Saksojen yhdistyessä 3.10.1990 kuuntelin Radio Sachsenia, jonka juhlapuheessa joka toinen sana päättyi "eit" (Einheit und Freiheit ist Wirklichkeit, usw.). Juhlapuheiden ja yhdistymissopimuksen laatijoilta unohtui täysin, että DDR:n hallussa oli maa-alue läntisellä pallonpuoliskolla.

Kun Fidel Castro kävi valtiovierailulla DDR:ssä 1972, hänellä oli erikoisia tuliaisia. Hän lahjoitti liittolaismaalle saaren. Trooppisen riutan muotoinen, 15 kilometriä pitkä mutta ei enempää kuin 500 metriä leveä saari sijaitsee Kuuban etelärannikolla, lähellä kuuluisaa Sikojen lahtea. Saari, joka oli aiemmalta nimeltään Cayo Blanco de Sur, sai uusilta omistajiltaan nimen Ernst Thälmann Insel. Hitlerin vangitsema ja teloittama vasemmistopoliitikko Thälmann oli DDR:n kansallissankareita. Saaren eteläranta sai nimeksi Playa RDA (DDR-biitsi).

Sotilasalueella sijaitseva asumaton saari on kiinnostava lähinnä luontonsa puolesta. Vuosikymmenien mittainen koskemattomuus on tehnyt saaresta paratiisin rantakaloille ja koralleille. Riuttojen takia saarelle pääsee vain pienillä moottoriveneillä, joissa kulkee hyvin rajoitettu määrä turisteja kerralla.

Itä-Saksa osoitti jonkin verran huomiota uudelle omistukselleen. Elokuussa 1972 DDR:n Kuuban-suurlähettiläs pystytti saarelle Thälmannin rintakuvan ja 1975 iskelmälaulaja Frank Schöbel kävi saarella ja teki tapauksesta laulun Insel im Golf von Cazones.

Saarta ei mainita Saksojen yhdistymissopimuksessa, mikä on saanut ilkikurikot esittämään, että DDR on sittenkin vielä olemassa, se vain on maanpaossa Kuuban rannikolla. Saksa ei ole kuitenkaan esittänyt minkäänlaisia vaatimuksia saaren suhteen. Yhdistynyttä Saksaa edustaneet journalistit keksivät vuonna 2001 että moinen saari on olemassa ja he halusivat suorittaa maihinnousun jotta voisivat paketoida ja myydä saaren eBayssa. Kuuba kielsi heiltä pääsyn saarelle selittämällä, että vuoden 1972 lahjoitus oli luonteeltaan symbolinen.

DDR:n symbolit saarella ovat kärsineet kolhuja. Vuoden 1998 hurrikaani tuhosi saarta pahasti. Thälmannin rintakuva kaatui maahan, eikä sitä ole korjattu. Jos esimerkiksi kansainvälinen oikeus jostakin syystä katsoisi, että saaren laillinen hallitsija olisi Saksan Demokraattinen Tasavalta, niin DDR:n asujaimiston pitkäaikainen toive olisi toteutunut täydellisesti: Itä-Saksa olisi lännempänä kuin Länsi-Saksa. Niin paljon lännempänä, että maiden nimet pitäisi vaihtaa keskenään ja liittotasavaltaa tulisi kutsua Itä-Saksaksi.