Lipeän blogin linjasta ja esitän henkilökohtaista materiaalia. Pahoittelen tapahtunutta.

Jos olisin kulttuuriministeri
-utopia-

Kulttuuriministeri voisi taistella taiteilijoiden ja kulttuurin harrastajien oikeuksien puolesta. Hän voisi puolustaa tekijöitä, teoksia ja harrastuksia niitä asiantuntijoiden ompeluseuroja vastaan, jotka näkevät niissä ongelmia. Hän voisi olla aktiivinen kulttuurin asianajaja sovinnaisuutta, typeryyttä ja patriarkaalista sensuurimentaliteettia vastaan. Se toimenpide ei maksa mitään.

Kulttuuriministeri voisi olla henkilö, joka tietää, että taiteen tehtävä ei ole opettaa elämään oikein, ei tarjota lopullisia vastauksia ratkeamattomiin kysymyksiin, eikä kasvattaa lapsia vanhempien puolesta. Hän tietäisi myös, ettei tekijä esitä teoksessa omia mielipiteitään, ja että ei ole mitään merkitystä sillä, jos fiktiivisten hahmojen repliikit ovat joidenkin mielestä vääriä. Se merkitsee vain sitä, että on yhtä monta ihmistä, joiden mielestä ne voivat olla hyvinkin oikeita. Tämä toimenpide ei maksa mitään.

Kulttuuriministeri tiedostaisi, että taide on ainoa elämän kenttä, jossa vapaus on ainakin teoriassa mahdollinen, ja muistuttaisi aina tarvittaessa yleisöä siitä, että koska sitä ei missään muualla maailmassa esiinny, se on arvo sinänsä. Hän voisi kysyä, että jos siihen ei ole varaa, onko koko mokomaan elämään sitten varaa. Tämäkään toimenpide ei maksa mitään.

Kulttuuriministeri voisi käsittää, että väestöltään ikääntyvässä maassa vanhoillisuuden paine nousee lähivuosina ja vuosikymmeninä musertavaksi, ja olisi tehtävä kaikki voitava, jotta maan henkinen ilmapiiri säilyisi tasapainoisena. Ennakkoluulottomuuteen ja kokeellisuuteen olisi tietoisesti rohkaistava, koska muuten sen tukahduttaa varovaisuus ja pelko, jotka menestyvät suurenmoisesti ilman valtiollista tukeakin.  Tämä toimenpide ei liioin maksa mitään.

Kulttuuriministeri seuraisi aktiivisesti kansainvälisiä raportteja sananvapauden tilasta, ja vaikuttaisi kansainvälisissä yhteyksissä ottamalla kantaa vangittujen taiteilijoiden puolesta. Tämä varsinkaan ei maksa mitään.

Kulttuuriministeri voisi olla suorastaan tuskallisen tietoinen siitä, että ylimalkaan parasta mitä poliitikot voivat kulttuurille tehdä, on jättää se rauhaan ja pysyä siitä niin kaukana kuin pippuri kasvaa, sillä historia on tulvillaan loistavia esimerkkejä siitä, kuinka hävyttömän huonosti poliitikot ymmärtävät taideluomuksia. Tämänkin toimenpiteen kustannukset ovat olemattomat.

Kulttuuriministeri voisi ymmärtää, että maan tärkeimmät kulttuurilaitokset ovat kirjasto, posti ja koulu, ja niiden toiminnan resurssien turvaamiseksi olisi tehtävä kaikki voitava.

Tämän kaiken kulttuuriministeri voisi tehdä. Näin hänen pitäisi tehdä. Mutta hänpä ei halua.


Tämä kannanotto on ikuisesti pätevä ja soveltuu kaikkiin menneisiin ja tuleviin kulttuuriministereihin.