maalaus: Johannes Heinonen.

Kaikille 4,2:lle lukijalleni on varmasti tavattoman odottamaton uutinen, että kirjoittaja ei oikein ilkeä kannattaa taiteen sensurointia. Se on samanlaista kosmetiikkaa ja avutonta puuhastelua kuin korkeaprofiilinen ja suurieleinen lapsipornojahti. Ruumiita syntyy oikealla ja vasemmalla, mutta isosiskon käsi ei ikinä tavoita niitä, jotka sen pitäisi.

Koska eräänä teemanamme on nyt ja tulevaisuudessakin se, mitä Suomessa enää saa sanoa, niin on perin valitettavaa että en ole aina kaikkialla oikeaan aikaan paikalla. Vasta nyt sain tietooni senkin, mitä tapahtui Lempäälässä kesällä 2009.

Kunnan tiloihin Lempäälän Piippo-keskukseen rakennetusta taidenäyttelystä poistettiin kymmenkunta teosta, joissa suomalaisia poliitikkoja esitettiin karikatyyreinä. Poistetuissa Johannes Heinosen maalauksissa esiintyvät muun muassa Juha Mieto hameessa sekä Tarja Halonen ja Sirkka-Liisa Anttila alasti. Seinältä poistettuja pilkan kohteita ovat myös Ilkka Kanerva, Jyrki Katainen, Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen.

Päätöksen taulujen poistamisesta tekivät kunnan sivistystoimen edustajat. Sivistystoimenjohtaja Nina Lehtinen, joka ei ole Herra paratkoon minulle mitään sukua ja voin vain valittaa että en ole saanut huomenlahjana hänen sivistystään, mainitsi että Heinosen maalauksia pidettiin ”hyvän maun vastaisina”. ”Kyllähän ne ovat monessa mielessä hienoja tauluja, mutta ne ovat julkista instituutiota loukkaavia ja hyvän maun vastaisia. Näyttelyssä käy lapsiakin”, muistutti sivistystoimenjohtaja Nina Lehtinen, joka ei ole Herra paratkoon minulle mitään sukua, ja voin vain valittaa että olen jäänyt hänen sivistyksestään osattomaksi.

Tämä ei ole kuitenkaan vielä parasta. Parasta oli, että sivistystoimenjohtaja Nina Lehtisen mukaan, joka ei ole Herra paratkoon minulle siis mitään sukua ja jonka sivistyksestä olen jäänyt osattomaksi, kukaan tauluissa pilkatuista poliitikoista ei ottanut yhteyttä. Sen sijaan useat kuntalaiset ja muutamat luottamushenkilöt olivat paheksuneet kärkevimpiä maalauksia.

En osaa ajatella mitään muuta kuin että kunnanjumalat ilmeisesti pelkäsivät, että jos tapa leviää, niin seuraavaksi maalataan niityt sinisiksi ja taivaat vihreäksi ja nuoriso alkaa kuunnella pakanallista neekerijatsimusiikkia.

Jotta tilanne ei olisi näyttänyt aivan toivottoman synkältä, niin sivistystoimenjohtaja Nina Lehtinen, jeoHpmmsjjsojo, totesi että ”näyttely on kyllä kokonaisuutena hieno”.

Syksymmällä Helsingissä taiteiden yössä oli eräänä ohjelmanumerona Johannes Heinosen sensuroitujen taulujen näyttely. ”Satiiri ja kantaaottava taide on hyvä konsti herätellä ja vaikuttaa”, pohti Heinonen kesällä. ”Maailman menoa ei jaksa katsella ilman huumoria.” Helsingin Sanomien yleisökeskustelussa muuan yleisökommentoija mainitsi, että kuvatut poliitikot "ovat ihmisiä, joilla on lapsiakin", mikä on ilahduttava merkki siitä, että avohoito etenee maassamme.

Pikanttina yksityiskohtana teosten poistaminen tapahtui ripeästi ennen kulttuuriministeri Stefan Wallinin vierailua Lempäälässä. Asiasta kuultuna mm. Pahkasika-kokoelman valinnut Wallin mainitsi, että hän ei olisi poistanut teoksia. Wallinin mielestä ”taiteeseen voi kuulua provosoivia aineksia ja taiteilija voi hyvinkin väkevästi arvostella vallitsevaa menoa ja vallanpitäjiä”.

Tämä on järkyttävä lausunto suomalaiselta kulttuuriministeriltä. Perinteisesti suomalaisten kulttuuriministerien sivistyneisyys kulttuurista on ollut tällaista.

Jäljellä on enää yksi kysymys: Missä halvatussa on Lempäälä ja miksi se on? Bikineissä poseeraavan Juha Miedon kohtalo sen sijaan on tiedossa. Maalauksen osti herra kyläkauppias Vesa Keskinen.

Helsingin Sanomien epätieteellisen lukijagallupin mukaan 60% vastaajista katsoo Suomen muuttuneen konservatiivisemmaksi 2000-luvulla. Uutinen!

Johannes Heinonen esittää:
www.suomensurrealistit.net/heinonen