. Kysymys on Kalervo Kummolasta. Tämän vuoden MM-kisojen toinen alkulohko pelataan Tukholmassa. Globenissa huippupeliä Ruotsi-Venäjä pääsee seuraamaan edullisimmillaan hintaan 390 SEK, mikä on 45 euroa. Ruotsissa ei hinnoittelekaan Kalervo Kummola. Ketä yllättää, että MM-kisojen pääsihteeri Mika Sulin väittää Uudessa Suomessa, että "Ruotsissa on samat hinnat". Kun ei ole.

Suomen vuoden 1997 MM-kisoissa uudenuutukaiselle Hartwall-areenalle pääsi alakatsomoon 160 markalla. Nyt joutuu pulittamaan saman verran euroja. 15 vuodessa MM-pääsylipun hinta on siis noussut kuusinkertaiseksi. Talousnero Kalervo Kummola vaikuttaa henkilöltä, joka pystyisi käynnistämään hyperinflaation aivan yksinään.

Urheilulehden Esko Seppänen kirjoitti aiheesta asiaankuuluvan ilkeästi ja ikävästi uusimmassa Urheilulehdessä. ”Helsingin turnaus alkaa ensi viikon perjantaina. Oletko nähnyt, herra Kummola, YHTÄKÄÄN mainosta, jossa myytäisiin PÄÄSYLIPPUJA itse turnaukseen? Et ole. En ole minäkään – tai kukaan muukaan meistä. Mitä olemme nähneet? Osta Leijonien superturbokanavapaketti! Osta kaikki pelit kotisohvallesi!! Osta HD-palvelu kotiisi!!! (On suorastaan irvokasta, että näitä mainoksia on myös Hartwall Areenan seinässä, eikä itse lipunmyynnistä sanota sanaakaan!)”

”Kun ovelana kettuna hinnoittelitte normaalikansan ulos kisoistanne, olette nyt asemassa, jossa voitte myydä kanavapakettejanne pikkurahalta kuulostavaan hintaan. Mikäli viisihenkinen perhe menisi ystäväsi Areenalle katsomaan vaikkapa Suomi–Ranska-ottelua, joutuisi perheen pää pulittamaan alakatsomoreissustaan yli tuhat (1 000) euroa! Ja sitten kehtaat vielä ihmetellä, etteivät liput mene kaupaksi. Muistinko muuten kertoa vielä sitä, että nämä maksu-tv-toimijat ovat Suomen Jääkiekkoliiton merkittävimmät yhteistyökumppanit?”

Maksu-TV-toiminta jääkiekossa onkin ollut varsin jännittävää. Nähdäkseen SM-liigaa pitää ostaa ottelu Urho-tv:ltä, jonka laatu ja toimintavalmius on saanut aikaan sen, että sitä kutsutaan Urpo-tv:ksi. Urpo-TV:stä tiedetään, että sillä on ollut lukuisten uutisten mukaan vaikeuksia maksaa Veikkausliigalle tv-oikeusrahoja, jotka liigaseurat ovat tietysti jo laskeneet budjettiinsa. Toinen vaihtoehto on Nelonen Pro1 –kanavapaketti, josta näkee eri ottelut. Kun SM-liigan pudotuspelit alkoivat, voitiin vain todeta että ne näkyivät Nelonen Pro2:lta, joka kuuluu taas aivan eri pakettiin. Nähdäkseen suomalaista liigakiekkoilua pitäisi siis ostaa kolme eri kanavaa kolmella eri kortilla.

MM-kisojen kaikki ottelut näkyvät muuten MTV3 Maxilta ja Canal Plussalta. Kortti viuhuu ja ainoa minkä tiedetään toimivan moitteetta, on rahastus.

Muistinko mainita, että Urpo-TV:ltä ostettuna yksittäisen ottelun alituiseen puskuroivan striimin hinta 12-15 € on toisinaan kalliimpaa kuin ottelun seuraaminen hallilla?

Pitäkää tunkkinne.

Mielenosoitus on suunniteltu kisojen halvimpaan otteluun Ranska-Kazakstan. Sunnuntaina 6.5. klo 12:15 alkavassa ottelussa on tarkoitus osoittaa mieltä Kummolaa ja Kummolan hintoja vastaan. Kello 14 mielenosoittajat miehittävät Töölön urheilubaarit, joissa katsotaan screeneiltä Suomi - Slovakia –ottelu. Ilta huipentuu Suomen ottelun jälkeen jäähallin parkkipaikalla, jossa juhlitaan Suomen voittoa ja vastustetaan Kummolaa. Järjestäjät pitävät tärkeänä näkökohtana, että mielenilmaus ei suuntaudu Ranskaa ja Kazakstania vastaan, jotka ovat tilanteeseen täysin syyttömiä.

Jos suomalainen jääkiekkoilu haluaisi perseillä kaikkein lahjakkaimmin, ja miksi kummassa ei muka haluaisi, niin Jokereiden pikselifiasko ja Kalervo Kummola voitaisiin kukaties yhdistää. Suomi-Slovakia-ottelussa yleisö saisi äänestää ottelun parasta pelaajaa tekstiviestillä (1,99€ pikseli), ja ottelun lopussa Jaffalan videotaululta paistattelisi Tampereen lahja isänmaalle, rautakansleri Kim Il Kummola myhäilevine isänkasvoineen, joiden loiste valaisee synkimmänkin mökintorpan.

twitter: https://twitter.com/#!/search/%23kummolanhinnat

Tästä kaikesta palautuu myös mieleen Covent Gardenin vuoden 1809 korotettuja hintoja vastaan suunnatut mellakat.

Lehti uutisoi, että aivan liian lieväksi moititun korruptiotuomionsa perään omasta mielestään täysin syytön Ilkka Kanerva (elämän suurin saavutus 100 m 11,7 1968) oli joutunut jonkun muun maksamalla matkalla auto-onnettomuuteen. Kukaties Zeus oli halunnut toteuttaa jumalaista oikeutta, mutta kukaan ei ollut kertonut hänelle ABS-jarruista.

Jatkamme lain ja oikeuden parissa. Kuvassa on Arvid Horn, joka toimi ministerinä Fredrik I:n aikana. Tarina ei kerro Arvid Hornista, vaan paria sukupolvea vanhemmasta aatelismies Arvid Hornista, joka vaikutti Padasjoella 1600-luvulla ja oli samaa sukua eri haarasta. Lähteenämme on Uuno Pulkkilan kirjoittama värikäs ja mielenkiintoinen teos Padasjoen historia (1947).

1600-luvulla aatelisten ja talonpoikien suhteet olivat usein kireät. Tavan takaa eripura ilmeni kirkkoherraa valitessa. Talonpoikien suosikit olivat lähes aina talonpoikaistaustaisia kappalaisia, jotka olivat opiskelleet sanaa kirkkoherran opastuksella. Aateli puolestaan suosi nimekkäämpiä ehdokkaita, jotka toivat kyläpahaseen suuren maailman ilmapiiriä niinkin kaukaa kuin jopa Turusta saakka.

Papin toivottiin osaavan saarnata ja laulaa mahdollisimman kovaäänisesti. Naapuriseurakuntalaisten kanssa kilpailtiinkin siitä, miten kauas oman papin ääni kuului. Papin moittiessa pitäjäläisiä se katsottiin solvaamiseksi ja lainmääräämien palkkasaatavien vaatiminen tulkittiin ahneudeksi. Enemmistö oli papin edessä ystävällinen, mutta puhui takanapäin pahaa ja etsi virheitä papin viranhoidosta, eikä niistä aina ollut puutettakaan.

Padasjoen kirkkoherra Thomas Andreaesta tehtiin vuonna 1611 Viipurin tuomiokapituliin valitus siitä, että kirkkoherra oli esiintynyt messussa täysin juopuneena ja oksentanut seurakunnan edessä. Kirkkoherra ja kappalainen olivat joutuneet tästä syystä tappeluun keskenään. Vuonna 1648-49 kirkkoherra Matthias Michaelista vastaan nostettiin oikeusjuttu siitä, että hän oli Alhonkylässä yöpyessään mennyt piika Valpuri Yrjöntyttären kammariin ja ahdistellut häntä. Oikeus vapautti kirkkoherran syytteestä. Hänellä oli paljon velkoja ja kuolinpesä jäi aivan varattomaksi.

Kirkkoherra Abraham Nicolai Poppius vaikutti 1662-1673 oli pitkän aikaa sairaalloinen, mistä sukeutui omalaatuinen oikeusjuttu. Lukkari Antti Antinpoika oli kuljeskellut pitäjällä juopuneena ja väittänyt yleisesti, että kappalainen Georgius Johannes Aeschilli oli uudelleen kastanut kirkkoherran ollessaan tämän kanssa pappilassa. Oikeus totesi väitteen perättömäksi ja lukkari sai kirkollisten esimiestensä halventamisesta ja kasteensakramentin väärinkäyttämisestä kuolemantuomion, joka kuitenkin kumottiin Kaarle XI:n kruunauksen johdosta annetulla yleisellä armahduksella. Ilkeämielisyydestä johtunut kirkkoherralle kiusallinen juttu herätti siinä määrin pahennusta, että vapaaherra Arvid Horn antoi omakätisesti lukkarille kuritusta. Koko juttu oli saanut alkunsa siitä, kun kappalainen oli sairasta kirkkoherraa katsomassa käydessään rukoillut hänen kanssaan ja valellut otsaa kylmällä vedellä.

1600-luvun pappien pojat olivat Padasjoella varsin naisiin meneviä. Vuosilta 1655-1685 on tapauksia, jossa papinpoika Simo Laurinpoika oli siittänyt lapsen sotamiehen leskelle Kerttu Antintyttärelle, joka oli ehtinyt kuolla ennen oikeuteen joutumistaan. Lapsi oli otettu pappilaan kasvatettavaksi ja kirkkoherra oli tuominnut poikansa kirkkorangaistukseen, mikä tarkoitti lukitusta jalkapuuhun jumalanpalveluksen ajaksi.

Seuraavankin kirkkoherran poika Abraham Abrahami tuomittiin siveellisyysrikoksesta, joka oli tapahtunut irtolaisnainen Liisa Matintyttären kanssa. Syytetyt olivat ensikertalaisia ja rangaistukset sen mukaisia: ylioppilas Abrahami sai selittää asiansa yliopiston konsistorille ja nainen tuomittiin kirkkorangaistukseen.

Kirkkoherra Abraham Nicolai näyttää tiukasti valvoneen seurakuntansa siveellistä tilaa, koska hänen toimestaan on oikeudelle esitetty lukuisia ilmoituksia syntisen haureuden harjoittamisesta 1600-luvun Päijät-Hämeessä. Eräässä tapauksessa todettiin Simo Laurinpojan harjoittaneen haureutta sotilaskarkuri Lauri Karjalaisen luona eläneen huonomaineisen irtolaisnaisen Brita Martintyttären kanssa, joka oli saanut lapsen Karjalaiselle. Simo Laurinpoikaa ja Brita Martintytärtä sakotettiin ensimmäisestä kerrasta kolme ja toisesta tapauksesta 10 hopeataalaria kumpainenkin. Välipäätöksessä nainen tuomittiin raipparangaistukseen ja yhdessä Simo Laurinpojan kanssa kirkkorangaistukseen sekä anteeksipyyntöön seurakunnalle.

Tätä mainiota tapaa lukita syyllinen jalkapuuhun voisi soveltaa tänä päivänä rötöksistä tuomittuihin poliitikoihin. Ankarissa tapauksissa rangaistuksen voisi suorittaa alasti ja yleisö voisi tuoda tapahtumaan osan lisävärinsä heittelemällä rangaistustaan suorittavaa jollakin mustanpuhuvalla, joskin vaarattomalla ja biologisella aineella. Tarkoitan tietysti mämmiä. Mämmin myynti rangaistuspaikalla saattaisi olla myös taloudellisesti tuottoisaa.

Ajatusta saa vapaasti hyödyntää kansalaisaloitteen merkeissä.

Aikansa huomattavimman  padasjokelaisen, suurtilallinen Arvid Hornin (1631-1692) avioliitto Ingeborg Gylnärin kanssa ei nauttinut kirkon hyväksyntää. Morsian oli sulhasen kasvattitytär, eikä tuomiokapituli suostunut myöntämään vihkilupaa. Arvid Hornin isä Mauritzkin vastusti liittoa. Horn oli vedonnut asiassa hovioikeuteen asti ilman tulosta, jolloin hän oli tällöin järjestänyt asian omin avuin. Hän ryösti morsiamensa Kankaisten kartanosta ja pakeni hänen kanssaan Lohjan Laakspohjaan talven ajaksi. Jotta lain kirjain olisi tullut täytetyksi, Horn oli kidnapannut Uskelassa pastori Simon Stigaeuksen rekeensä ja vihityttänyt kaapatulla papilla itsensä. Tämä vihkiminen täytti muodolliset vaatimukset mutta ei saanut osakseen yleistä hyväksyntää. Liitolta puuttui kirkollisen esivallan suostumus, tavanmukainen kuulutus ja vanhempien suostumus. Kirkossa Ingeborg ja Arvid Horn eivät esimerkiksi saaneet ottaa osaa ehtoolliseen.

Myös Arvid Hornin tytär Brita Horn joutui veljensä paroni Gustav Hornin ilmiannosta oikeuteen, koska huhu kertoi sisaren olleen luvattomissa suhteissa Nyystölän kartanon kokkiin Yrjö Tuomaanpoikaan. Gustav Horn nosti jutun nähtävästi puhdistaakseen sisarensa maineen, sillä hän oikeudessa vakuutti juoruja perättömiksi ja todisti kirjeillä sisarensa antaneen avioliittolupauksen edellisenä vuonna aatelismies Jaakko Taubelle, joka palveli eversti Majdellin rykmentissä. Kokki Yrjö kiisti ajatelleensa edes mainitunlaista suhdetta ja oikeus totesi jutun perättömäksi.

Arvokkaan ja kunniallisen  elämänmuodon valvojana Arvid  Horn ehätti myös ilmiantamaan lautamies Sipi Kotkan varkaudesta, jonka tämä olisi tehnyt markkinamatkalla Turussa, ryöstäen mukaansa neljännesnelikon silakoita ja pakan kangasta. Jutussa ei ollut perää, ja oikeuskäytäntöön tyytyväisestä Sipi Kotkasta tuli myöhemmin Padasjoen nimismies.

Noituuttakin esiintyi. Nimismies Johan Ingerman haastoi käräjille Erkki Ristonpojan ja tämän vaimon Brita Laurintyttären Jokioisista, koska he olivat harjoittaneet noituutta. Heidän oli havaittu heittävän saunan ja pirtin väliin kumpainenkin pienen pussin maltaita, tinaa, vähän valkeaa villaaa, ja pussi oli sidottu punaisella langalla. Nimismies arveli tällaisen teon tarkoittavan hänen vahingoittamistaan, minkä syytetyt jyrkästi kiistivät. Brita Laurintytär selitti tehneensä sen hammassäryn takia. Hän oli saanut neuvon, että kipu lieventyy, kun heitetään maltaita sille paikalle, jossa kipu on ensimmäistä kertaa ilmennyt. Koska hän oli tunnustanut harjoittaneensa taikuutta, Padasjoen käräjät tuomitsivat Brita Laurintyttären noituudesta 40 markan sakkoon, joka voitiin korvata istumalla 8 päivää vedellä ja leivällä. Lievempää rangaistusta todistetusta noituudesta ei tuon ajan oloissa voine kuvitella.

Kirkkoherra Abraham Nicolain vävy Pietari Uronius esitti oikeudelle 1670 uuden noitajutun. Hän syytti kappalainen Aeschillia taikuuden ja noituuden harjoittamisesta. Todistajaksi ilmoittautui paikallinen juoniniekka, kappalaisen lanko, nimismiehen virasta erotettu Hartvik Manninen, joka oli tunnettu rettelöitsijä tai talonpoikien etujen ajaja, riippuen siitä miten asiaa tarkasteli. Kun tässä eräänä päivänä oli nimismiestä kaikessa rauhassa puukotettu, oli kappalainen Mannisen luotettavan todistuksen mukaan pannut sormensa haavaan, työntänyt suolaa suuhunsa ja lausunut joitakin sanoja. Manninen valitti asiasta tuomiokapituliin asti, joka ei ottanut asiaa uskoakseen ja syyte hylättiin.

Pietari Uronius näyttää olleen paitsi elämäntavoiltaan ”epäsäännöllinen”, myös ahkera käräjöijä ja suustaan kohtalaisen ilmaisuvoimainen henkilö. Koska vihapuhe on nykyään suosittu keskustelunaihe, niin on kiinnostavaa tietää, että Uronius oli kutsunut paikallisia silmäätekeviä ”tarhapöllöksi”, ”kelmiksi”, ”hunsvontiksi”, ”Arved Hornin juoksupojiksi”, sekä nimityksillä joita ”ei voi painetussa sanassa toistaa”. Kun  hänestä esitettyjä valituksia käsiteltiin käräjillä, Uronius poistui paikalta, vaikka kaksi lautamiestä juoksi hänen jälkeensä. Oikeus totesi Uroniuksen esiintymisensä perusteella vähäjärkiseksi, mutta hänen köyhän vaimonsa ja lastensa kurjuuden huomioonottaen suositteli asianomistajia luopumaan kanteestaan. Asianomistajat suostuivat siihen ehdolla että Uronius luopuisi kappalaisen virasta ja maksaisi heidän oikeuskulunsa, eikä vastaisuudessa enää menettelisi samoin heitä kohtaan. Uronius pyysi anteeksi kirjallisesti kaikilta asianosaisilta, paitsi Erik Virilanderilta, jonka kanssa hän oli kamppaillut kappalaisen virasta. Vielä 1693 Virilander ja hänen isänsä vaativat Uroniukselle tuomiota kunnianloukkauksesta koska tämä oli sotilaskatselmuksessa julkisella paikalla herjannut Virilanderia ”kelmiksi”, ”kelmipukiksi” ja ”Jussin pojaksi”. Oikeus tuomitsi Uroniuksen 40 markan sakkoon.

Ministeri Arvid Hornin sukukartanon Halikossa omistaa tätä nykyä liikemies Björn Wahlroos, jota ulkoministeri Stubb pitää maamme johtavana poliittisena ajattelijana. Itse arvelen, että näihin veijareihin jalkapuu tai mämmi ei taida enää riittääkään. En tiedä, löytyisikö puhelinluettelon keltaisilta sivuilta tervaa ja höyheniä.

Lukija huomaa, että Jussin pojiksi en näitä kansalaisluottamusta ja arvonantoa nauttivia herrasmiehiä tohdi kutsua.

Italialaisten Disney-sarjakuvien käsikirjoittaja Rodolfo Cimino (1927-2012) on kuollut. Hän menehtyi aprillipäivää edeltäneenä aamuna Mestressä, Venetossa, 84-vuotiaana. ”Hän oli suurista suurin”, luonnehti Topolino-lehden Valentina de Poli.

Tekaisin muistokirjoituksen Kvaakiin.

Muutaman viime viikon aikana minulle on selvinnyt, että kaikki mitä on koulussa opetettu, on ollut taas kerran väärin. Sen jälkeen selvisi, että se olikin ollut oikein. Yrittäisivät päättää.

Ensimmäinen ristiretki, Lalli tappaa piispa Henrikin Köyliön järven jäällä 1155, marttyyrikuolema ja Suomen ensimmäinen pyhimys. Totta vai tarua? Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi.

TV:n jännittäviin arkeologiadokumentteihin Suomi ei luultavasti koskaan pääse. Niukkuudessa on oltava käytännöllinen. Suomen kuninkaat ja heidän valtakuntansa eivät jättäneet kirjallista jäämistöä, he eivät rakentaneet kivestä suuruutensa mahtipontisia monumentteja vaan tarpeellisia linnoituksia, he eivät lyöneet omaa rahaa vaan jäljittelivät muita, ja hallinnon pienimuotoisuuden selittää ennen kaikkea se, että suomalaisia oli hyvin vähän. Turun väkiluvuksi noin vuonna 1400 on arvioitu 4000 henkeä.

Vanhin tunnettu suomalainen asuinpaikka, 7300 eKr, on löydetty muinaisen Ancylusjärven rannalta Lahdessa. 9000 vuoden ponnistelujen jälkeen oli päästy siihen, että Hollolan (tunnettu tällä nimellä 1200-) väkiluku oli ennen isoavihaa ja muita onnettomuuksia vuonna 1634 kerrassaan 1922 henkeä. Koko Suomen väkiluku Ruotsin tilastollisen keskuslaitoksen aloitusvuonna 1750 oli 421 537, miesten keski-ikä 25,5, naisten 27,5 vuotta. Täsmälleen tuon verran väestöä pystyttiin ruokkimaan perunaan epäluuloisesti tutustuvassa maassa tuon ajan maanviljelystaidolla, ja silti normaaleinakin satovuosina syötiin pettua. Kotieläimet eivät olleet aivan uusinta uutta muotivouhotusta. Pari vuotta sitten löytyi Nakkilasta 3000 vuotta vanha naudanhammas.

Tuntuu mahdolliselta, että ilmaston viilentyessä ja lämmetessä vuosituhansien aikana Suomessa on käynyt yrittelemässä yksi jos toinenkin uudisraivaajakolonna. Pahimmassa tapauksessa heille on käynyt kuin viikingeille Grönlannissa. Ketkä heistä jäivät henkiin ja mistä he tarkkaan ottaen tulivat, on kiinnostavan väittelyn aihe pitkäksi aikaa eteenpäin. Veikko Huovisen lukijoille tämä ei ole uutta. He ovat tienneet jo kauan, että Suomen ensimmäinen asukas oli eksynyt poloinen bushmanni. Päijänteen nimi ei ole suomalaisugrilaista juurta. Kukaan ei tiedä, mistä se on tullut.

Mitä siis tekivät Ruotsin kuningas Eerik ja piispa Henrik ristiretkellä tässä vähäväkisessä ja köyhässä maailmankolkassa kesällä 1155?

Keskiaikana pohjoismaiden rikkain kaupunki oli Visby Gotlannissa. Gotlannista on löydetty yhtä paljon 1000-luvun arabialaisia dirhameita kuin koko islamilaisesta maailmasta yhteensä ja Gotlannin teroitinkiviä ja koruja on kaivettu esiin kaikkialta Itämeren alueelta. Gotlanti kunnostautui vaihtamalla omistajaa noin 20 vuoden välein ruotsalaisilta tanskalaisille, tanskalaisilta Teutonien ritarikunnalle, joka myi sen takaisin Kalmarin unionille, jonka purkauduttua saarella hallitsi tasavalta, joka myi itsensä Erik Pommerilaiselle, joka nimitti jälleen tanskalaisen kuvernöörin, ja alan uskoa että sillä saarella tapahtui aivan mitä tahansa.

Iltahämärä Visbyssä vuonna 1300. Krouvin ovesta tulee sisään reissussa rähjääntynyt merimies, joka iskee nahkakukkaronsa pöytään ja katselee ympärilleen.
- Uutisia pohjoisesta. Siellä soditaan.
- Kapisia oravannahkoja nurkkamaissa, ei kiinnosta yhtään, tuhahtaa kaveri uunin viereltä. – Sanopa kannattaisiko minun välittää Hansan kalottilakeille kuparia Falunista, jonka he lupaavat maksaa tinalla ja hopealla. Onko niihin luottamista? Se Lyypekin nousukaskaupunki alkaa peijuuna hyppiä nenille. Tuottavat kaikenlaista kopioitua halparihkamaa, jossa lukee Made in China ja polkevat hintoja!

Ensimmäinen ristiretki ei ollut välttämättä ollenkaan ristiretki. Sen aikaan noin vuonna 1150 Suomessa oli jo kristittyjä kautta maan. Käsitys  kalevalaisesta luonnonromanttisesta pakanakulttuurista, joka verellä ja väkivallalla riistettiin tai kiellettiin, on kovin dramatisoitu versio.

Kalevalan 50. runossa ”Hiien huoralle” Marjatalle (jolle ei anneta sijaa missään majatalossa) puolukasta syntyvä lapsi ei tule maailmaan miekka kädessä. Itse asiassa se on Väinämöinen, joka ehdottaa että vieraslajia lyödään puulla päähän, jolloin lapsi alkaa puolustuksekseen puhua. Ihmelapsi ja Väinämöinen käyvät tietäjien kamppailun, jossa katsotaan kumman tieto on suurempaa. Kun lapsi osoittaa, että hän tietää ihmisten salatuimmatkin menemiset ja tekemiset, niin Väinämöinen katsoo että hänen mahtinsa on murrettu. Hän lähtee veneellään kukaties Harmaisiin satamiin muristen mennessään, että antaapa ajan kulua, vielä minua pyydetään takaisin. Kalevala loppuu siihen, syntyhetkeensä. Jos kansanrunoudelta on kysyttävä mieltä ja tarkoitusta, niin tässä se on selvästi ilmoitettu. Se syntyy totiseen tarpeeseen, jotta menneisyyden voimalliset sanat säilyisivät muistissa sen päivän varalta jolloin Väinämöistä jälleen tarvitahan.

Näin kävi Karjalassa, jonka kautta kieleen tuli venäläisperäiset sanat Raamattu, pappi, ikkuna, risti ja pakana. Entä Länsi-Suomessa?

Perinteinen kertomus, Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen 1869: ”Tähän aikaan w. 1152 Ruotsinmaalla käwi paawillinen legaatti, Albanon kardinali-pispa Nikolas, eräs Anglosaksin-sukuinen mies, joka kaksi wuotta myöhemmin itse nousi paawin-istuimellem ottaen nimen Hadriano IV. Hänen käyntinsä Ruotsissa tarkoitti tämän maan likempää yhdistämistä paawilliseen kristikuntaan. Se mies, joka nykyänsä oli pispana Upsalassa, nimeltänsä Henrik, oli niin kuin paawikin Englannista kotoisin ja arwataan myöskin kiihoittaneen kuninkaan uskonnollista intoa. Koska siis Eerikin walta omassa maassa oli wakaantunut, hän w. 1157 kokosi risti-armeijan ja purjehti meren yli Suomeen, wieden mukaansa Henrik-pispan ja muita pappeja. Muutoin owat tiedot tästä retkestä warsin waillinaisia.”

Uudistettu kertomus sanoo aivan toista. Mika Kallioinen 2001: ”Jo pitkään on tiedetty vääräksi kuva, jonka mukaan piispa Henrik ja Ruotsin kuningas Eerik toivat 1150-luvulla kertaheitolla Suomeen kristinuskon ja kuninkaanvallan ns. ensimmäisen ristiretken yhteydessä. Jonkinlainen ledung eli merisotaretki on Sveanmaalta varmasti tehty, mutta se on voinut kestää vain kesäkauden ajan eikä sen vaikutus ole voinut olla pysyvä. Ristiretkeen on tutkimuksessa suhtauduttu epäilevästi, koska siitä kertovat tiedot ovat peräisin huomattavasti myöhemmin syntyneistä ja keskenään ristiriitaisista legendoista, Legendat ovat tendenssimäisiä kuvauksia, joiden tarkoituksena oli legitimoida oman valtapiirin toimia. On kiinnostavaa että piispa Henrikin marttyyrikuolemasta esiintyy kaksi erilaista tulkintaa. Noin vuoden 1300 paikkeilla kirkon piirissä syntynyt Pyhän Henrikin legenda kertoo, miten piispa kuoli suomalaisen, nimeltä mainitsemattoman murhamiehen käsissä, kun piispa oli tätä ensin nuhdellut. Suomenkielisessä Pyhän Henrikin surmavirressä sen sijaan Lalliksi nimetyn murhaajan motiiviksi esitetään piispan ja hänen seurueensa Lallin talossa vaatima kestitys. Kirkollinen versio kuvaa järjestyksen ja uskon tulemista maahan. Suomenkielinen versio vastustaa kirkon maahan tuomaa verotusta.”

Voiko Pyhän Henrikin kenotafia Nousiaisten kirkossa pitää Suomen ensimmäisenä sarjakuvana? Tässä pidetään. Maunu II Tavastin 1429 lahjoittaman messinkisarkofagin kaiverruksessa on kuvattu kaksi näytöstä. Kuvien yläosassa sotilaat käyvät sotatoimia, alaosassa piispa suorittaa kirkon toimia. Armeijat kohtaavat toisensa rannalla, piispa näkee maatyöläisiä askareissaan. Toisessa näytöksessä armeijat ottavat yhteen ja piispa kastaa ihmisiä, jotka ovat heittäneet aseensa maahan. Ja nyt tarkkana. Rantautuvien laivojen mastossa on Ruotsin lippu, kolme kruunua. Heitä vastassa olevilla miehillä, joilla on miekat, jalkajouset ja kypärät (kaikkea muuta kuin kivikirveitä), on oma lippunsa.

Tätä kuvaa voisi joutessaan tuumiskella useammankin hetken. Onko lohikäärmelippu geneerinen barbaarien tunnus, vai tarkoitetaanko sillä tässä todella muinaissuomalaista valtionlippua? Ja mitä tarkoittaa soturien takana seisova alastonpatsas kreikkalaisella jalustalla? Olen tavattoman huono ja haluton ymmärtämään symboleja, mutta ei tätä vastakkainasettelua voi oikein nähdä siten, että vastakkain olisivat sotilasmahti ja barbaria, ellei barbaareiksi katsota ruotsalaisia. Heidän veneissään ei ole antiikkisia kuvapatsaita. Olkoonkin, että marmoripysti on jokseenkin heikko sota-ase.

Pyhän Henrikin marttyyrikuolema mainitaan ensimmäistä kertaa Turun Tuomiokirkon Mustassa Kirjassa Paavin kirjeessä, joka on päivätty Avignonissa 11.11.1353, 200 vuotta tapahtumien jälkeen. 9.11.1442 paavi mainitsee, että Henrikin jäännösten uudelleenhautaamisen kunniaksi on pidetty riemujuhla ja että ”Et si cuncta loca sacra, sub sanctorum vocabulo fundata, digna debeant reuerencia venerari, merito et loca in honorem et sub vocabulo sancti Henrici martiris, qui en vita et morte diuersis fulgebat et fulget miraculis”. Aitona uskon miehenä Henrik oli tehnyt siis ihmeitä niin eläessään kuin kuollessaan, ja jos ei olisi tehnyt niin ainakin olisi pitänyt. Kun piispa Henrikistä tehtiin pyhimys, siirrettiin kaksi tuolloin merkittävää pyhimystä ja heidän nimikkopäivänsä Henrikin päivän tieltä toiseen ajankohtaan. Miksi, Vatikaani ei kerro.

Piispa Henrikin surmavirsi (trad.) sanoo, että Henrik kasvoi Kaalimaassa. Jos ja kun kyseessä oli se Englannista Upsalaan siirtynyt apupiispa, joka osallistui Suomen kirkon uudelleenjärjestelyihin noin vuonna 1150, niin hän todella syntyi Gaelien maassa, tuli tänne, katsoi ansaitsevansa pakkokestitystä suurena ja tärkeänä herrana, mistä hyvästä talonpoika Lalli pahansuisen suomalaisen vaimonsa yllyttämänä suuttui, ja tappoi pöyhkeilijän Köyliön järven jäällä vuonna 1155. Vastaavia tapauksia päivittäin pikku-uutisissa. Tekijä oli poliisin vanha tuttu.

Suomalainen tulkinta sanoo usein, että Lallin tekemisillä syyllistettiin suomalaisia ja motivoitiin valloitusretkiä. Mutta entä ruotsalaisten puoli asiasta? Ruotsin kuningas Erik, jota kutsutaan surmavirressä Henrikin veljeksi, surmattiin puolestaan Upsalan kirkossa keväällä 1160. Jos he järjestivät ristiretken yhdessä, kuten surmavirsi kertoo ja kenotafi näyttää, ja kummatkin tulivat tapetuiksi hurskautensa takia, niin Vatikaani sai tästä mainion aiheen vaatia kahdelta kansalta synnintuntoa ja kuuliaisuutta ja sai samalla kaupan päälle marttyyreita, joita kumpikin kansa saattoi palvoa. Aivan erinomainen pakettiratkaisu. Nyt marttyyreita alessa, kaksi yhden hinnalla!

Pyhän Henrikin kallo suljettiin Turun tuomiokirkon sakariston komeroon, josta se kaivettiin vahingossa esiin vasta 1924.  Muutamia vuosia sitten pääkallo lähetettiin Upsalaan radiohiiliajoitukseen. Tuloskin tuli. Kallo on noin vuodelta 1160. Ja tämä heti sen perään, kun oli ehditty painaa kirjoihin ja kansiin uudemman historiankirjoituksen mukaisesti, että Ensimmäistä ristiretkeä ei ole koskaan ollut ja jopa Henrik olisi keksitty hahmo.

Tosin kallossa ei ole kirveenjälkiä.

Kenen, radiohiiliajoituksen mukaan noin vuonna 1160 kuolleen henkilön pääkallo sitten löytyi Turun Tuomiokirkon komerosta, jos se ei voi olla piispa Henrik? Yksinkertaista. Se voi aivan hyvin olla piispa Henrik. Häneltä voi turvallisesti kysyä, mikä oli Ensimmäisen ristiretken todellinen luonne, laajuus ja tarkoitus, ja miten hänelle todellisuudessa kävi, sillä hän ei ole enää koskaan kenenkään puolella, eikä vastaa kenenkään harmiksi. Jos vastaisikin, niin hän lausuisi ”Kasvoi ennen kaksi lasta, toinen kasvoi kaalimaassa, toinen Ruotsissa yleni”, sillä lohikäärmelipun alla taru kertoo enemmän kuin totuus, ja totuus, no, se on tarinoista jännittävin.