Bristolissa syntynyt Thomas Chatterton (1752-1770) tunnettiin herkkänä ja taiteellisesti lahjakkaana lapsena, joka mielellään uppoutui kuvitelmiinsa. Hän eläytyi keskiaikaisten munkkien elämään, ja kuvitteli itsensä kopioimaan vanhoja arvokkaita käsikirjoituksia, joiden kielestä huokui vuosituhansien henki. Hän keksi 1400-luvulla eläneen pappishahmon, jolle hän antoi nimeksi Thomas Rowley.

Taiteilija kun oli, Chatterton halusi tehdä kuvitelmistaan totta. Hän ilmoitti löytäneensä isänsä kirkon perukoille kätkettyjä runoja, jotka oli kirjoittanut Thomas Rowley. Chatterton vei käsikirjoitukset bristolilaiselle lakimiehelle, joka uskoi ne aidoiksi ja osti ne. Menestyksensä rohkaisemana Chatterton alkoi löytää yhä uusia käsikirjoituksia kaupattavaksi. Hän tarjosi myös julkaistavaksi runoja, jotka hän oli kirjoittanut omalla nimellään, mutta niistä ei ollut kukaan kiinnostunut. Sen sijaan Rowleyn vanhat tekstit olivat suuresti kysyttyjä. 

1770 Chatterton lähti valloittamaan Lontoota. Hän oli vakaasti päättänyt hankkia itselleen menestystä runoudella, jonka hän julkaisisi omalla nimellään, ilman Rowleyn apua. Neljä kuukautta myöhemmin pennitön, nälkäinen ja työtön Chatterton kirjoitti jäähyväisrunonsa maailmalle ja otti itseltään hengen arseniikilla. Hän ei ollut vielä täyttänyt 18. ikävuottaan.

Chattertonin kuolema onnistui siinä, missä hänen elämänsä ei. Hänen ruumiinsa luota löydetty jäähyväisruno herätti kiinnostusta hänen runouttaan kohtaan, jota maailma hänen eläessään ei osannut arvostaa. Hänen runonsa julkaistiin, ja niillä oli valtava vaikutus aikalaisiin. Wordsworth kutsui Chattertonia "ihmeelliseksi pojaksi". Keats omisti Chattertonille tunnetun runonsa "Endymion". Chattertonin elämä ja kohtalo on nähty erääksi esikuvaksi Goethen 1776 ilmestyneelle "Nuoren Wertherin kärsimyksille". Kirjallisuushistoria puolestaan on löytänyt Chattertonista sen runoilijan, joka aloitti romantiikan ajan.