Tavataan sanoa, että kuka tahansa pystyy kokoamaan valtavan kasan roinaa, mutta se joka luetteloi ja järjestää kokoelmansa, on oikea keräilijä.

Ralph Whittington on oikea keräilijä ja hänellä on tehtäväänsä juuri oikea koulutus. Hänen vastuullaan oli 36 vuoden maailman suurimman kirjaston, Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston puhelinluettelokokoelma. "Olin vastuussa jokaisesta puhelinluettelosta mitä koko hiton maailmassa oli julkaistu", Whittington päivitteli myöhemmin. Puhelinluettelojen parissa kertynyttä arkistointikokemusta Whittington saattoi soveltaa kotonaan. Hänellä on 5000 levyn kokoelma 1950-luvun tanssimusiikkia, rhythm'n'bluesia ja doo-woppia. Mutta tämä kokoelma kalpenee hänen pornokokoelmansa kanssa, joka täytti hänen talonsa kellarista ullakolle.

Kun Whittington 55-vuotiaana pääsi eläkkeelle, hän pääsi vihdoin keskittymään pornokokoelmaansa, joka oli paisunut arvaamattomasti vuosikymmenien ajan. Vuonna 2002 luokittelu oli valmis ja hän saattoi lahjoittaa 75% kokoelmastaan hyviin käsiin New Yorkin Manhattanilla sijaitsevalle Museum Of Sexille.

Whittingtonin 85-vuotias isoäiti May oli myös mielissään. Kodista tuli paljon siistimpi. Hänen mukaansa pojan harrastus oli edennyt sille asteelle, että kokoelmaa ei pystytty enää pitämään järjestyksessä. Muuten herra Whittingtonin äitimuorilla ei ollut pahaa sanottavaa asiasta. "Ainakaan hän ei ryyppää eikä käytä huumeita. Se antaa minulle mielenrauhaa. Tiedän mistä hänet tavoittaa."

1970-luvun alussa Whittingtonia innosti kokoelmansa kartuttamiseen havainto, jonka hän saattoi tehdä joka päivä työpaikallaan. Kongressin kirjasto arkistoi ja talletti suurinpiirtein jokaisen painotuotteen mitä Yhdysvalloissa koskaan oli julkaistu, puhelinluetteloita myöten, mutta ei pornoa. Jokainen kunnon arkistonhoitaja olisi samaa mieltä: olisi suuri vahinko, jos osa ihmiskunnan perinnöstä katoaisi.

"Kokoelman avain on monipuolisuus", Whittington tähdentää. "Useimmat ostavat pornoa omaksi tyydytyksekseen, mutta minä ostan tavaraa josta en edes pidä." 30 vuodessa hän on käyttänyt pornoon arvionsa mukaan noin 100 000 dollaria. Kun hänen vaimonsa jätti Whittingtonin 1976 ja häipyi 2-vuotias tyttärensä mukanaan, Whittington käsitteli stressiään paneutumalla entistä uutterammin kokoelmansa järjestämiseen. 1996 hänen aktiviteettinsa tuli julkisuuteen, kun dokumentaristi Jeff Krulik teki hänestä lyhytfilmin "King Of Porn". Whittington pääsi puhumaan kokoelmastaan Kongressin kirjaston lehdessä, joskin haastattelussa jostain syystä suurinta huomiota annettiin hänen levykokoelmalleen, joka ei ole hänen mielestään kovinkaan merkittävä. Comedy Centralin haastattelussa Whittington kertoili kokoelmastaan samalla kun hänen äitimuorinsa neuloi tyynesti keinutuolissaan.

Shift-lehden haastattelussa Whittington kiinnitti huomiota siihen, kuinka menestyselokuvista ja tv-sarjoista tehdään pornoversioita. Hän esitteli haastattelijalle Sopranos-sarjan pornoparodian Sopornos, jonka markkinointia varten valmistettuja sikaareja hän pitää arvokkaina kokoelmakappaleina. "Tämä on osa tarinaa, kuinka porno on muuttunut tiskinalustavarasta markkinoitavaksi myyntiartikkeliksi."

Jos Whittington jotakin kaipaa, niin entisiä aikoja, jolloin pornoelokuvissa oli edes jonkinlainen juoni. "Video muutti kaiken, se teki tuotannosta halvempaa ja mahdollisti kotipornon. 1970-luvulla elokuvissa oli juoni ja ne kuvattiin filmille. Tänäänkin vielä on joitakin laadukkaita elokuvia, joissa on aika hyvä tarina, mutta ne ovat harvassa."

"20 vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan sellaisia alalajeja kuin senioriporno. On lehti, jossa esiintyy pelkästään yli 40-vuotiaita ja vanhemmat ihmiset joilla on videokamera, tekevät amatööripornoa. Sen täytyy johtua Amerikan harmaantumisesta. Hugh Hefnerkin on nykyään pitkälti yli seitsemänkymppinen. Minulla on yksi elokuva, jossa nainen on 87-vuotias. Näin sen mainoksen ja ajattelin että tämä minun pitää saada. Minua kiinnostaisi tietää ketkä ovat ne, joille tällaista myydään."

Whittingtonin kokoelmaa voi tulla katsomaan kuka tahansa, jolla on hyvä syy. "Muutama vuosi sitten joku teki muotiartikkelia ja halusi tietää, näkyikö ajan muoti pornossa. Vastasin että totta ihmeessä. 1960-luvulla oli hippejä, jotka oli letittäneet hiuksensa. 1960-luvun vaihteessa melkein kaikki Amerikan naiset käyttivät korkeita korkoja. Mutta tänään ne eivät ole enää muotia muualla kuin pornossa."

Whittingtonin nyt 28-vuotias tytär Amanda puhuu isästään lämpimästi ja huumorilla. "Hän on outo yhdistelmä vastuuntuntoisuutta ja hulluttelua. Hän voi ehkä vaikuttaa muiden mielestä pelottavalta, mutta hänen sydämensä on puhdasta kultaa. Kun hän käy vierailulla, hän hyvästelee kissanpentujani 45 minuuttia."