Olen aina hyvin kiinnostunut, kun sarjakuvat ja animaatiot otetaan esille valtakunnan ylimmän lakia säätävän elimen taholta. Heti kun kuulen, että sellaisia hankkeita on vireillä, alan teroittaa sapeliani, sillä näistä taiteenlajeista käytävän keskustelun sävy on joka kerta kielteinen. Historiallista kokemusta asiasta on runsaasti. Kun valtakunnan viisaiksi ja taitaviksi tunnetut valiokansalaiset pääsevät puhumaan asiasta kunniansa ja omantuntonsa kautta, suomeksi sanottuna kaikessa silmittömässä hulluudessaan, he eivät tunne älyllisiä eikä emotionaalisia estoja nähdä sarjakuvat ja animaatiot suurena vahingollisena turhuutena. Maamme suuren ja kunnioitettavan naSDP-mäisen perinteen mukaisesti ne pitäisi itse asiassa hetimiten kieltää lailla.

Kiristysdemokraattien entinen puheenjohtaja Bjarne Kallis on tehnyt eduskuntakyselyn Vihreä Lanka –nimisen puolueellisen lehtirievun sarjakuvasta. Gazan taistelujen aikaan julkaistussa stripissä sarjakuvan päähenkilö ja Muppet Shown Gonzoa muistuttava ukkeli katselevat kuusisarkaraista tähteä ja hakaristiä. Dialogi: ”Tämä kuusisakarainen symboli on ruvennut muistuttamaan... tätä toista nelisakaraista symbolia.” ”Etteivät vain olisi serkuksia.”

Ote: http://www.hs.fi/grafiikka/1135242884450

4.2.2009 Bjarne Kallis teki asiasta kirjallisen kysymyksen oikeusministerille. Kysymyksen johdannossa hän mainitsee: ”Vaikka kolmikuvaisen sarjakuvan ensimmäisessä kuvassa mukana onkin Israelin lippu, keskustelu käydään sen jälkeen kahdesta symbolista. Toinen symboli on kansallissosialistien symboli, toinen juutalaisten symboli. Pääongelma on se, että sarjakuva loukkaa koko juutalaista kansanryhmää. Kaikkia juutalaisia pidetään sarjakuvassa kollektiivisesti vastuussa Israelin valtion tekemisistä.” Itse kysymys kuuluu: ”Mihin toimenpiteisiin tulee ryhtyä, että perusteluissa mainittu kokonaisten kansanryhmien loukkaaminen lehdistössä saadaan loppumaan?”

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joka toisessa asiassa törttöillyt viheliäinen oikeusministerimme joutuu grillatuksi. Mutta aihe on hölmö.

Jos ihminen suureksi onnettomuudekseen ottaisi asiakseen elää maailmassa elämänsä läpi loukkaamatta milloinkaan ketään missään, olisi parasta istua tuolilla hiljaa koko elämänsä, ja sekin loukkaisi niitä, joiden mielestä pitäisi olla tekemässä jotakin tuottavaa hyödyllistä työtä eikä vain istua tuolilla.

Mitähän mieltä Bjarne Kallis mahtaa olla Veikko Huovisesta?

"Ainakin Israelin kansa on vetänyt omat johtopäätöksensä. Se ei salli ilman taistelua tappaa ainoatakaan kansalaistaan. Ennen kuin Israelin juutalaisia uudestaan viedään tuhoamisleireille, käydään erinomaisen verinen ja epätoivoinen sota, johon osallistuvat vanhukset, naiset ja lapsetkin asekuntoisten miesten rinnalla.

Asiaa mutkistaa kuitenkin eräs seikka, jonka ohella kuulemme jostain neljännesvuosisadan takaa kääkättävän ivanaurun pikku viiksien alta, saatananpojan naurun...

Sillä eivätkö Israelin armeijan sotilaat muistuta jostakin ennen nähdystä? Missä olemmekaan nähneet noita panssarivaunujoukkoja, jotka tekivät nopeita iskuja? Missä olemmekaan nähneet lentäjiä, jotka yllättäen tulivat vihollisen lentokenttien ylle ja tuhosivat lentokoneet kiitoradoille..."

Veikko Huovinen: Veitikka (1971)

Jos näinkin vanhoja, iänikuisia, ja puolikuoliaaksi kuluneita rinnastuksia on nykyään väärin esittää, kiristysdemokraatit voisivat mielestäni lyödä rehellisesti korttinsa pöytään ja esittää luettelon kaikista samantapaisia ajatuksia esittävistä tieto- ja kaunokirjallisista teoksista. Sen jälkeen he saisivat luvan kertoa, mitä niille pitäisi heidän mielestään tehdä. Lukitaanko ne kirjaston myrkkykaappiin, vedetäänkö ne varastoon, käydäänkö ne keräämässä kansalaisilta kotietsinnöissä, vai poltetaanko ne yksinkertaisesti kokossa? Alanko keitellä tässä kahvia siltä varalta että SDP-KDP:n Gestapo tulee käymään tai Kimmo Stasi saapuu utelemaan teletunnistetietoja? Pitäisiköhän Veikko Huoviselta peruuttaa hänen saamansa valtion kirjallisuuspalkinnot?

Lehtitietojen mukaan Kallis on taannoin kunnostautunut esittämällä, että television käyttömaksu pitäisi sitoa yhtiövastikkeeseen tai vuokraan. Toisin sanoen mikään mahti maailmassa ei voi pakottaa kansalaista hankkimaan kiinteistöönsä leivinuunia tai pesukonetta, ei edes sähköä, mutta televisiosta on maksettava, katsoi sitä tai ei. Tämän ehdotuksen totaalisuus tuo mieleen elävästi 1970-luvun nordenstrengiläiset mielipiteet, joiden mukaan tietyissä oloissa valtiovallalla olisi oikeus kieltää kansalaisia seuraamasta ulkomaisia radio- ja tv-lähetyksiä. Osmo A. Wiio huomautti tuolloin, että Neuvosto-Viron asukkaiden ei tarvitse anoa ministerineuvoston lupaa katsoakseen Suomen televisiosta Peyton Placea. Tiedustelinkin tässä herra Kallikselta, onko hänellä ideoita sen suhteen, mitä sanomalehtiä minun olisi hänen mielestään pakko tilata, mutta hän ei vastannut kysymykseen.

Minullapa onkin ehdotus. Kun kerran suomalaista televisio-ohjelmaa on vastaanotettu maamme rajojen ulkopuolella vuosikymmenet, niin kannattaisi tutkia voisiko Yleisradion talousvaikeuksia helpottaa siten, että Suomi esittäisi Virolle, Venäjälle, Ruotsille ja Norjalle laskun niistä lukemattomista vuosista, jolloin näiden maiden kansalaiset ovat seuranneet maamme televisiolähetyksiä maksamatta lupamaksua. Sillä kuinka suuri osa näiden maiden kansalaisista on lähetyksiä seurannut, on luonnollisesti yhtä vähän tekemistä asian kanssa kuin sillä, kuinka paljon tai olemattomasti kiinteän osoitteen haltija seuraa Yleisradion tv-ohjelmaa.

Toivoa sopii, että sarjakuva-aiheista keskustellaan televisiossa jatkossakin mahdollisimman vähän. Kun Ville Rannan Muhammed-sarjakuva otettiin esille TV2:n Ajankohtaisessa Kekkosessa, siitä näytettiin vain muutama välähdys. Ville Ranta oli esiintynyt ohjelmassa siinä uskossa, että sarjakuva olisi esitetty katsojille. Kun asiasta keskusteltiin studioyleisön kesken, kukas siellä olikaan tapauksesta puhumassa: maailman valo, kansanedustaja Irina Krohn, joka korosti että hän ei ole tutustunut sarjakuvaan ollenkaan.

Se ei hillinnyt häntä sekuntiakaan puhumasta silti.

Onneksi Irina Krohn ja Susanna Rahkonen, jotka olivat mukana eduskunnan hiusverkoston nimissä Dragon Ballista tehdyssä eduskuntakyselyssä, eivät enää osallistu lainsäädäntötyöhön eduskunnassa. Jumala on siis sittenkin olemassa. Iltarukouksessani aion muistaa tästedes myös herra Kalliita.

Nyt lähden anime- ja roolipelitapahtuma Traconiin. Se on Tampereella. Se on valitettavaa, mutta sillekään en voi mitään.