Monien muiden tavoin minullekin oli uutta kuulla, että Saddam Husseinin poika Uday Hussein oli humoristi. Saddamin Irakin kaltaisessa valtiossa se on tosin helppoa. Kun valtakunnan mahtava määrää, että nyt naurattaa, niin kylläpä kaikkia naurattaa.

Udayn edesottamuksista voisi puhua paljonkin, kuten siitä tapauksesta jossa hän ampui setänsä Egyptin presidentin vaimon silmien edessä, mutta kiinnostavampaa oli hänen toimintansa Irakin jalkapalloliiton puheenjohtajana. Siellä hänelle tarjoutui haasteellinen leikkikenttä järjestellä asioita oikealle tolalle. Irania vastaan käydyn sodan ties kuinka monentena vuonna 1985 päätettiin että armeijan joukkue voittaa sarjan. Sarjapelissä al-Talabaa vastaan armeija oli 90 minuutin jälkeen tappiolla 0-1. Tuomari kylmäverisesti antoi pelin jatkua. Kun lisäaikaa oli pelattu puoli tuntia (!), tuomari kyllästyi, vihelsi armeijalle rangaistuspotkun ja peli saatiin onnellisesti päätökseen 1-1. Sarjan viimeisessä pelissä armeijan oli pakko voittaa, mutta ilmavoimat hankkiutui tauolla 2-0-johtoon. Puoliajalla tuomarille muistutettiin että henki on halpaa hupaa, ja hän otti onkeensa. Toisen puoliajan aluksi tuomari ajoi ulos kaksi ilmavoimien pelaajaa.

Kaikella varteenotettavalla arvovallalla ja auktoriteetillaan Uday Husseinin sanomalehti Babil julisti 1.4.1998 ilouutisen. USA:n presidentti Bill Clinton oli päättänyt purkaa Irakin vastaiset talouspakotteet. Parin päivän kuluttua lehti tunnusti, että se oli suvainnut kujeilla. Hauskaa!

Seuraavana vuonna vitsiä hiottiin hienostuneemmaksi. 1. huhtikuuta 1999 Babil uutisoi lukijoilleen, että elintarvikesäännöstelyä voidaan lieventää. Tästä lähtien kuukausiannoksiin sisältyisi banaaneja, Pepsi-Colaa ja suklaata. Loistava uutinen paljastettiin taas kerran pian aprillipäivän pilaksi. Verratonta!

Tätä mojovaa huumoria olisi voinut ehkä niellä jossakin määrin. Hallituksen ajatuksena oli selvästi kiinnittää huomiota siihen, kuinka epäoikeudenmukaiset talouspakotteet kurjistivat tavallista kansaa ja hyvinä irakilaisina tiedämme, että voimme tästäkin syyttää amerikkalaisia jne. Mutta uskomatonta kyllä, aprillipäivänä 2000 lehdessä ilmestyi täsmälleen sama epäuutinen sanasta sanaan. Ja vielä kerran vuonna 2001 se kierrätettiin uudestaan. Ilmeisesti haluttiin osoittaa, että asiat eivät olleet muuttuneet. Ja sekös kaikkia nauratti.

Alex Boese huomauttaakin Museum of Hoaxes –sivustollaan, että tällainen saa melkein kannattamaan Saudi-Arabian suurmuftin sheikki Abdul Aziz bin Abdullah Al al-Sheikhin vuonna 2001 antamaa suositusta, että aprillipäivän vietto pitäisi kertakaikkisesti kieltää.

Saddamin hallinnon tyylille uskollisena sen viimeisinä päivinä Irakin Venäjän-suurlähettiläs Abbas Khalaf Kunfuth piti Moskovassa 1.4.2003 lehdistötilaisuuden, jossa hän heilutteli Reutersin sähkettä. Hän luki paperista ääneen: "Amerikkalaiset ovat epähuomiossa ampuneet ydinohjuksen Brittien asemiin, seitsemän kuollutta." Yleisön mykistyttyä Kunfuth virnisti ja laukaisi mikrofoniin "Aprillia!". Vanhat pierut muistavat Ronald Reaganin vitsailleen jotakin yhtä älykästä mikrofonitestissä, mutta silloin ei ollut edes aprillipäivä.